Kuoriutuminen ..

klikkaa kuva isommaksi

.....  on irrottautumista vanhasta ja kurottautumista uuteen. Niinkuin syntyminen, se on aina toivoa täynnä. Eipä tiedä, millaiseen rantakuosiin itse kukin toivoo kuoriutuvansa, kun saa heittää talviturkin yltään ;)

Hyvää Pääsiäistä!

Valokuvatorstai, haaste 280: Toivo

Pääsiäinen tuo kevään tullessaan

klikkaa kuva isommaksi

 Makroviikon haasteena on kevään merkit. Ulkona sellaisista ei ole tietoakaan, mutta varma kevään merkki on Fazerin mignon-munien ilmaantuminen kauppoihin.  Yksi sellainen on pakko saada, vaikka en itse virponutkaan.
 

klikkaa kuva isommaksi

Pääsiäiseen kuuluvat myös koristetut munat. Tämän kauniin munankuoren olen saanut lahjaksi veljeni miniältä jo vuosia sitten ja pidän sitä suuressa arvossa. Ihme, että se on kestänyt ehjänä kaikki nämä vuodet!


Makroviikot, haaste 97: Kevään tulosta kertova

Heinäkuun heiniä

klikkaa kuva isommaksi

Heinätähtimö,  Stellaria graminea Caryophyllaceae

klikkaa kuva isommaksi

Timotei, Phleum pratense Poaceae

Kirjainhaaste 25: Välikirjaimet = EI

Teehetkeen

klikkaa kuva isommaksi

 Hpy:n innoittamana jatkan teekannuhaastetta ja esittelen omat teekalustoni. Ylempi on Arabian Valencia -sarjaa ja alempi on Villeroy Bochin Vieux Luxembourgia. Alempi kannu onkin jo toinen laatuaan, koska ensimmäisen onnistuin särkemään. Särkynyt kannu odottaa kaapissa yhä korjaamistaan.

klikkaa kuva isommaksi

Kukkien sidontaa

klikkaa kuva isommaksi

Kaikenlaista mukavaa järjestetään tässä ihan naapurissa. Läheisen kukkakaupan pitäjä opetti kukkien sidontaa paikallisen puutarhayhdistyksen jäsenille. Pääsin osallistumaan siskoni siivellä - kiitos Kokke! Minulle tämä oli aivan uusi kokemus: tavattoman hauskaa!

klikkaa kuva isommaksi

Eikä hauskuus loppunut kukka-asetelman tekoon. Kotiin päästyä alkoi toinen mielipuuhani, kun rupesin aikaansaannostani kuvaamaan. Leikkiminen on NIIN hauskaa! Pääasia on tekeminen, tuloksella ei ole niin väliä.

Kvaak kvaak!

klikkaa kuva isommaksi

Apua, apua, pääsiäinen lähestyy! Muistakaa kylvää rairuoho ajoissa älkääkä unohtako ostaa palkintoja palmusunnuntain virpojille!


Valokuvatorstai, haaste 279: Tipu

Rosenthalin Maria

klikkaa kuva isommaksi

Antiikkia, antiikkia -ohjelmassakin arvioijat katsovat aina esineen pohjaa löytääkseen tietoa sen historiasta. Nämä Maria-mokkakupit ovat lapsuudenkodistani. Sattuma toi niille täydennystä kun miehen tädin jäämistöstä tuli samaa sarjaa - tosin harmaan-roosan sävyisenä - koko serviisi.


Makroviikot, haaste 96: Pohja

Kohokkaat ...

klikkaa kuva isommaksi

 ...  ovat terveellistä ja hyvää pöperöä. Tässä tehdään parsakaalikohokasta.


Kirjainhaaste 24: Alkukirjaimet=PÖ

Rachel Joyce: The unlikely pilgrimage of Harold Fry.

