Sosiaalipsykologian emeritusprofessori (s.1934) kirjoittaa vanhuudesta
toisaalta tutkijana toisaalta omakohtaisesti. Otsikon mukaisesti Eskola
tarkastelee vanhuutta ensin eläkkeelle pääsyn tuomana helpotuksena, sitten
toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttamana huolena ja kolmanneksi kiinnostuksena
jota sitäkin voi tuntea vanhuuden etenemistä ja lopulta kuoleman lähestymistä
kohtaan – ainakin jos on tottunut pohtimaan asioita analyyttisesti ja
filosofisesti. Eskola kirjoittaa myös omasta uskostaan, niin sen näkemyksellisestä
puolesta kuin yhteiseen kulttuuriseen rituaaliin liittyvistä käytännöistä.
Eskolan mukaan esimerkiksi hautajaisiin liittyvät rituaalit antavat lohtua sekä
jatkuvuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Lainasin kirjastosta, en olisi ostanut. Kirja ei oikeastaan
antanut sen enempää uusia oivalluksia kuin ajattelemisen aihettakaan. Varmaan tekijän
aikaisemmat meriitit ovat antaneet kustantajalle perusteet kirjan
julkaisemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.