Toukokuun kollaasi

klikkaa kuva isommaksi

Kuukausikollaasi: Toukokuu

Daoud Kamel, Mersault, contre-enquête

Kirja on vastinpari Albert Camus’n vuonna 1942 ilmestyneelle teokselle L’Étranger (Sivullinen). Kysymys on ranskalaisen Mersault’n vuonna 1942 huvikseen ampumasta algerialaisesta miehestä, jonka veli (Haroun) ikään kuin kostaa asian ampumalla toisen ranskalaisen vuonna 1962, sen jälkeen kun Algeria on itsenäistynyt.  Molemmat ampujat joutuvat oikeuden eteen ja molemmat saavat tuomion. Kummassakaan tapauksessa tuomio ei ensisijaisesti tule murhan takia niinkään kuin siksi että ampujat ovat syyllistyneet yleisesti hyväksyttyjen tapojen vastaiseen käytökseen. Mersault ei surrut äitinsä kuolemaa ja Haroun ampui ranskalaisen vasta Algerian vapaustaistelun päätyttyä omana henkilökohtaisena asianaan, kun hänen olisi pitänyt tarttua aseeseen jo vapaustaistelun aikana.

Kirja herättää ajatuksia siirtomaavallan ongelmista: paikallisten henki ei ole minkään arvoinen, uhri valikoituu sattumanvaraisesti eikä häntä mainita edes nimeltä surmatyön uutisoinnissa tai oikeudenkäynnissä. Omaisille tapahtuma merkitsee elinikäistä traumaa ja kaunaa, mikä voi tulla hyvitetyksi vain uudella - taas sattumanvaraisella - surmalla.  Tämähän jatkuu ajasta ikuisuuteen, esimerkiksi Lähi-idässä.  Lukemisen arvoinen kirja.

Kaunista Haukilahtea

Toukokuun loppu ja kesä kauneimmillaan.

Telamäentie on kuin maalaiskylän raitti

Vielä on vanhoja puutaloja herttaisine (ja laajoine) pihapiireineen

Kadulle päin sireeniä

ja hevoskastanjaa 
 

Taimentien puolella valtaisa sireeni

ja tämä ihailuni kohde: hyvin säilynyt, kaunis puuhuvila

Telamäen viehätys piilee vanhassa alueessa, jossa talot on rakennettu maaston ja maiseman ehdoilla. Näistä kun aika jättää, niin tilalle rakennetaan tehokkaasti, tontti täyteen laidasta laitaan ja korkea muuri ympärille. Toivottavasti siihen menee vielä kauan.

Päivän kukat

Tänään pihalta löytyi keltamo (Chelidonium majus)

ja naapurin puolelta kurkottava angervo, jonka lajista en ole ihan varma. Muistuttaa rinneangervoa, mutta kukat ovat valkoiset.

Oma piha on kukkien kuvaajalle paratiisi - ainakin näin ensimmäisenä keväänä, kun kaikki on uutta ja yllättävää. 
 

Happomarjapensas

Pihatietämme reunustaa rivi happomarjapensaita. Happomarja (Berberis vulgaris) suojaa pahalta, poistaa kielteisyyttä ja vieläpä suojaa kotia varkailta. No, piikikäs se ainakin on, piha-aidan läpi ei kannata yrittää. Kaikenlaista muutakin käyttöä sillä on, lue lisää täältä:  http://www.varjojenkirja.com/yrtit/373-happomarja.html

 

Turistina Helsingissä

Kaupungin museon näyttelyt aika vaatimattomat, mutta oli ihan hauska nähdä 50-luvun Helsinkiä. Omassa kodissani tosin ei juuri uudempaa tavaraa löydykään ;) Aikamatka vanhaan Helsinkiin ei oikein onnistunut, koska katselulaite ja kuulokkeet eivät toimineet.

Eroa symbolisoivien esineiden näyttely ei sekään oikein minulle auennut: kaikkein hirvein esine oli koiran kaulapanta ja sen vieressä eläinlääkärin lasku koiran eutanasiasta. Minulle tuli todella paha mieli. Huh! Ihan sairasta tehdä tuollaista näyttelyä.

Paljon parjattu Akateemisen uudistus ei näytä ihan niin pahalta kuin etukäteen olisi voinut pelätä. Cafe Aalto on paikallaan vanhan rautiksen mööpeleineen. 

Lopuksi bussilla kotiin toistaiseksi toimivasta suorasta, 12 minuutin  bussiyhteydestä iloiten. Kaupungilla on nyt flaneerattu koko vuoden tarpeiksi. Ihana päästä maaseudun rauhaan. Kuuntelen mieluummin satakielen laulua kuin katuporaa ja liikenteen melua.

 

Uusi uljas Tapiola

Tapiolan kasvojenkohtotus tulee olemaan mittava. Pelkään pahoin, että Tapiolan ominaisilmeestä  jää jäljelle yhtä vähän kuin face-liftingin jälkeen entisillä ihmiskaunottarillakin. Ilme muuttuu auttamatta, toivon mukaan pirteämmäksi, mutta valitettavan usein luonnottoman jähmeäksi - joka tapauksessa persoonattomaksi, koskapa tavoitteena on tehdä kaikista yhtä nuorekkaita, siis samanlaisia. Mutta eipä arvostella keskeneräistä. Tässä kohoaa Ainoan laajennus:

Kaiken uudistumisen keskellä hyvää on, että Tapiolan vanha keskus säilynee suhteellisen ennallaan. Ja vaikka Tapiolan uurnalehto on pahasti liikenteen sumpussa, on Gräsassa tilaa hengittää ja mielen rauhoittua.