Tähän kirjaan tartuin blogikaimani innostamana. Harold Fry, vaimonsa silmissä väritön luuseri saa yllättävän kirjeen entiseltä työtoveriltaan Queenieltä.  Syöpäsairas Queenie tekee kuolemaa sairaalassa tuhannen kilometrin päässä. Kirje saa Haroldin muistamaan epäreilua kohtelua, jonka seurauksena Queenie aikoinaan savustettiin ulos heidän yhteisestä työpaikastaan. Nyt Harold tuntee tarvetta korjata silloinen vääryys, ja hän päättää pelastaa Queenien. Hän lähettää tälle kortin, jossa kertoo olevansa tulossa ja kehottaa Queenieä odottamaan. Hänellä on vahva vakaumus asiastaan ja hän tietää että matka on taitettava jalkaisin, Etelä-Englannista Skotlannin rajalle.

Tehtävä on toivoton, mutta matkan edistyessä hän tutustuu moniin ihmisiin – ja omaan elämäänsä. Vähitellen hänestä ja hänen missiostaan tulee kansallinen projekti ja sen sankarina Harold saa peräänsä lauman opetuslapsia, joille projektin tuoma julkisuus on kuitenkin pääasia. Jossain vaiheessa joukkio alkaa käydä Haroldin hermoille ja hän jatkaa matkaansa taas yksin.

Lopulta epätoivoinen tehtävä valmistuu, Harold pääsee perille - tosin Queenien kannalta liian myöhään - mutta Haroldille tämä odysseia on avannut uuden näkökulman itseensä ja omaan elämäänsä.

Ulla-Lena Lundberg: Jää

Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittu teos kuvaa elävästi toisaalta saaristolaisten karua elämää, toisaalta papin asemaa yhteisössään. Pastorskan rooli on kirjassa keskeinen; kirja ottaa kantaa myös naisen asemaan sodanjälkeisessä Suomessa, saaristossa kaukana kasvukeskuksista. Kovaa on ollut, ilot on täytynyt löytää arjesta, työn kautta. Pastorska täyttää ahkeran ja vieraanvaraisen emännän roolin täydellisesti, mutta omat tunteensa hän piilottaa kovan ulkokuoren alle. Lapset on kasvatettava järjestelmällisesti ja hempeilemättä. Vain lehmä saa nähdä sisälle emäntänsä sydämeen. Pappi puolestaan on toista maata, taipuvainen iloisuuteen ja myötätuntoon, aina valmis uhraamaan omaa aikaansa seurakuntalaisten hyväksi - ja  vaimonsa harmiksi. 

Kirjan nimi on  kuvaava: jää on elinehto, jotta talvisaikaan saarten välillä pääsee liikkumaan, mutta yhtä lailla se on saaria eristävä, kohtalokas elementti. Minulle jää nosti mieleen myös eristyneisyyden ihmisten välille, jonka luonteen kylmyys voi aiheuttaa.

Lundberg kirjoittaa elävästi ja sujuvasti. Lukija voi helposti eläytyä kirkkosaaren elämän menoon. Jotkin juonen käänteet tosin tuntuvat melkein keinotekoisesti keksityiltä, mm. papin onneton tapaaminen hänet nuorena käytännöllisesti katsoen raiskanneen kotiapulaisen kanssa juuri pastoraalitenttiä edeltävänä yönä. Kun tapaaminen vielä tapahtui papin äidin toimesta, tuntui episodi liian uskomattomalta.

Hyvin kirjoitettu, mutta ehkei kuitenkaan kovin vetävä lukukokemus sellaiselle, jonka elämässä kirkko ja kirkonmenot eivät ole keskeisiä. 

(Taas nämä rivinvälit kiusaavat: heti kun on editoinut tekstiä uudelleen, rivinvaihto ei enää tottele ollenkaan.)

Juhlaruokaa

klikkaa kuva isommaksi

Saatiin taas nauttia herkkuja ystävän luona. Syntymäpäivät tekevät vanhenemisestakin pelkkää juhlaa!

