Pancol Katherine, Les yeux jaunes des crocodiles.

Oikein vetävä lukuromaani. Päähenkilö Josephine on arjen sankari, joka elää kauniin, varakkaissa naimisissa olevan sisarensa Iriksen varjossa. Josephine on 1200-lukuun perehtynyt historioitsija. ­­Iris haluaa loistaa seurapiireissä ja vaikutuksen tehdäkseen tulee lipsauttaneeksi julkisuudessa valheen muka tekeillä olevasta historiallisesta romaanista. Iris ei keksi muuta ulospääsyä valheestaan kuin todella julkaista kehumansa teos. Kun Iriksen kyvyt eivät riitä, hän painostaa sisarensa haamukirjoittajakseen. Kirjasta tulee suurmenestys, ja Iris paistattelee julkisuudessa. Lopulta asian oikea laita pääsee vuotamaan ja Josephinen tytär Hortense paljastaa oikean kirjoittajan myös julkisesti. Tämän dilemman ohella Josephinella on muutakin mietittävää, kuten luuserimainen aviomies, joka kasvonsa säilyttääkseen ja menestyksen alkuun päästäkseen lähtee tyttöystävänsä Mylenen kanssa Afrikkaan krokotiileja kasvattamaan. Sielläkin Mylene menestyy paremmin käynnistämällään kosmetiikkayrityksellä. Miehelle käy huonommin: hän kompastuu altaaseen ja joutuu krototiiilin syömäksi. Josephine tajuaa lopulta oman arvonsa ja omat voimavaransa. Seuraavan kirjan hän nähtävästi kirjoittaa omalla nimellään.

Kolmivuotias

Lauantaina Elli täytti kolme vuotta. Nyt hän on enemmän tai vähemmän aikuinen. Tapahtuman kunniaksi pidettiin koirabileet: vieraiksi Venny, Pamina, Toivo ja Sulo - saattajineen tietysti. 

Hauskaa oli, vaikka sää ei oikein suosinut. Pienessä sateessa kierrettiin porukalla kuitenkin ihan kunnon lenkki, rantaan ja takaisin. 

Kuvaaminen ei surkean sään takia onnistunut, mutta seuraavana päivä olosuhteet olivat paremmat ja päivänsankari saatiin ikuistettua. 

Nopeasti on aika kulunut. Ellistä on tullut tosi ystävä.
 

Kansainvälisenä eläintenpäivänä ...

.. satoi kaatamalla. Elliä ei ollut helppo saada ulos ovesta, ei pihalle enmpää kuin kadun puolellekaan.
Pienellä pakottamisella päästiin autotalliin asti ja siitä autolla rantaan. Sade oli onneksi lakannut hetkiseksi ja Elli pääsi juoksemaan. Mutta sitten alkoi tulla vettä ja Ellille kiire takaisin autoon ja kotiin. Eikä siellä rannassa mitään kavereitakaan ollut. Vähän tylsä eläintenpäivä tänä vuonna, siis.

Ikkunasta katsotaan, vieläkö sataa.

Pihallekaan ei viitsi mennä.

Illaksi sade hellitti, ja aurinkokin pilkahti. Iltataivas näytti kauniilta.

Hyvää eläintenpäivää kaikille kamuille!

Marjakanervan pitäisi kestää pitkälle syksyyn.

Muita callunoita on ruukuissa

ja korissa

Lokakuu alkaa

Lokakuu. Pihan viimeisenä kukkijana syysasteri hyvästelee kesän.

Enimmät amppelit on viety roskikseen. Begonia vielä sinnittelee. Kuvan haamuvalaisin näyttää roikkuvan ilmassa.

Kävin katsomassa Ikitien, järkyttävän hyvä elokuva!

Puutarhahommissa

Ellillä alkaa olla käsillä viimeiset hetket kukkien hoitajana.

Vielä on auennut yksi uusi ruusu

 Maksaruoho olisi muuten upea, mutta rankkasateet ovat piiskanneet sitä pahasti

Bandler Vivica ja Backström Carita: Vastaanottaja tuntematon

Vivica Bandler kertoo tässä kirjassa elämästään: ulkopuolisuudesta ja osallisuudesta, 45 vuotta kestäneestä teatterityöstään, ystävyydestä, rakkaudesta ja kaipauksesta. Kirja on kirjoitettu yhteistyössä Carita Backströmin kanssa. Tästä ei voi muuta sanoa kuin että tavattoman mielenkiintoista luettavaa. Kun ihminen on lahjakas, tarmokas, ihmiset huomioiva, tärkeilemätön, hauska  ja omassa asiassaan intohimoinen, niin sellaista voi vain ihailla.

   Työväen opiston lukupiirissä tosin teatterialan asiantuntijalta tuli vähän sellaistakin tietoa, että kun Bandler on hyvin vauraasta von Frenckellin suvusta ja koulutukseltaan vielä agronomi – ja silti saavuttanut teatterialalla jopa kansainvälistä menestystä, niin sitä eivät kaikki kollegat hyvällä ole aina katsoneet. Lieneekö kateus vienyt kalat näistäkin vesistä.