Line of shapes

Villapaita valmistui. Malli on Suvi Simolan Line of shapes, lankana Sandness Garn alpakka silke väri 5063 plus Sandness Garn Tynn silk mohair väri 4545. Kiva malli kutoa! Voisin tehdä toisenkin.

Rusotuomipihlaja kukkii

Oma pihapuuni jaksaa aina vain tuottaa minulle iloa!

Cusk Rachel: Outline

Ensimmäinen osa trilogiasta, josta olin jo lukenut kakkososan (Transit) https://lapsuksia.blogspot.com/2020/03/cusk-rachel-transit.html. Transitin otin kirjaston bestseller-hyllystä tietämättä mitään koko trilogiasta. Hesarissa tuoreen suomennoksen johdosta julkaistussa arvostelussa Rachel Cuskia kehuttiin jopa moderniksi klassikoksi! Pitihän siis aloittaa trilogia alusta alkaen.  Outline on rakenteeltaan samanlainen kuin Transit: päähenkilö tavallaan pysyy kertojana ja jokaisessa luvussa pääosaan pääsee toinen henkilö, joka rakentuu suhteessa päähenkilöön. Kertoja on lontoolainen nainen, joka vetää kirjailijakursseja Ateenassa. Lennolla Lontoosta Ateenaan hänen viereensä sattuu kreikkalainen, englannissa asuva hyvin erikoinen mies, josta tulee eräs keskeisimmistä hahmoista.  Muita ovat mm kurssin oppilaat, opettajakollega, vuokraemäntä, jota kuvaillaan asunnon kautta. Kirja on tavallaan kuin novellikokoelma. Mieleenpainuvaa on vaikkapa kirjailijakollegan pohdinta omasta erostaan: Mies jätti hänet samaan pisteeseen mistä oli hänet aikoinaan löytänyt – pennittömäksi näytelmäkirjailijaksi, jolla oli muutamia näyttelijäystäviä ja valtava kirjakokoelma. Ja kuitenkin, kuten hän myöhemmin huomasi, tuota henkilöä ei enää ollut olemassa: miehen kautta hän oli jotenkin muuttunut toiseksi, mies oli ikään kuin uudelleen luonut hänet. Vähän Herakleitoksen tapainen ajatus: samaan virtaan ei voi astua kahdesti. Tämän tapaista pohdiskelua Cuskin kirjassa on paljon: antoisaa luettavaa, jota voi itsekin pohtia.

Cantell Saara: Kesken jääneet hetket

Voi voi, nyt se loppui. Tätä kirjaa lukiessa jo etukäteen harmitti, että kohta se on luettu. Pidin siis hyvin paljon. Tämäkin on niitä kirjaston BestSeller-hyllyn löytöjä, hetken mielijohteesta mukaan napattuja kirjoja, joita ei muuten tulisi hoksanneeksi lukea. Saara Cantell kirjoittaa tavattoman hyvin: kieli on elävästi kuvailevaa ja henkilöt uskottavia, tuntuu melkein kuin olisi itse mukana.

Vaikka kirjassa seilataan eri aikoina ilman kronologista järjestystä, sen rakenne on kivalla tavalla vähän erilainen kuin yleensä. Nytkin eri kappaleissa pääosassa on vaihdellen eri henkilö mutta se ei ole sillä tavalla ilmeistä kuin tavallisesti, jolloin kukin luku otsikoidaan kyseisen päähenkilön mukaan. Nyt jokaisen luvun alussa annetaan kuvaus valokuvasta, mikä on paikallaan, koska päähenkilö on valokuvaaja. Luku vähitellen paljastaa mitä muistoja valokuvan ajoista on jäljellä. Rauhallinen tyyli pitää mielenkiinnon kaiken aikaa vireillä.

Päähenkilön Virvan, hänen sisarensa ja kahden ystävättärensä vaiheita kuvataan kouluajoista keski-ikään. Miten paljon ihminen lopulta voi itse vaikuttaa omaan elämäntilanteeseensa, on ikuisuuskysymys. Ystävättärien kohdalla valinta näyttäisi olleen enemmän omissa käsissä; Virvan arkipäivä näyttää täyttyvän hänen syliinsä pyytämättä ja yllättäen tupsahtaneista, traagisista sattumuksista. Vaan mikä sittenkään on sattumaa, mihin olisi voinut erilaisilla valinnoilla itse kukin vaikuttaa. Tätä Virvakin pohtii sisarenpoikansa vaikeuksiin ajautunutta elämää miettiessään. Jossittelu johtaa aina aivan varhaislapsuuteen asti. Hyvin kirjoitettu, kiinnostava teos!

Äiti

Elli

Mitäpä muuta voisi ihminen keksiä kuin valokuvata rakkaintaan ;) 
Ellin kanssa iloitsemme kevään etenemisestä (koronakaranteenista huolimatta). Välillä aurinko jo lämmittää.

Kevään merkkejä pihapuussani

Varhaisia kevään merkkejä pihapuussani, jota luulen tuomipihlajaksi.

Kevättä ilmassa - koronasta huolimatta

Nyt olen ollut karanteeninomaisissa olosuhteissa noin seitsemän viikkoa. Olen noudattanut annettuja suosituksia kirjaimellisesti; en ole käynyt missään enkä tavannut ketään. Kesärenkaat kävin vaihdattamassa Vianorissa, ja sielläkin asia hoitui ilman lähikontaktia kehenkään. Odotin pihalla sen aikaa kun poika vaihtoi renkaat. Sisällä kävin maksamassa, kun siellä ei ollut ketään muita. Ellin kanssa olen ulkoillut ja satunnaisten muiden koiranulkoiluttajien kanssa olen etäältä vaihtanut muutaman sanan. Ystäväni on pienen koiranpentunsa kanssa käynyt muutaman kerran samoilla ulkoilualueilla, ja silloin olemme voineet vaihtaa kuulumisia - taas hyvää etäisyyttä pitäen. En kuitenkaan kärsi minkäänlaisista ahdistusoireista.  Kotona riittää tekemistä kun voi lukea, kutoa, voimistella, kokata, soitella pianoa ja valokuvata. Vanhemmiten kai tulee niin hitaaksi, että aina päivä on illassa ennenkuin huomaakaan.

Pihalla riittää seurattavaa, vaikka kevät, varhaisesta liikkeellelähdöstään huolimatta, on nyt jämähtänyt paikoilleen. Tulppaaneja saa vielä odotella. 

Mutta Ellillä riittää aina tutkittavaa: