keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta


klikkaa kuva isommaksi

Makuhermojen hemmottelua!

Makroviikot, haaste 126: Maku

lauantai 14. joulukuuta 2013

Marraskuun valo

klikkaa kuva isommaksi
 Marraskuu voi olla kaunista aikaa - omalla tavallaan- myös silloin kun maa on musta eikä lumesta tietoakaan.

klikkaa kuva isommaksi
  Eino- ja Seijamyrskyjen jälkeen tuuli on rauhoittunut ja on ihan tyyntä.

klikkaa kuva isommaksi
 Pilvet vetäytyvät ja antavat auringon hiukan kurkistaa olkansa takaa. Eihän se jaksa juurikaan irrota horisontista,

klikkaa kuva isommaksi

mutta kuitenkin se ilahduttaa ihmisen mieltä - edes lyhyen, ohikiitävän hetken verran.

On se vaan hyvä, että kännyköissä on edes jonkinmoinen kamera aina käsillä. Tällaisten hetkien hukkaaminen kuvaamatta olisi vahinko. Seuraavaa valoilmiötä kun voi joutua odottamaan vaikka miten pitkään.




keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kainous


klikkaa kuva isommaksi
Sivusalama softboxilla.

Mustaa ja valkoista, haaste 148: Patsas/veistos

torstai 5. joulukuuta 2013

Sininen ja valkoinen


Klikkaa kuva isommaksi


Sininen ja valkoinen mielletään suomalaiseksi sielunmaisemaksi, vaikka kyllä kai sinitaivas ja pilvet ovat kauniita muuallakin.


klikkaa kuva isommaksi




Hyvää itsenäisyyspäivää!


Valokuvatorstai, haaste 306: Sinivalkoinen


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Muistoja


klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Koruihin liittyy muistoja, jotka tekevät ne arvokkaiksi juuri minulle.


Makroviikot, haaste 124: Koru

tiistai 3. joulukuuta 2013

Lamino - selkä kiittää


Lisää kuvateksti

Vihdoin täällä - uusi tuolini. Enpä muista milloin meille olisi ostettu huonekaluja, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja hävitin yhden ison nojatuolin (joka pääsi hyvään kotiin sekin, eikä joutunut mieron tielle) ja hankin sen tilalle pienen, kevytrakenteisen ja selälleni erittäin hyvän istuimen. Tuolin nimi on Lamino ja sen on suunnitellut Yngve Ekström vuonna 1956. Tilasin tuolin netin kautta Ruotsista. Kaikki meni hyvin ja olen erittäin tyytyväinen!

Nyt voin katsoa televisiota kiemurtelematta, kun ei vähän väliä tarvitse hakea kipeälle selälleni parempaa asentoa.


Koiran katse


Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus järjestää tällää viikolla Helsingin yliopiston tiedekulmassa eläinaiheisen teemaviikon - Eläin sylissä ja sopassa. Tänään Helsingin yliopiston ja Aalto yliopiston tutkijat olivat paikalla kertomassa ihmisen ja koiran vuorovaikutuksesta ja koirien käyttäytymisestä uusien tutkimustulosten valossa. Minulle esityksissä oli paljon uutta.

Silmän liikkeiden tutkimuksella on saatu selville, että koiralla on samanlaisia kognitiivisia kykyjä kuin ihmisillä. Ihmisen tai koiran kuvaa katsoessaan koira kohdistaa katseensa silmiin, samoin kuin ihminenkin. Kun koiralle näytetään tutun tai vieraan ihmisen kuvaa, koira kohdistaa katseensa tutun ihmisen kuvaan pitemmäksi aikaa kuin vieraan ihmisen kuvaan. Tyhjää kuvaa tai kirjainta esittävää kuvaa katsoessaan koira ei kohdista katsettaan mihinkään vaan sen katse harhailee. Ihmisillä ja koirilla saadut tulokset olivat hyvin samantapaisia. Myös aivojen kuvantamismenetelmillä, joissa näytettiin ihmisiä tai koiria erilaisissa vuorovaikutustilanteissa esittäviä kuvia, olivat tulokset ihmisillä ja koirilla samansuuntaisia. Koira siis selvästi osaa katsoa kuvaa ja ymmärtää sen sisällön, mikäli kuva on sille merkityksellinen. 


Toinen kiinnostava asia on ääniherkkyyden eli paukkuarkuuden geneettinen tausta. Arkuus ilmenee keskimäärin kahden vuoden iässä, mutta alkamisaika vaihtelee laajasti: kahdesta kuukaudesta kymmeneen vuoteen. Suomalaisista koirista noin kolmannes on ääniherkkiä. Se on aika paljon. Asiaa voi joskus helpottaa oikeilla olosuhteilla, mutta silloin kun ominaisuus on geneettinen, ei asialle voi mitään. Täysin uutta minulle oli ominaisuuksien epigenetiikka, mikä tarkoittaa sitä, että tietyt olosuhteet voivat aktivoida ominaisuutta aiheuttavan geenin siten, että ominaisuus periytyy myös jälkeläisille. Araksi säikytelty koira saattaa olla alttiimpi saamaan säikkyjä pentuja.

Koiria on syytä kohdella hyvin, jo sen vuoksi etteivät ainakaan huonon kohtelun vuoksi niiden pennut perisi ikäviä ominaisuuksia. Tästäkin syystä kasvattajalla on suuri vastuu - ja pennun ostajilla vastuu siitä, että eivät suosi hämäriä pentutehtaita.