Kun edellisessä postauksessa innostuin kuvan kanssa haikuilemaan syksystä, niin tässä tulee lisää yksi, vähän symbolisempi.
Viimeisellä rannalla, sitten joskus ...
Mikä odottaa
viimeisellä rannalla,
kun sinne päästään?
Tulen tien päähän,
siirryn ajattomuuteen,
rakkaitteni luo.
Tieni professoriksi – Osa III: Fokusoimalla perille
1 kuukausi sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.