maanantai 29. syyskuuta 2014

Ystävä haussa


klikkaa kuva isommaksi


Hyväntuulinen, huumorintajuinen ja ystävällinen perusasenne kaikkia kohtaan - siinä toivelistani ystävälle. 

Vuoden yksinelämisen jälkeen olen kypsynyt ajatukseen arjen jakamisesta ystävän kanssa. En sopeudu yksin olemiseen, minusta on paljon hauskempaa herätä yhdessä, syödä yhdessä, ulkoilla yhdessä ja ylipäätään kysyä kaverilta, mitä tehtäisiin. En ole minä-ihminen; olen me-tyyppi. Kaipaan symbioosia, jossa olen tarpeellinen jollekulle ja jossa lähelläni on minulle tärkeä olento.

Pulma on vain siinä, että kuka tai mikä tahansa ei ollenkaan käy. Nuoruusvuosien harharetken pohjalta minulla kun on kokemusta siitäkin, että ihminen ei milloinkaan ole niin yksinäinen kuin ollessaan yhdessä väärän ihmisen kanssa. Tärkeää on aito yhteys ja sielujen sympatia, muuten yhdessä oleminen on vain rasittavaa.

Tarvittavat ominaisuudet tulikin jo lueteltua. Ulkonäöllä ei ole niin väliä, mutta tyypin pitäisi olla jotenkuten hallittavissani eikä sen tarpeiden tyydyttäminen saisi asettaa kohtuuttomia vaatimuksia. Sisäsiistiksi opettaminen tietysti tulee ottamaan oman aikansa, mutta uskon selviäväni siitä, kunhan maltan toimia kärsivällisesti ja järjestelmällisesti. Ruuan kanssa saan myös olla tarkkana: liialliseen hellämielisyyteen ei sovi sortua, ettei kaveri pääse lihomaan. 

Luulen, että toiveideni kohde on jo löytynyt; nyt vain sopii toivoa että saan sen omakseni. Siis kunhan se ensin syntyy. Kyseessä on tietenkin koira, tarkemmin ottaen länsigöötanmaan pystykorva. Seuraavaa pentuetta odotetaan lokakuun puolenvälin paikkeilla. Peukut pystyyn. Jos nyt ei onnistu, ei silti syytä lannistua: häntä pystyyn ja kohti uusia pentueita.



10 kommenttia:

  1. Koira on ihana kaveri. Oma Himmuni on miulle yksi maailman tärkeimmistä asioista.
    Toivottavasti syntyy juuri se sinun ikioma pentusi, se, joka valitsee heti sinut omakseen.

    VastaaPoista
  2. No mutta olipas kerrassaan veikeä kirjoitus.

    VastaaPoista
  3. Toivotaan parasta, että ystävä on jo melkein tuossa...Ihana rotu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tillariina K., Toivotaan, toivotaan, mutta koiranpentujakaan ei voi suoraan ostaa kuin apteekin hyllyltä. Niinkuin ei ystävää ylipäätään.

      Poista
  4. 👍👍👍 Peukutuksia! Hyvä rotuvalinta, sillä oletettavasti listaamasi ominaisuudet toteutuvat leikiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jutta, Tätä rotuasiaa olen kypsytellyt kauan ja hartaasti. Nyt on varma olo.

      Poista
  5. Tähänkin laitan <3. Tiedätkö tiistai-iltana pohdimme assarin kanssa, että saammekohan me koskaan tuolta jonotuslistalta yhteydenottoa. (Koirat, jotka eivät sovellu opaskoiraksi). Sitten eilen aamulla luin sähköpostia ja sain kyselyn, että vieläkö koira-asia on ajankohtainen.

    On.
    Meillä on ollut se koiran kokoinen aukko kodissamme.
    Elsa tulee meille huomenna. Aluksi sopimuksella, että se on meillä kaksi viikkoa.
    Jos sovimme toisillemme, se jää meille loppuelämäkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tädin eläintarhassa, Oijoijoi! Voi teitä onnellisia! Eläkkeelle jäävä tai toimeen lahjattomaksi osoittautuva opaskoira olisi unelmani, jos vain selkäni sallisi vielä niin ison koiran ottamista. Meillä oli labbiksia ja niitä on nytkin ajoittain minulla hoitolaisena, enkä voi kylliksi niitä ylistää. Nyt kun olen yksin on täytynyt etsiä pienempi rotu. Onnea teille ja onnea Elsalle uuteen kotiin. Toivottavasti mätsäätte.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.