Atte Kalevan suosittama yhdenvertaisuusperiaate on kahdestakin
syystä parempi kuin Maria
Ohisalon ajama intersektionaalinen feminismi. Ensinnäkin intersektionaalinen feminismi on jo
sanahirviönä tavalliselle ihmiselle käsittämätön. Toiseksi, kun intersektionaalinen
tarkoittaa monien eri ominaisuuksien huomioon ottamista, naisnäkökulma on syrjinnässä
vain yksi muuttuja monien joukossa. Tasa-arvon toteutumisen tiellä kun voi olla
syrjimistä monen muuttujan näkökulmasta. Näitä voivat olla esimerkiksi kieli
(ruotsinkieliset ovat joissain tapauksissa etulyöntiasemassa), sosioekonominen
asema (akateemisesti koulutettujen lapset opiskelevat pitemmälle), etninen
tausta (maahanmuuttajat ovat heikommassa asemassa, erottava tekijä voi olla
jopa savolaisuus, pohjalaisuus tai karjalaisuus), asuinpaikka (haja-asutusalueella
palvelut heikommat), ruumiinrakenne (pitkät miehet tienaavat enemmän,
lihavat ylipäätään heikommassa asemassa), ikä (50+ vaikeuttaa työnsaantia),
väritys (valkoihoiset etulyöntiasemassa, blondeja kuitenkin pidetään tyhminä
ja heitä saa pilkata julkisesti), sukupuoli (miehet etulyöntiasemassa), sukupuolinen
identiteetti (homot, lesbot, transsukupuoliset ja muunsukupuoliset ovat
heikommassa asemassa).
Kun syrjinnän taustalla voi olla monia syitä, joista
naisnäkökulma on vain yksi, en ymmärrä miksi feminismi pitää erikseen
termissä tuoda esille. Onko naisnäkökulma painavampi syy ajaa tasa-arvoa kuin
esimerkiksi sosioekonominen asema tai etninen tausta? Ei minusta. Sen vuoksi
Atte Kalevan lanseeraama yhdenvertaisuusperiaate on hyvä. Tai jos halutaan
vielä selventää niin voisiko monimuuttujatasa-arvo olla se mitä tavoittelemme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.