Suuren surun päivä

klikkaa kuva isommaksi

Rakkaani nukkui pois myöhään eilen illalla.

Nyt hän on toisessa ulottuvuudessa, todellisuudessa josta täällä voimme aavistaa vain heijastuksia.

Koirakoulussa ja koulun jälkeen

klikkaa kuva isommaksi

 Toppelundin kentällä pidetään koirakoulua, johon Venny (kuvassa oikealla) osallistuu. 
Koulussa on hauskaa, mutta hauskempaa on koulun jälkeen. Silloin mennään jäähylle mereen:

klikkaa kuva isommaksi

 Kaikkein hauskinta tietenkin on peuhaaminen Paminan kanssa:

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Ja vielä viimeinen kierros vedessä:

klikkaa kuva isommaksi

Tapani Bagge: Punainen varjo

Sodanjälkeiseen Helsinkiin sijoittuva dekkari, jossa valtiollista poliisia työllistää mm. neuvostokapteenin murha Lauttasaaressa. Saksan aseveljeys on vaihtunut yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa ja sen myötä päitä putoaa myös Valpossa.

Hesarista luin arvion tästä kirjasta, ja kimmoke lukemiseen oli kiinnostukseni siihen, miten Neuvostoliiton Valvontakomission toimintaa kuvataan. Tornissa sijainnut Valvontakomissio nimittäin tuli viereisessä talossa asuneille vanhemmilleni tutuksi sen tekemien kotietsintöjen vuoksi. Isäni toimi jatkosodan aikana Mikkelin päämajassa Mannerheimin henkilääkärinä, mistä syystä Valvontakomissio kaiketi arveli löytävänsä hänen arkistoistaan jotain kiinnostavaa. Isän ollessa Mannerheimin mukana Portugalissa oli äitini joutunut kovan kovistelun kohteeksi. Mitään ei kuitenkaan löytynyt; kaikki muistiinpanot oli juuri tätä ennakoiden tuhottu.

Baggen kirja on sujuvasti kirjoitettu ja Helsingin kuvaus eloisaa, samoin kuin henkilökuvauskin. Juonen käänteet monine murhineen tuntuvat ehkä vähän liian uskomattomilta, mutta ehkä liipasinsormi oli heti sodan päätyttyä nykyistä herkempi.

Meditaatiota rannalla

Harva asia on yhtä rauhoittavaa kuin katseen lepuuttaminen ison veden - meren tai järven - äärellä.

Horisonttiin lipuva purjevene tuo väistämättä mieleen V.A.Koskenniemen runon: "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin ..."

 

klikkaa kuva isommaksi

Tuntuu hyvältä olla ajattelematta mitään ja antaa katseen vain kiinnittyä huomaamaan läsnäolevia asioita.

klikkaa kuva isommaksi

 Autiolla koirarannalla kivetkin näyttävät pysyvän pinnalla. Yksi niistä on kuin saukon pää.

klikkaa kuva isommaksi

Heinät huojuvat hiljaa kuin nauttien elokuun viimeisten aurinkoisten aamujen lempeästä lämmöstä.

klikkaa kuva isommaksi

Vähitellen rantaan ilmaantuu muitakin: mustan kaunottaren siroa askellusta on pakko ihailla.

Kissankello

klikkaa kuva isommaksi

Minulle kissankello on yksi kesän herttaisimmista kukista. Nimikin on osuva, melkein voi kuulla kellon helinän sen keikkuessa kissan kaulalla. En kyllä tiedä miten usein kissat pitävät kaulapantaa kellokoristeista puhumattakaan.


Makrohaaste 109: Kesän kasvi

Putkiremontin seuraava vaihe

eli talojen väliset putket ovat nyt työn alla:

klikkaa kuva isommaksi

Talojen sisäiset putket pinnoitettiin jo melkein kaksi vuotta sitten, nyt ovat vuorossa pihalla, talojen välillä kulkevat rakennelmat, jotka vaihdetaan kokonaan uusiin. Piha on jo aika lailla myllätty; lasten ja koirien pitäminen kaivannoista loitolla voi olla aika haastavaa.  

Suunnitelmien mukaan työ kestää pari kuukautta. Valmista pitäisi olla lokakuun puolenvälin paikkeilla, johon mennessä myös pitkittynyt parvekeremontti saataneen päätökseen.

Nimipäivänä

klikkaa kuva isommaksi

Meillä on ollut tapana viettää nimipäivää eikä asian tarvitse muuksi muuttua, vaikka päivänsankari olisi Terhokodissa. Päinvastoin, nyt on syytä pitää kiinni jokaisesta juhlan aiheesta. Niinpä otin tänään mukaan pienen pullon (siis tosipienen, piccolon) samppanjaa. Alkuun potilas vaikutti niin väsyneeltä, että ajattelin jättää pullon laukkuun ja viedä sen takaisin kotiin odottamaan suotuisampaa tilaisuutta. Kun potilas kuitenkin virkosi sen verran, että sain kysyttyä josko samppanja maistuisi, syttyi silmiin valo ja vastaus oli myönteinen.

Niinpä siis skoolasimme Lallin päivän kunniaksi. (Itse asiassa sitä nimeä ei allakassa ole; liekö kirkon vaikutusta, että moinen piispan tappaja on poistettu virallisesta nimiluettelosta, en tiedä, mutta Laurin päivänä meillä on pruukattu juhlia. Lauri oli myös isäni nimi, joten 10.8. nautittiin kakkukahveja jo lapsuuden kodissani.) Maljan jälkeen potilasta alkoi väsyttää ja jonkin aikaa hän vain lepäili, kunnes taas aukaisi silmänsä ja kysyi: "Oliko se ainoa pullo?"

Minua alkoi naurattaa ja muistutin häntä toisesta kuolemattomasta lauseesta, joka jäi mieleeni pari päivää sitten, kun parranajokone hajosi ja ilmoitin lähteväni ostamaan uutta. Silloinkin potilas oli niin väsynyt, että juuri ja juuri sai asiansa sanotuksi. "Älä sitten osta kaikkein halvinta", kuului kuitenkin ohje. Silloinkin minua nauratti ja ajattelin miten syvään hänen mieleensä on painunut viisaus, jonka mukaan köyhän ei kannata ostaa halpaa.