Åsa Nilsonne: H

Aivan verraton kirja aivotutkimuksesta. Kirjan päähenkilö on aivotutkija H, joka on tahtomattaan ajautumassa hieman epäsovinnaiselta vaikuttavaan rakastumiseen. Tai oikeastaan päähenkilö ei ole H, vaan hänen aivoalueensa Hippocampus, Amygdala ja Cortex, jotka käyvät pientä valtataistelua H:n kohtalosta. Tämä juuri tekee kirjasta mainion: kun yleensä tutkijat tutkivat aivoalueita niin tässä asetelma on käännetty päälaelleen ja aivoalueet ovatkin päätekijöitä ja poloinen henkilö H on ikään kuin koeobjektina – vähän kuin marionettinukke, jonka lankoja Cortex, Hippocampus ja Amygdala kilvan yrittävät vedellä.

Hippocampuksen tehtävä on luoda tunnepohjaisia muistoja ja palauttaa niitä mieleen. Kirjailijan mukaan muistot eivät ole menneisyydessä tapahtuneita tosiasioita, vaan nimenomaan mieleen palautettavia tuokiokuvia, jotka saattavat olla hyvinkin tunnepohjaisesti väritettyjä, usein jopa vääristeltyjä. Muistojen pohjalta ihminen myös luo kuvia tulevaisuudesta joihin sitten perustaa suunnitelmiaan.

Amygdala puolestaan antaa asioille merkityksen sen mukaan ovatko ne suotavia vai epäsuotavia. Ja cortex on se informaatiota analysoiva järkiveikko, joka rakastumisen ensihuumassakin saattaa huutaa, että tästä ei mitään hyvää seuraa. Cortex ei välttämättä saa ääntään aina kuuluviin, mutta loppupeleissä cortex kuitenkin on se joka ihmisen persoonallisuudesta vastaa.