Puutarhahommissa

Ellillä alkaa olla käsillä viimeiset hetket kukkien hoitajana.

Vielä on auennut yksi uusi ruusu

 Maksaruoho olisi muuten upea, mutta rankkasateet ovat piiskanneet sitä pahasti

Bandler Vivica ja Backström Carita: Vastaanottaja tuntematon

Vivica Bandler kertoo tässä kirjassa elämästään: ulkopuolisuudesta ja osallisuudesta, 45 vuotta kestäneestä teatterityöstään, ystävyydestä, rakkaudesta ja kaipauksesta. Kirja on kirjoitettu yhteistyössä Carita Backströmin kanssa. Tästä ei voi muuta sanoa kuin että tavattoman mielenkiintoista luettavaa. Kun ihminen on lahjakas, tarmokas, ihmiset huomioiva, tärkeilemätön, hauska  ja omassa asiassaan intohimoinen, niin sellaista voi vain ihailla.

   Työväen opiston lukupiirissä tosin teatterialan asiantuntijalta tuli vähän sellaistakin tietoa, että kun Bandler on hyvin vauraasta von Frenckellin suvusta ja koulutukseltaan vielä agronomi – ja silti saavuttanut teatterialalla jopa kansainvälistä menestystä, niin sitä eivät kaikki kollegat hyvällä ole aina katsoneet. Lieneekö kateus vienyt kalat näistäkin vesistä.

Teir Philip, Så här upphör världen

Läsecirkelin kirjavalinta.Teiriltä on aikaisemmin luettu Vinterkriget. Tässäkin on kyseessä perhe – tai avioliittoromaani. Kuten Vinterkriget on tämäkin sujuvasti kirjoitettu, oli kiva lukea. 

Miljöö on helsinkiläistä keskiluokkaa, vaimo on kirjailija, mies it-alan insinööri hyvässä asemassa Stockmannilla, mutta joutuu irtisanotuksi. Vaimoa ahdistaa kirjoittamisen tuska ja hän pohtii myös avioliittonsa perusteita: onko jäljellä riittävästi yhteiselon jatkamiseksi. Mies puolestaan salaa saaneensa potkut. Hän kokee asian häpeälliseksi ja tulevaisuuden pelottavaksi, kun uutta työtä ei tunnu löytyvän. 

Pariskunta kaksine lapsineen lähtee kesäksi Pohjanmaalle vaimon vanhempien entiseen taloon. Vähitellen tarinaan ilmaantuu muita ihmisiä, erityisesti vaimon lapsuudenystävä ja tämän erikoinen, eräänlaista maailmanparannuskulttia vetävä mies. Lisäksi kuvioon tule aviomiehen boheemi veli sekä erakkomainen tuntematon nainen. Jokaisella on oma ahdistuksensa ja kun kirjan otsikon merkitystä miettii, niin kenties jokaisella siintää oma maailmanloppunsa, josta joko voi tai ei voi selviytyä.

Tasa-arvoasiaa

Suuret viisaat ovat päättäneet vaihtaa kaikki miesloppuiset sanat neutraalimmiksi. Siis ei enää ole luottamusmiehiä, nimismiehiä, virkamiehiä tai sen sellaisia. Tokihan näissä tehtävissä naisia on siinä missä miehiäkin, mutta oikeassa olijoiden mielestä termi tuottaa epätasa-arvoa. 

Mitenkä on sitten suhtauduttava niihin kieliin, joissa kaikki substantiivit ovat maskuliineja, feminiinejä tai mahdollisesti neutreja. Saksassa aurinko on feminiini ja kuu maskuliini; ranskassa taas päinvastoin. Kai kaikki artikkelit pitäisi muuttaa neutreiksi tai mieluiten poistaa kokonaan. Vieraiden kielten opiskelua se ainakin helpottaisi. Oikeastaan asianhan voisi nostaa esille jossain kansainvälisessä tasa-arvoa ajavassa järjestössä. Virkahenkilöille riittäisi hommaa. 

Mutta se vain huolestuttaa että pitääkö samalla luopua harvoista naista tarkoittavista kunnianimikkeistämme. Muuttuuko noita-akka noitahenkilöksi?

Ystävyyttä ja ihailua

Kyllä oli taas hauskaa, kun Venny ja Pamina tulivat kylään.
Elli oli tohkeissaan eikä olisi antanut varsinkaan Paminalle sen hetken rauhaa. En tiedä johtuuko suurempi innostus juuri Paminasta siitä, että Ellin suuri ihastus Enzo on iso ruskea labbis ja siis hyvin samannäköinen kuin Pamina. Tai sitten Venny antaa Paminaa enemmän torjuvia signaaleja, vaikka ihmissilmä ei niitä erota. Pamina on niin suurenmoisen kärsivällinen, että ei hätistäisi pois kärpästäkään.

Vierailun jälkeen Elli oli uuvuksissa. Sen verran jännittävää oli ollut, että illalla halusi nukkua poikittain rintani päällä. Vähän hankala siinä oli lukea iPadilta Westön uutta romaania ;)

Viimeisiä väripilkkuja pihalla

Dahliat ovat jaksaneet kukkia koko kesän ja pukkaavat uutta nuppua vieläkin. Taustalla yhtä uskollisia tähtisilmiä. Näitä ensi kesänäkin.

 Perennat alkavat- ruusuja lukuunottamatta - olla ohi; maksaruohot ovat vielä kukassa, joskin sateen runtelemina. Syysastereita voi vielä tulla.

Karjalanneito on minusta niin ihana, että sitä vaan on pakko kuvata. Tässä vähän eri asteuksilla.

aukko 2,8

aukko 2,8

aukko 5,6

aukko 5,6

 Västgöta Security -palvelu pelaa pyhänä ja arkena, ilman eri veloitusta myös pihalla.
 Kuka pirulainen siellä nytkin kulkee aidan takana!

Työn ja vastuun jaosta

Se vaan on kummallista, kun yksi ja sama pieni koira joutuu vahtimaan sekä etu- että takapihaa. 
Talon niinsanottu emäntä vain istuu ja lukee kirjaa - tai kutoo - eikä kanna minkäänlaista vastuuta talon turvallisuudesta.

Syyskuun aurinkoa

Täällä iloitaan viimeisistä ruusuista, joita vielä riittää, pieniä ja vähän isompia, vaaleita ja tummempia. Ellikin selvästi arvostaa auringon lämpöä nyt kun vihdoin hetkeksi sellaista saadaan nauttia.

 Köynnösruusu on innostunut kasvattamaan kokonaan uutta versoa New Dawnin rinnalle. Saa nähdä mitä tästä kehittyy.

Hauenkalliolla

 Ellin tassut vetävät nykyisin useimmiten kohti kalliota. Sinne on päästävä ainakin kerran päivässä.