 Ihanaa. Kiitos!

(Tarjoilu olisi ansainnut tulla kuvatuksi paremmalla välineellä, mutta mukana ei ollut kännykkää kummempaa)

Suru

 Sirusta suru.

 Kun teekannu kolahtaa, niin nokka särkyy.

Kirjaimet, haaste 23: Loppukirjaimet= RU

Rosee-pippurit

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikko, haaste 95: Pieni esine läheltä

Naistenpäivää ...

 ... ei voine viettää paremmin kuin syömällä hyvin hyvässä tyttöporukassa. Ystäväni loihti meille herkkuillallisen jonka ääressä aika kului rattoisasti rupatellen myöhään iltaan. Yläkuvassa alkuruuaksi tarjottua kuhamereketta annostellaan lautasille. Tältä ihanuus näytti valmiina:
 

Petikaveri

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstai, haaste 277: Ihmisen paras ystävä

Miehen kello..

klikkaa kuva isommaksi

... vuosikymmenien takaa.


Makroviikot, haaste 94: Kello

Tunnustus

Sain tällaisen kauniin tunnustuksen. Lämpimät kiitokset Kaari3!

Tunnustuksen säännöt ovat:

Minun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle blogin pitäjälle.  Heidän tulee kopioida kuvasymboli.

Olen kertonut itsestäni suurinpiirtein kaiken jo moneen kertaan, mutta tässä tulee kahdeksan paljastusta Kaari3:n omia paljastuksia mukaellen:

1. En koskaan höystä puhettani kirosanoilla, mutta ärräpää irtoaa huuliltani herkästikin kun satutan itseni tai kun möhlin oikein kunnolla.

2. Usko on minulle hyvin henkilökohtainen asia ja rukous metafyysinen tapahtuma. Luonto ja musiikki ovat kirkkojani. Matkustellessani käyn katsomassa rakennettujakin kirkkoja, mutta minulle niiden hartain tunnelma on silloin kun niissä ei ole toimintaa.

3. Olen harrastanut avantouintia, mutta tapa jäi sen jälkeen kun selkäni murtui tapaturmaisesti.

4. Olen makean ystävä, mutta nyt olen innostunut terveellisemmästä, kasvispitoisesta ruuasta. Sen jälkeen en ole tuntenut tarvetta viinereihin. Tummaa suklaata syön edelleen kohtuullisesti.

5. Pidän klassisesta musiikista ja svengaavasta jazzista. Jas tietenkin oman nuoruusajan musiikki kolahtaa aina mukavasti. Erityisen iloinen olen siitä, että voin seurata livenä Metropolitan Oopperan esityksiä vaivattomasti melkein kotinurkillani.

6. Naamastani kuulemma näkyy, jos yrittäisin valehdella. En edes yritä, koska se olisi liian työlästä.

7. Laitan ruokaa tai silitän mieluummin kuin siivoan. Mutta yleensä minulla ei juurikaan riitä aikaa kotitöihin, koska minun pitää koko ajan valokuvata. Siinä missä pikkuvauvat laittavat kaiken näkemänsä suuhunsa, minä valokuvaan kaiken näkemäni.

8. Koiran ajatteleminen vie osan ajastani. Tällä hetkellä meillä ei ole koiraa, eivätkä olosuhteet juuri nyt ole otolliset sellaisen hankkimiselle, mutta ajatukseni pyörivät silti jatkuvasti tämän mahdollisuuden ympärillä.

Haasteen jälkimmäinen osa on vaikeampi, koska olen jakanut tämän tehtävän aikaisemmin jo niin monelle, että nyt on pakko vain kiittää blogini oikeassa reunassa lueteltuja bloggaajia. 

(P.S. Taas harmittaa nämä tolkuttomat kappalevälit, joita en saa millään pienemmiksi. Miksi bloggerin editointi ei onnistu???)