Etuoven edustalle ...

piti saada vähän väriä.  Ruukussa japaninkelloa (Petunia calibracho).

Taloyhtiö pitää periaatteessa huolta julkisivupuolen yhteisalueesta, kuten nurmikosta. Oman etuoveni molemmilla puolilla on ihan hyvät norjanangervot, mutta makuuhuoneen ikkunan alle halusin yhden uuden rhodon. Toivottavasti löhtee hyvin kasvamaan.

Kultatyräkki, tähkälaventeli ja dahlietta

Pihan komein on nyt kultatyräkki, Euphorbia epithymoides
 

Mutta oma sijansa on kesäkukillakin. Tässä tähkälaventeli Lavandula angustifolia

ja vielä pikkudaalia eli dahlietta

Kuvaaminen on hauskaa!

Pehmeät värit

Makroviikon haastesana pehmeä voi merkitä pehmeän kosketuksen lisäksi pehmeitä värejä. Pehmeä voi tietysti olla äänikin, luonne tai maku  - ja voihan joku  olla päästäänkin ihan pehmeä.

Makrotex, haaste: Pehmeä

Pihapäivitystä

 

 

Kaikkea tapahtuu nyt vauhdilla. Tänään ovat auenneet tulppaanit, ruusut puskevat versoa, maksaruoho rehottaa, vuohenjuuret hehkuvat ja norjanangervo kylpee kermavaahdossa.

Vaikka muuten en ole jatkuvan muutoksen ystävä, kuvaamisen kannalta kaikkein kiinnostavinta ovat juuri luonnossa tapahtuvat muutokset. Jopa talvella. 

Heijastus

klikkaa kuva terävämmksi

Mikä näkemästämme on totta ja mikä harhaa? Silmänkääntäjät harhauttavat toisia tahallaan, mutta joskus emme vain näe edessämme olevia asioita niiden oikeassa valossa. Joskus näemme vasta jälkeenpäin. Näkeminen tarkoittaa myös ymmärtämistä, you see!

Minua on aina kiehtonut tämä ensimmäisen korinttilaiskirjeen ajatus: Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä. Mikä lupaus, tuskin maltan odottaa!

Kuvassa orvokit ovat oikein päin, piha heijastuu ikkunasta. Oli pakko kokeilla, miltä näyttää valokuvattuna ;)

Kesäkukkia

Lähdin ostamaan kasveille lannoitetta, mutta eihän Muhevaiselta voinut tyhjin käsin - siis ilman kukkia - kotiin palata. Kesäkukkien valikoima on nyt loistavimmillaan; oli pakko ostaa pari hehkeänpunaista daaliaa

klikkaa kuva terävämmäksi

  ja muutama herttainen tähtisilmä. 

klikkaa kuva terävämmäksi

Tähtisilmä on niin nostalginenkin, kun edesmennyt rakkaani tapasi joskus kutsua minua sillä nimellä. Taidankin viedä nämä haudalle, kunhan hallanvaara väistyy.

Viisaat viihtyvät varjossa

Tänään on lämmintä vielä piisannut, Ellille jo liikaakin. Viisaat nimittäin viihtyvät varjossa; koira ymmärtää sen paremmin kuin ihminen, joka typeryyttään polttaa ihonsa auringossa ja pahimmassa tapauksessa hankkii itselleen vielä ihosyövän.

klikkaa kuvaterävämmäksi

***

Pihapuu kukkii

Talven mittaan olen ihaillut pihapuutani. Lehdettömänäkin se on kaunis: kuin japanilainen veistos. Hyvin korkea, monirunkoinen ja haaroittunut. Nyt se alkaa saada lehtiä, ja kukat ovat ilmestyneet samaan aikaan.

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Ilmeisesti se on sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis). Tosin sen lehdet ovat vihreät, kun taas googlaamalla selvisi että sirotuomipihlajan lehdet ovat keväällä ruskeat. Mutta ehkä väri vaihtuu.
Kiinnostava tällainen uusi piha, joka tuottaa mukavia yllätyksiä päivittäin :) Jään kiinnostuneena odottamaan, millainen syysväri pihani komistukseen ilmaantuu. Sirotuomipihlajalla ainakin on komea syysasu.

 

Kevään siniset sävyt

Valokuvatorstai, haaste 2016/05/409 : Sävy

Toukokuun kukkijoita

Kun aiheena on toukokuu, on makrohaasteeseen vaikea keksiä muuta aihetta kuin kukat.

Kesäkukista orvokit kestävät pikkupakkasta, joten ne voi jo huoletta laittaa ulos.

Norjanangervo ei vielä ole kukassa, mutta siinäkin nuput ovat jo valmiina.

Pihan kutsumaton vieras, voikukka, sen sijaan on jo täydessä loistossaan. Läheltä katsottuna sekin on oikeastaan aika kaunis.

Makrotex-haaste: toukokuu

Saman tien täytyykin tätä täydentää, kun pihalle on ilmestynyt lisää kuvattavaa, nimittäin:

 helmihyasintti,

 ketunleipä eli käenkaali

ja kevätvuohenjuuri (Doronicum orientale

Ihana toukokuu

Pihalle on auennut kaksi uutta kukkijaa, (puisto)lemmikki(?) ja vuorenkilpi, joka on oikea terveyspommi: täältä löytyy siitä tietoa. 

 

Uuttakin on hankittu: Leucothoe fontanesiana 'Scarletta' eli leukotti. Se on ikivihreä ja sen lehdet muutuvat pakkasessa punaisiksi. Kiva, kun voi odottaa syksyksikin jotain mukavaa pihalle.

On myös ystävän avulla siirretty pallohortensia ja lipstikkaa.

Elli toimi työn valvojana.