Älykkyys voi olla ansa

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on Anna Tuomolan  ajatuksia herättävä juttu ajattelusta ja älystä. Sitaatti: Kanadalaistutkijoiden mukaan esimerkiksi älykkyys ei takaa sellaista viisautta, että ihminen osaisi katsoa asioita toisen näkökulmasta tai ajatella olevansa mahdollisesti väärässä.

Oivallus on pysäyttävä. Useimmiten älykkäinä pidetyt ihmiset tuntuvat uskovan, että älykkäämpi olisi aina oikeassa tai että älykkäämmän mielipiteet olisivat oikeutetumpia kuin tyhmemmän mielipiteet. Älykkyys ei välttämättä tee ihmisestä viisaampaa. Kaikkein typerintä olisi vedota korkeaan arvosanaan matematiikassa tai korkeaan oppiarvoon. Tällaistakin kuitenkin tapahtuu 😉
On korkeasta älykkyydestä kyllä etua, ainakin jos osaa sen käyttää asioiden tarkastelemiseen monelta kannalta pikemmin kuin keksimällä aina vain lisäargumentteja yhden (oman) näkökulman puolustamiseen. Joskus on viisautta ymmärtää olleensa väärässä ja joskus mielipiteen muuttaminen on rohkeutta, vaikka siitä takinkääntäjäksi haukuttaisiinkin.💪

Modiano Patrick: Uinuvia muistoja

Patrick Modianolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto ”muistin taiteesta”. Muistojen maailma on utuinen, mutta juuri muistikuvien epävarmuus avaa tarinoille uusia reittejä ja mahdollisuuksia. Näin sanotaan kirjan takakannessa.

 Päähenkilö kuljeskelee pitkin Pariisin katuja ja muistelee elämänsä aikana kohtaamiaan naisia, josta yksi mm. harrasti salatieteitä ja yksi tappoi erään miehen. Nobelin palkinnolla tai ilman, mutta minusta tämä pikku kirjanen, 116s, oli aika sekava ja pitkästyttävä. Ehkä luin tätä vain liian myöhään illalla, liian väsyneenä

.

Pantermüller Alice: Mein Leben, manchmal leicht daneben

Svea, die lässige, und Katja, die coole – diese Superheldinnen lösen alle Problem mit Links!

Saksankieltä vain vähän harrastaneelle tämä on juuri sopivaa luettavaa! Svea ja Katja ovat nelikymppisiä toimittajia, jotka jakavat aikansa perhearjen ja sarjakuvien luomistyön kesken. Svean mies lähtee sapattivuodeksi Etelä-Ranskaan, Svea jää kolmen lapsen kanssa kotiin Pohjois-Saksaan pyörittämään huushollia, johon kuuluu myös lukuisia eläimiä.  Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta soljuvasti etenevää ja nimenomaan omaa saksan taitoaan verestävälle vetävästi kirjoitettu. Vähän kuin Bridget Jones, mutta ei kuitenkaan ihan 😉

 

Pantermüller on alun perin lastenkirjailija, ja ehkä tausta jotenkin näkyy myös tässä kirjassa: Mein Leben on hänen ensimmäinen aikuisille kirjoittamansa teos. Oli miten oli, oikein kivaa luettavaa!

Nesser Håkan: Elva dagar i Berlin

Läsecirkelin lukulistalla. Vähän samaan tapaan absurdihko romaani kuin saman tekijän Levande och döda i Winsford. Elva dagar i Berlin kertoo lapsuudentrauman jäljiltä henkisesti vähän poikkeavan nuoren miehen Arnen matkasta Berliinin etsimään jo ammoin kadonnutta äitiään ja viemään tälle erästä esinettä. Tehtävä on tärkeä, koska sen täyttäminen oli hänen kuolevan isänsä viimeinen toivomus.

Alkuun kuvaus kielitaidottoman ja elämää kokemattoman nuorukaisen pärjäämisestä oudossa suurkaupungissa on kuvattu mukaansatempaavasti, vitsikkäästikin. Absurdiksi homma muuttuu, kun mies ajautuu mielisairaalasta karanneen psykiatrin hypnoosihoitojen koekaniiniksi. Yhtäkkiä hän onkin Aron-nimisenä 1600-luvulla ja tapaa siellä samannimisen naisen kuin johon hän on Berliinissä tutustunut. Historian nainen on vaarassa tulla inkvisition polttamaksi noitana, mutta kuin ihmeen kaupalla Arnen/Aronin onnistuu pelastaa hänet. jne jne….. Pikkuisen kaukaa haettua minun makuuni – tuli mieleen, että romaanin rakenne olisi voinut syntyä tiimityönä siten että kukin tiimin jäsen olisi saanut heittää keitokseen ajatuksia, ja nämä kaikki olisi sitten kerätty yhteen.  No – tämä on vain minun mielipiteeni; läsecirkelissä joku piti juuri tätä hullua seikkailua hauskana ja jännittävänä. Kielellisesti Nesserin kynänjälkeä on kiva lukea!