Kesäsunnuntain kuvia

 Vaikka varsinaista hellettä ei ole ja vaikka välillä on vähän kylmää ja sateistakin, niin hetkittäin  suojaisella pihalla on kuuma, ensin ihanan lämmintä ja vähän ajan päästä jo liiankin kuuma. On hyvä että voi valita varjoisenkin paikan.

 Tarha-alpi kukkii nyt komeasti.

 Ja keväällä tänne siirretty pallohortensia on aloittanut kukintansa.

 Eilen istutettiin kolme jaloangervoa, Astilbe hybrida jotka ovat nimeltään 'Younique' Salmon (vasemmalla), Henry Noblet (keskellä) ja 'Younice' Carmine (oikealla).

 Ellille tulee helposti kuuma ja aika äkkiä hän valitsee varjopaikan. Tässä läähättää vielä auringossa.

Dahliat ja tähtisilmät jaksavat ilokseni kukoistaa. Tämä väri hyvä, täytyy ensi kesänä koittaa löytää yhtä hyvät.

 

Aamulenkiltä mukaan napattua

Tämä on varmaan niittysuolaheinä. Kukka on tosi pieni, leveys ehkä 5 mm. Oikein suloinen.

Pihalla

Sateinen päivä. Pihalla ei paljon viivytä, mutta pari kuvaa piti kuitenkin ottaa. Dahliat ovat pienen väsähtämisen jälkeen piristyneet huomattavasti ja kukkivat nyt uudella innolla. Olen näihin tyytväinen, erityisesti tykkään niiden väristä.

Köynnösruusu alkaa olla jo melko komeassa kukassa. Luultavasti se ei olekaan Flammentanz vaan Sympathie. Flammentanz nimittäin kukkii vasta toisen vuoden versoilla, kun taas Sympathie heti ensimmäisen vuoden versoilla. Näin ainakin googlaamalla minulle selvisi. 

Tämän ruusun ympärille oli kasvanut ja lujasti kietoutunut joku otus, josta en tiennyt kuuluuko se asiaan vai ei. Se on luultavasti haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu karhunköynnös, joka erittäin nopekasvuisena tukahduttaa alleen koristepensaat kokonaan. Nyt olen yrittänyt saada sen mahdollisimman tarkkaan pois. Toivottavasti en nyt tehnyt itselleni karhunpalvelusta, jos se nimittäin olikin elämänlanka, joka voi olla kauniskin koristekasvi. Mutta ei sen minun mielestäni tarvitse kiipeillä juuri köynnösruusuni varsissa.
 

Apina

Elli täyttää ensi viikolla vuoden ja 9 kuukautta. Luulin että niin iso tyttö ei enää perustaisi uusista leluista. Mutta väärässä olin. Toin tänään tuliaisiksi Mustista ja Mirristä pehmoisen apinalelun, ja sillä on nyt leikitty koko päivä. Oikein sydäntä lämmittää nähdä miten suuri ilo pienestä lahjasta syntyi. 

Harmi vain, että apina ei näytä olevan yhtä lujaa tekoa kuin vanhemmat lelut kettu, kani ja lammas, joista vanhimmat ovat yhtä vanhoja kuin Elli itse. Kaikkein rakkain lelu, pieni hirvi on hengissä sekin, joskin jo pariin kertaan parsittuna.
 

Rosebuds

Rosebud oli Citizen Kanen kuuluisa viimeinen sana, jonka merkitystä ovat monet yrittäneet analysoida. Erään tulkinnan mukaan sana viittaa lapsuuden viattomuuden aikaan ja silloin koettuun voimakkaaseen elämykseen. 

 Ruusunnupussa on todella jotain herkän hehkeää, jotain sellaista mitä valmiissa ruusussa ei enää ole.
Nuppu on kuin varhaiskesä: lupaus ihanasta tulevasta. Tällaista lupausta ei valmiissa tietenkään ole, siinä on pikemminkin häivähdys haikeutta lopun lähetessä.

Vaan ovathan punaiset ruusut aika upeita, nekin!

Lomalla

 

Lomakauden kunniaksi vaihdoin kulahtaneet orvokkiamppelit freesimpiin. 

Muutenhan eläkeläisen loma ei vaadi erityisiä järjestelyjä, koskapa elämä jatkuu samanlaisena kuin muutenkin. Lomalla tehdään siis sitä mitä muutoinkin eli seurataan kameran etsimen kautta kukkien sielunelämää.

Ilokseni jo menetetyiksi kuvittelemani tähtisilmät ovat heränneet kuolleista ja toteuttavat elämäntehtäväänsä omani lisäksi pikku pörriäisten kiinnostuksen kohteena.

Myös täysin uuvahtaneihin muurikelloihin on ilmaantunut uusia elonmerkkejä.

Makrotex, haaste : Loma

Kesäillan valo

Parasta kesässä on valo, erityisesti varhaisen aamun ja myöhäisen illan valo.

 Kesäillan valo saa yksityiskohdat hehkumaan tummaa taustaa vasten. Illan valo luo rauhallisella tavalla pysähtyneen tunnelman. Päivä painuu mailleen, mihinkään ei ole kiire. Kohta päästään nukkumaan.

Mutta sitä ennen pitää vielä kastella ruusut.