Vappuaatto

Askel eteen, kaksi taakse: kevät ei oikein ole päässyt vauhtiin, mutta tänään vapun aattona  on aurinkoista, jopa suojaisassa paikassa lämmintä.

Tallitapahtuma

Cypis-tallin tapahtumassa recue-hevosten hyväksi.

Andersson Lena, Egenmäktigt förfarande – en roman om kärlek

Rakkausromaaniko? Huh, sanon vaan. Pikemminkin kuvaus pakkomielteestä tai riippuvuudesta erään naisen suhteessa ihastukseensa. Oikeastaan kyse ei voi edes olla läheisriippuvuudesta, koska ihastuksen kohde ei missään vaiheessa ole antautunut kovin läheiseen suhteeseen.

Kirjassa nainen, kulttuuritoimittaja, tapaa sattumoisin itseään vanhemman miespuolisen taiteilijan, josta tulee hänelle pakkomielle. Nainen soittelee, tekstailee ja tuppautuu kunnes saa aikaan kolme intiimiä kohtaamista. Miehellä on kuitenkin kaiken aikaa toinenkin naissuhde ja selvä pyrkimys vältellä lähempää suhdetta toimittajaan. Hyvää hyvyyttään, narsistista ilkeyttään tai muuten vaan hän kuitenkin aika ajoin antaa sen verran periksi että toimittaja saa syyn jatkaa toivettaan lähemmästä suhteesta.

Kirja on pieni, mutta sen lukeminen kesti aika kauan, osittain koska kieli on melko konstikasta, osittain siksi että tätä oli myötähäpeän vuoksi tuskallista lukea. Miten joku voi alistua noin vähättelevään kohteluun ja aina vain olla kuin rakkauden kerjäläisenä. Tavallaan tilanne muistuttaa mitä tahansa riippuvuutta, vaikkapa alkoholismia: siis sitä että päähän ei mahdu kuin yksi ainoa ajatus ja päämäärä. Mutta tiedän, että on ihmisiä jotka koko ikänsä odottavat palvontansa kohdetta ja ovat valmiita hyppäämään heti kun toinen naksuttaa sormiaan. Sääli heitä!

Schulman Alex, Skynda att älska

Alex Schulmanin omaelämäkerrallinen kirja isästään. Tämä on Schulmanin esikoisteos, myöhemmin hän kirjoitti samantapaisen tosiasioihin perustuvan kuvauksen superlahjakkaasta äidistään (ja äitinsä vaikeasta alkoholiongelmasta), ja sen kirjan olin jo lukenut ennen tähän tarttumista. Oikeastaan tämän isäkirjan varasin kirjastosta juuri siksi että äitisuhdetta koskeva kirja oli niin koskettava ja mielenkiintoinen. Isä on ollut persoonallisuus hänkin, mutta jostain syystä tämä kirja ei tunnu omaavan aivan samanlaista yleistä mielenkiintoa kuin tuo toinen. Isä oli tv-tuottaja, persoonallisuus ja aikamoinen äkäpussikin, johon omat pojat varsinkin nuoruudessaan suhtautuivat ihailevasti. Karismaattisen ja autoritäärisen isän vanheneminen ja heikentyminen kuvataan liikuttavalla tavalla.

Klassista kahteen

Koiranpäivä

Sateisena sunnuntaipäivänä

Viimeistellään neuletyötä: dragon tail langasta malabrigo on pian valmis.

Ja kun kamera on kädessä, on pakko ottaa kuva myös Ellistä. Elli osaa olla kuvattavana ja katsoo suoraan kameraan.

Kokeilin tähän gradienttia: tuloksena unenomainen kuva.

Vähitellen yksi ja toinen kukka ilmestyy pihalle ja pääsen niitä taas kuvaamaan. Kuten joka kevät. Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta hauskaa on!

Ja Elli tarkkailee.

Elon merkkejä pihalla

Huhtikuu: 
Vihdoinkin alkaa pihalle ilmestyä elämää.

Lumikellot ovat selvinneet hengissä kuin ihmeen kaupalla: ne nimittäin jäivät koko talveksi erikaruukkujen alle. Sitkeitä ovat! 

Kuten ennenkin, ensimmäisenä nostivat päänsä talventähdet. Pikkuinen krookus yrittää
herätä vieressä. 

Sama kohde kahdella eri aukolla: ylempi f/10 ja alempi f/20, linssinä 105 mm:n makro. Selvä ero syvyysterävyydessä. Minusta ylempi on parempi.

Elli sulautuu hienosti maastoon.

Ennenkaikkea kivaa on kun voidaan olla pihalla yhdessä!

Makrotex -haaste: Huhtikuu

Aina vaan lisää lankoja

Taas täällä pingotetaan. Huivi Diamond Ice on viimeistelyä vaille valmis. Lanka: Manos del Uruguay, laatu fino (30 % silk, 70 % merino wool), väri Silhouette.

Seuraavaa työtä varten tarvitsin 3,25 mm /100 cm pyöröpuikon ja kun sitä lähdin ostamaan, tulin kotiin uuden langan kanssa: malabrigo Sock, pure superwash merino wool, väri Whales road.

Langan valokuvaamisessa oli kokeilemista. Leicalla värit tulivat ihan väärin: sinisenä. Nikonin 50 mm-objektiivilla ja salamalla katon kautta tuli varsin lähelle totuutta. Ainakin minun pc:llä näyttää siltä. Tämä onkin hauskaa kun voi yhdistää kaksi harrastusta: käsityöt ja valokuvaamisen - ja vielä tämän blogaamisenkin.

Rupesinkin heti kutomaan tästä uudesta: Dragon tail, ohje netistä, Godzilla.

Kevät keikkuen tulevi - vai menikö jo

Aurinkoisista päivistä ja terassikahveista on jo saatu nauttia.

Mutta taisikin olla aprillipilaa koko juttu. Nyt tuiskuttaa!

Toisena pääsiäispäivänä 2.4.2018 näyttää tältä.Ylihuomenna tulee puutarhafirma leikkaamaan marjakuusia. toivottavasti lumi sulaa ennen sitä.
 

Aikamatka lapsuuden maisemiin

Kylässä kälyn luona Krunikassa. Samalla pieni aikamatka lapsuuden maisemiin.

Kotitalo Unioninkadun ja Liisankadun kulmassa. Valoisa asunto 9 krs:ssa. Näkymä Kaisaniemenpuiston yli eduskuntatalolle. Toisessa suunnassa suurkirkko.

Kirkkojen välissä: viereisessä kiinteistössä ortodoksiseurakunnan tilat....

Toisessa suunnassa suurkirkko ...

... ja toisessa suunnassa Kallion kirkko, pelottavana kuin tuomiopäivän tuoamarin ankara sormi. Välissä maailmoja erottava pitkäsilta.

 Talon lähellä varsapuisto ja ihana äidin rakkaus.

Alakerran kulma-apteekin tilalla on nyt keittiöfirma.

Sisääntulosyvennys 39A. Tässä hypättiin, uskomatonta kyllä, barbia. Neoviuksen lankakaupan paikalla on nyt kukkakauppa. Avara ikkuna syvennykseen on peitetty tavaroilla.  

Koulumatka pitkin Liisankatua ja Snellmaninkatua. Säätytalon kohdalta Kirkkokadulle. Koulutalon paikalla on nykyään sisäasiainministeriön uusi rakennus.

 

Rakkaat maisemat muistoissa - mutta haluaisinko takaisin? No, en!