Pippurimyllyt

klikkaa kuva isommaksi

 Pippurimylly on arjen välttämätön työkalu. Ja mustapippurit ovat välttämätön mauste miltei ruuassa kuin ruuassa.

klikkaa kuva isommaksi

Kirjainhaaste 22: PP sanan keskellä

Hyvät naiset ja miehet – Ladies and Gentlemen

 Olin eilen kuuntelemassa Aivotutkimussäätiön yleisöluentoa Oivat, soivat aivot ja kuulin elämässäni ensimmäisen kerran yleisöä tervehdittävän sanoilla Hyvät naiset ja miehet. Ja kyllä särähti korvaan. Ennen vanhaanhan tervehdys kuului Hyvät naiset ja herrat.

Oikeastaan on aika outoa, että suomenkielessä ei ole sanaa sisäsiistille naisihmiselle, siis vastinetta sanoille damer, ladies, mesdames, Damen. Rouva ei kelpaa, eihän ruotsissa tai saksassakaan tuossa kohdassa käytetä sanoja fru tai Frau.

Mutta jos vanha tapa (hyvät naiset ja herrat) ei kelpaa, niin onko toisaalta enää tarpeen näinä sukupuolineutraaleina aikoina erikseen tervehtiä yleisöä jalkovälin anatomian mukaisesti. Jos tapaa muutetaan, niin miksei sitten saman tien vain sanota Hyvät ihmiset, hyvät läsnäolijat tms. Hyvät naiset ja miehet kuulostaa ainakin minun korvissani kovin keinotekoiselta. Miltä kuulostaisivat Women and Men tai Mina kvinnor och män?

No, eipä professori Arajärvi sentään tohtinut tervehtiä meitä sanalla Toverit ;)

Ehkä suomenkieleen pitäisi saada vastine daamille/ladylle; olemmehan EU-jäsenyyden myötä oppineet poskisuudelmatkin.

Uusia tuttavuuksia

Helsingin Sanomien sunnuntai-sivuilla pilkattiin täti-ihmisiä siitä, että nämä eivät tunne pitahayaa. Ihan aiheesta pilkattiinkin, sillä ainakaan minä en häntä tuntenutkaan.

 Mutta, kas. Asia korjaantui nopeammin kuin toimittaja osasi kuvitellakaan.

Kun nimittäin kävin lähikaupassa hakemassa unohtunutta purjoa, niin vaa'an vieressä oli laatikollinen eksoottisen näköisiä trooppisia hedelmiä. Poimin mukaani kokeeksi kaksi kiinnostavan näköistä otusta. Punainen, eksoottisen kalan näköinen on juuri tuo yllämainittu pitahaya, vihreän nimeä en nyt muista.

Sisältä hedelmät näyttävät tällaisilta. Sisus syödään lusikalla. 

Maku oli lopulta ehkä pieni pettymys: hintaan ja koreaan kuoreen nähden melko mitättömän makuisia nämä sittenkin ovat. Suomalaiset marjat ovat parempia. 

Eläköön lähiruoka!

Maaliskuun myräkkä ...

klikkaa kuva isommaksi

.. toi lisää lunta. Autot on taas kaivettava esiin kinosten alta.

Mutta niinhän laulussakin sanotaan:

Siperian lakeus on suuri,
siellä Sonja lunta lapioi.
:,: Sonjalla kävi hiton huono tuuri,
länsituuli uutta lunta toi. :,:

Jokohan kevät tämän jälkeen voittaa?
 

Kaunis kuihtuminen

klikkaa kuva isommaksi

Aikaisemmassa postauksessa (täällä) ihastelin joidenkin ruusujen kykyä kuivua rupsahtamatta. Jopa niiden pudonneet terälehdet ovat omalla tavallaan kiinnostavia ja kauniita.

klikkaa kuva isommaksi

 

klikkaa kuva isommaksi