Sohvan nurkassa

Nyt vietetään luppoaikaa sohvan nurkassa. 

Remontti on valmistunut ja nyt vain pitää saada kirjat takaisin hyllyyn ja taulut seinille. Tässä minulla on seuranani Pamina, joka tuli viikoksi hoitoon kun isäntäväkensä lähti maailmalle. Onneksi neiti on rauhallinen eikä tee mitään tuhmuuksia: tilaisuuksia olisi nyt runsaasti tarjolla kun kirjat ja taulut ovat pitkin lattioita.

Sää ei kauheasti innosta ulkoilemaan, ei myöskään pieni flunssanpoikanen joka nyt nostaa päätään: nenä valuu, kurkku on karhea ja väsyttää armottomasti. Nyt vietetään laatuaikaa laiskottelemalla.

Oikea kamerani on edelleen huollossa; odotan innolla sen saamista takaisin, että pääsen taas kuvaamaan.

Tapetointia

Tänään on täällä poistettu tapetteja ja tehty muuta remontin valmistelua, ja  nyt on jalkakylvyn paikka kun jalat ovat ihan tönkkänä - vaikka muuta voisi luulla.

Yhtenä päivänä TV:ssä nimittäin kerrottiin istumisen vaaroista ja kehotettiin ihmisiä mieluummin pysymään jaloillaan. Koehenkilöt olivat viettäneet kuukauden lähes kokonaan istumatta ja olivat intoa täynnä. Miten ihmeessä minulla homma toimii toisella tavalla? Yksi päivä seisaallaan, välillä kyykyssä ja välillä pystyssä, niin jalkapohjat ja varpaat on jo ihan hellänä.

Jos istuminen tosiaan on niin vaarallista, niin ehkä onkin viisainta viettää aikansa makuullaan ;)

Yhteisvastuukeräys

Vietin perjantai-iltaa keräyslipas kädessäni Olarin Prismassa. Tänä vuonna yhteisvastuukeräyksellä tuetaan hyvän saattohoidon kehittämistä. Tästä on tullut minulle sydämen asia, kun olen omakohtaisesti voinut nähdä, miten valtava merkitys asialla on. Aina ei ole kysymys edes suurista rahoista; päinvastoin saattohoito on halvempaa kuin sairaalan vuodeosastohoito.

Jossain kohdassa on kysymys niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä, ettei kuolevan ihmisen tarvitsisi palella. Sairaalassa potilailla on peitteenään pelkkä lakana, parhaassa tapauksessa ohut froteepyyhe. Terhokodissa viluinen potilas saa kevyen, mutta paksun untuvatäkin.

Keräyksen aikana hauskinta oli se, että monet vanhemmat antoivat lastensa laittaa rahat lippaaseen. Minusta tällainen on loistavaa esimerkillä kasvattamista: lapsi oppii antamaan.

Muutenkin oli mukava vaihtaa muutama sana ystävällisten ihmisten kanssa. Yhdelle nuorelle naiselle sain jopa kädestä pitäen näyttää, miten neulotaan nurja silmukka!

Kamera huollossa

Huh, tunnen itseni ihan kädettömäksi, kun kamera ei ole käytössäni. Vein sen huoltoon, koska sen näytössä on sellainen vika, että otettu kuva näyttää aivan kummalliselta, vaikka kuva tietokoneelle siirrettynä on ihan ok. Korjaus saattaa kestää muutaman viikon! 

Kaivoin esiin kymmenen vuotta vanhan pokkarin, jota en edes oikein enää osaa käyttääkään. No, täytynee verestää muistoja. Sen ainakin muistan, että sillä fokusoiminen kesti kauan ja sittenkin minulle oli epäselvää mihin olin tarkentanut.

Kännykälläkin saa aikaan ihan kivoja kuvia, kunhan tyytyy sen tarjoamiin asetuksiin. Polttoväli tuntuu vain olevan niin lyhyt että ainakin kaikki etäällä olevat kohteet pakenevat tavoittamattomiin. 

