Sipulit

Taitaa olla korkea aika kaivaa sipulit maahan. Ennestään pitäisi olla tulossa jo aikaisia kukkijoita ihan mukavasti, mutta vähän halusin lisää krookuksia ja tulppaaneita. Iloa sipuleista saa odottaa pitkään, mutta toki Muhevaiselta tarttui mukaan myös jotain heti ihailtavaa. Kuva on otettu Leica-pokkarin täydellä aukolla (F/2,7).

 

Rytisalo Minna: Lempi

Lempi on kolmen henkilön todistus Lapin sodan aikaisesta perhetragediasta. Päähenkilö Lempi ei itse pääse ääneen ollenkaan, hänen kuvansa muodostuu kolmen muun näkökulmasta. Aviomies Viljami, aputyttö Elli ja kaksossisar Sisko piirtävät kukin kuvan täysin eri ihmisestä. Se, miten kukin lähimmäisensä näkee ja tätä kuvailee, paljastaa enemmän kertojasta itsestään kuin kohteesta. Mielenkiintoinen ratkaisu romaanille: lukijan mielikuvitus ja uteliaisuus pysyvät hyvin hereillä aivan loppusivuille asti – tai varsinkin sinne. Hyvä rakenne ja vetävästi kirjoitettukin.

Einhorn Stefan: Aidosti kiltti

Kiltteys yhdistetään usein tyhmyyteen, naiiviuteen ja heikkouteen; että ei jaksa tai uskalla nousta ketään tai mitään vastaan. Einhornin mukaan näin ei ole. Päinvastoin kiltteys on hyväntahtoisuutta ja saattaa vaatia lujaakin luonnetta esimerkiksi heikompia puolustettaessa. 

Kirjan nimi antaa turhan kapean kuvan sen sisällöstä. Einhorn itse asiassa asettaa lukijan monien eettisten ja filosofisten kysymysten eteen. Mitä kiltti tekee, kun on valittava kahden pahan välillä. Onko oikein tietoisesti uhrata yksi ihminen, jotta suurempi joukko pelastuu vai pitääkö tätä yhtä suojella kaiken uhallakin?

Havaintoihinsa, kokemuksiinsa ja tieteellisiin tutkimuksiin nojautuen Einhorn päättelee, että kiltteys kannattaa. Aito kiltteys on hyväksi paitsi ympäristöllemme myös itsellemme.

Lokakuu

Nyt on sitten jo lokakuu. Pihalle väriä antavat tuomipihlajan ruska ja  aidan takana näkyvä männyn ympärille kietoutuva, minulle taas kerran tuntematon laji.

Kymmenen kuukautta olemme Ellin kanssa täällä nyt asuneet, eikä mikään voisi olla paremmin. Onneksi uskalsin tähän projektiin ryhtyä. Asunnon vaihtaminen remontteineen ja muuttoineen ei ole mikään pikkujuttu. Aika paljon stressiä, sekä henkistä että ihan käytännön järjestelemistä - varsinkin melko tumpelolle yksinelävälle naisihmiselle. Mutta parempi tällainenkin on hoitaa pois päiväjärjestyksestä silloin, kun uskoo voimiensa vielä riittävän. Ei tämä iän karttuessa mitenkään helpommaksi kuitenkaan olisi tullut. En tiedä, olisinko ilman Elliä tähän rohjennut/viitsinyt/jaksanut lähteä. 

Joskus voikin siis olla niin, että yksi ongelma antaa ratkaisun toiseen ongelmaan. Ellin alusta-arkuus ja siitä johtuva sopeutumattomuus kerrostaloon kannusti minut hankkeeseen, johon ei ilman Elliä olisi löytynyt voimavaroja, mutta joka jossain vaiheessa olisi saattanut tulla itsellenikin välttämättömäksi. 

Kyllä vain eläimistä on paljon hyötyä - ilosta puhumattakaan. Kiitos, Elli!

Syysväri

Aamupäiväkävelyllä satuimme ohittamaan tällaisen näkymän. Mikä huikea väri! Oikea silmän ilo. Hauskaa kun kännykässä on kamera aina mukana ja valmiina. Koskaan ei etukäteen tiedä mitä eteen sattuu.
 

Possukuvia

Multitasking - yhtä aikaa hallussa ovat sekä puruluu että Possu

 Viimeksi Mustissa ja Mirrissä käydessäni näin tämän possun. Sen pinta on satiinisen sileä ja vartalo peräänantavan pehmeä, niin että hampailla se ei helposti mene rikki kuten kovempi muovilelu. Parasta on pehmeän karhea nöfnöf-ääni joka siitä puristettaessa lähtee. Ihastuin leluun itse, mutta ennen kaikkea arvelin, että se voisi miellyttää Elliä, vaikka Elli ensisijaisesti pitääkin vain pehmoleluista.

Tyytyväisenä olen voinut todeta, miten possusta tuli heti ykkössuosikki - ainakin toistaiseksi.
 

Kummallista, miten uudet lelut miellyttävät koiraa (vaikka eivät suinkaan aina kaikki lelut - koirillakin on oma makunsa ja mieltymyksensä). Onkohan uutuuden viehätys ja tavaroiden haaliminen jotenkin myös eläinten geeneihin kirjoitettu. Me ihmiset emme olisikaan ainoita kulutusjuhlan viettäjiä?

Jotenkin asian pitää olla luontaista; eiväthän koirat ainakaan mitään muodista, trendeistä tai muista  markkinointimetkuista ymmärrä. 

Ystävän ilahduttaminen on parasta, mitä tiedän!

Ihana syyskuu

Syyskuussa on riittänyt hienoja päiviä. Lämmöstä ja auringonpaisteesta on saatu nauttia, vaikka väliin on toki sopinut koleampiakin päiviä. Pihalla on vielä ihanaa: dahliat ovat jaksaneet upeina koko kesän, maksaruoho on nyt kauniina, tähtisilmät ovat aloittaneet uuden kukinnan ja kesän ilmeisesti viimeisinä kukkaan ovat puhjenneet syysasterit.

Pihasta on iloa ennenkaikkea Ellille, jolla riittää vahtimista ja asioiden (oravien ja lintujen) tarkkailemista

Ja välillä voi vain lepäillä ja mietiskellä maailman menoa.