Lempeys, huoneessa auringonvalo ...

klikkaa kuva isommaksi

Mustaa ja valkoista, haaste 139: Teksti:

Kuva sinusta: 

rintaneula, keltakukkainen, 

lempeys, kaste kukilla, 

jossakin oka - 

huoneessa auringonvalo, 

ääniä, hajua pihalta, 

kädet käänsivät sivun sivulta. 

Sinun silmiäsi kannamme me. 

Kosteus portaikossa, koleus. 

Muistot aamiaispöydän ympäriltä, 

tummenneet, itsevalaisevat. 

Kaasuliesi ruostunut rikki. 

Kuva sinusta: 

huolekkuus, väreilevät lehvistöt 

tiiliseinää vasten. Myös isä lepää, 

meissä. 

Missä oli raskautettuja hartioita, 

siellä oli siipiä.

- Bo Carpelan, suomentanut Tuomas Anhava-

Vaihteeksi käsityötä

klikkaa kuva isommaksi

Olen tuurikutoja. Aika ajoin innostun neulomaan (tai siis kutomaan; minulle puikkojen heiluttaminen on kutomista) villapaitoja, mutta niin ei ole käynyt nyt muutamaan vuoteen. Nykyisin huoneet ovat niin lämpimiä, että villapaitaa ei jaksa sisällä pitää. Sormia kuitenkin välillä syyhyttää, joten päätin ruveta kutomaan sukkia. Raitoihinkaan ei tarvitse ostaa eri värejä kun sukkalanka on valmiiksi raidoitettu. Kätevää!

klikkaa kuva isommaksi

Suuntana horisontti

klikkaa kuva isommaksi

Merellä, niinkuin elämässä, tarvitaan kompassia. Varsinkin sumussa kun eteensä ei näe selvästi, mutta myös kirkkaalla ilmalla silloin kun määräpää on horisontin takana.


Valokuvatorstai, haaste 265: Piti inspiroitua kuvasta

Valaistuksen harjoittelua napeilla

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikon aiheena no 81 on nappi. Nappi ei tarjoa kauheasti vaihtoehtoja kuvakulman suhteen, joten ajattelin kokeilla erilaisia valaistuksia. Ylempi kuva on otettu kirkasvalolampun valossa (valo vinosti vasemmalla) ja alempi niin, että kirkasvalon lisäksi vinosti oikealla on salama. 

Omasta mielestäni alempi kuva on parempi, vaikka salamaa yleensä ottaen vieroksunkin (koska en osaa sitä kovin hyvin käyttää). Nyt mietin, että oikeastaan olisi hyvä opetella valaistuksen hienouksia enemmänkin: ehkä pitäisi hankkia toinen salama niin, että voisin opetella valon ja varjon hallintaa kahdella salamalla.

klikkaa kuva isommaksi

Kuvien siirtäminen blogiin tyssäsi ilmoitukseen, että ilmainen tila (1G) on käytetty loppuun. Se varmaan johtuu siitä, että loudasin kerran yhden raw-kuvan vahingossa pienentämättä (joskin JPG-muotoon muutettuna). En millään keksi, miten saisin vanhoja kuvia pois googlen tililtä. Nyt voin vain loudata kuvia pienemmässä muodossa (max 800x800) tai ostaa maksullista tilaa. Onkohan kenelläkään kokemusta näistä asioista? Kaikki neuvot ovat tervetulleita.

Kortti

klikkaa kuva isommaksi

 Käytän mielelläni kirjanmerkkinä korttia. Tämä on yksi suosikeistani. Olen sen saanut joskus joulukorttina sisareltani ja se on mielestäni tavattoman herttainen.  "Loppusoitto" on sodan päättymisen 60-vuotismuistokortti, ja se on painettu sotaorpoasian hyväksi. Kortin on tehnyt Hilkka Ala-Kurhila ja kuva on Hilkka Poikosen (liekö sama Hilkka?) piirros Haapamäen Yhteiskoulusta 25.3.1945.

Kun pöydällä sattui vielä lojumaan puolivallaton presidentti niin siinä tuli toinen TI-loppuinen kaupan päälle.
 

Kirjaimet, haaste 008: loppukirjaimet TI

Tyhjä!

klikkaa kuva isommaksi

Juuri kun minun piti ruveta paistamaan munia!


Mustaa ja valkoista, haaste 138: Tyhjä

Lasse Lehtinen: Onni suosii rohkeaa.

Lainasin kirjastosta lukeakseni jotakin hauskaa. Ja kyllähän Lehtisellä on sana hallussaan: supliikkimies ilman muuta. Mutta silti en kauheasti tähän innostunut, jutut ovat tutunoloisia anekdootteja 60- ja 70-luvulta: poliittista ja taloudellista kähmintää,  valtapeliä ja viinan kanssa läträämistä ihan ällötykseen asti. Tätähän Lehtinen oli taustakirjoittamassa TV:n Hyvät Herrat –ohjelmaan.

Lehtisellä on varmasti paljon sisäpiirin tietoa ja muistiinpanoja noilta ajoilta, ja teksti on sujuvaa. Juttujen suoltamisesta ei kuitenkaan synny suurta romaania: jutut seurasivat toinen toistaan melko sekavasti, ilman aikajärjestystä ja sen kummemmin toisiinsa liittymättä. Henkilöitä on paljon, mutta he eivät syty elämään: vähän väliä piti tarkistaa sisäkannen sukutaulusta, kuka olikaan kyseessä. Sujuvaa, mutta kenties vähän juosten kustu.

Yksi hauska lause jäi mieleeni: ”Tyhmä puoliso on kuin roikkuva alushame: toiset huomaavat sen ensimmäisenä.”