Niin ja sittenhän olisi tietysti vielä se "oikea" eli filmillinen kamera. Rulla vain kehitettäväksi fotoliikkeeseen ja jo muutaman päivän tai viimeistään viikon päästä pääsee toeteamaan, ettei yksikään kuvista onnistunut. Ja kuvat olisivat tietenkin paperiversioita, jotk

Ei taida tulla siitäkään  mitään. Olen näköjään digijärkkäririippuvainen!

Arturo Pérez-Reverte: Kohtalon tango

El Pais -lehden arvostelun mukaan ”Kohtalon tango on oikea saavutus, hyvän mielen romaani.” Itse en kuvaisi tätä hyvän mielen romaaniksi, sen verran karmeasta tapahtumien kulusta on kysymys. Jännitystä, väkivaltaa ja seksiä ei kirjasta puutu.

Päähenkilö Max on uskomattoman komea salonkitanssija, gigolo ja huijari, jonka kalliit vaatteet ja ylellinen elinympäristö ovat lainaa tai varastettua. Omillaan ollessaan hän elää murjuissa, ellei sitten viru vankilassa. Palkattuna salonkitanssijana loistoristeilijällä matkalla Etelä-Amerikkaan Max ystävystyy kuuluisan säveltäjän ja tämän kuvankauniin vaimon kanssa. Vähitellen käy ilmi, että säveltäjäpariskunnalla on perverssejä mieltymyksiä, joihin Max tulee vedetyksi mukaan. Ystävyydestä huolimatta Max varastaa rouvan kalliin helminauhan ja poistuu kuvioista, kunnes ….

Eri vuosikymmenillä Max ja säveltäjän puoliso Mecha kohtaavat uudelleen. Ovatko he oikeasti rakastavaisia, jää lukijan päätettäväksi. Kylmäverisiä pelureita he ainakin ovat molemmat. Taitojensa vuoksi Max ajautuu tavallisista varkauksista vakoilun verkkoihin, jolloin vastapuolen vastaiskut muuttuvat todella vaarallisiksi. Tapahtumat sijoittuvat ajallisesti 1920- , 1930- ja 1960-luvuille Buenos Airesissa, Nizzassa ja Italiassa niin, että  aina uudessa kappaleessa ollaan eri ajassa. Tämä on lukijalle hivenen rasittavaa, erityisesti silloin kun kappalejako osuu sivun vaihdon kohdalle, niin että vasta sitten kun tapahtumapaikka mainitaan, voi lukija olla taas kartalla sen suhteen missä mennään.

Tapahtumien dramatiikka liittyy kiinteästi tangoon ja shakkiin. Kun kirjailija on espanjalainen, rinnastus härkätaisteluunkaan ei ole kaukana. Lopulta on vain vaikea päättää, onko Max tässä elämänsä corridassa härkä vai matadori. 

Punahuulet

klikkaa kuva isommaksi

Mustavalkomaanantai, haaste 152: Punainen

Mustavalkoisessa kuvassa jotain punaista.

Myrna vs. Swedish grace

klikkaa kuva isommaksi

Suomella on Arabia ja Ruotsilla Rörstrand. Ja kummallakin ilmeisesti oma kansan rakastama klassikkonsa, Arabian Myrna ja Rörstrandin Swedish grace. Miehen vanhempien kotoa kulkeutuneet Myrnat annoin pois, kun en ole koskaan päässyt sinuiksi sen kuvioinnin kanssa. Muoto kupissa on kyllä erinomainen, siro ja hyvin sekä käteen että suuhun sopiva. 

Kun minulla ei sitten ollut tavallisia, pienehköjä kahvikuppeja, niin päätin sellaiset hankkia.Päädyin ostamaan Swedish grace -kuppeja. Niissä on mielestäni Myrnan tapaan hyvä muoto joka istuu käteen ja suuhun.

klikkaa kuva isommaksi

Sarjan on Rörstrandille suunnitellut Louise Adelborg, ja se on esitelty ensi kerran vuonna 1930.

Kahvikupit vain ovat tällä hetkellä ikäänkuin pois muodista: kahvi juodaan joko isoista mukeista tai sitten pienistä espressokupeista. Halusin kuitenkin yhdet ihan perinteiset kahvikupit, joihin kuuluu asetti ja leipälautanen. No, kaapissani on näiden kaverina samasta sarjasta pari espressokuppia ja yksi mukikin.