Syksyinen ranta kaupungissa

klikkaa kuva isommaksi

Syksyn värit hiipivät puiden lehvistöön, mutta vielä ne pitävät pintansa. Muutaman viikon. 

Tunnustus

Kaari3 myönsi minulle tällaisen hienon tunnustuksen, josta olen kovasti mielissäni ja otettu. Kiitos, kaari3!

Tunnustukseen liittyy seuraava ohje:

1. Link back to the person who nominated you (check)
2. Post the award image to your page (check)
3. Tell seven facts about yourself
4. Nominate other blogs
5. Let them know they are nominated.

Olen aikaisemmin listannut ominaisuuksiani niin monesti, että uutta ei minusta taida löytyä. Mutta yritän kuitenkin:

1. Oikeasti nimeni on Irma

2. Asun vehreässä ympäristössä kerrostalossa palvelujen, meren ja hyvien liikenneyhteyksien läheisyydessä. En kaipaa minnekään muualle.

3. Päättynyt kesä oli elämässäni ensimmäinen, jonka olen kokonaan viettänyt kaupungissa.

4. Päättynyt kesä oli myös ensimmäinen kesä 15 vuoteen ilman omaa koiraa. Elättelen vielä toiveita uudesta omasta koirasta. Labradorinnoutajan jälkeen on vain vaikea vaihtaa rotua. Huonon selkäni vuoksi en enää kykene yksinäni täyttämään ison koiran liikunnan tarpeita.

5. Valokuvauksesta löydän loputtomasti opittavaa ja ilon aiheita. Kamerani on Nikon D7000 plus 4 objektiivia, joista kaksi zoomia ja kaksi kiinteän polttovälin linssiä. Yritän perustella itselleni päteviä syitä hyvän laajakulmaobjektiivin hankintaan.

6. Olen entinen talviuimari ja nyt kerään rohkeutta aloittaa avantouinti uudelleen. Tapa katkesi kun selkäni murtui ja jouduin suureen selkäleikkaukseen.

7. Olen elämän suhteen utelias ja optimistinen.  Haluan ajatella, että vaikeuksissakin on jotakin opittavaa; jos ei muuta niin omien rajojen joustavuutta.

Olen lähettänyt samantapaisen tunnustuksen ja haasteen jo monelle seuraamalleni blogiystävälle, joten nyt en taida omalta osaltani osata tätä ketjua jatkaa. Mutta vielä kerran kiitos, kaari3!

Schjerfbeck

Kävin katsomassa Helene Schjerfbeckin näyttelyn Ateneumissa. Vaikuttavaa, eipä kai muuta voi sanoa. Monet teokset ovat tietenkin jo monesti olleet esillä ennenkin, mutta mielenkiintoista silti oli nähdä rinnakkain eri aikoihin tehtyjä teoksia samasta aiheesta. Lahjakas taiteilija ei vuosikymmenten saatossa toistanut itseään, vaan kehittyi kaiken aikaa kohti sitä, miksi hänen oli määrä tulla.

Tätä voisi pitää ihmisen elämän tarkoituksena ylipäätään: tulla siksi, mikä hänestä pitäisi tulla, kehittää siis oma potentiaalinsa täyteen kukoistukseen - noin niin kuin henkisessä mielessä. (Jossain kai sanottiinkin, ettei saisi pitää kynttiläänsä vakan alla, vai miten olikaan).

Schjerbeck kuvasi paljon ihmismalleja. Huomiotani kiinnitti se, että harvoja töitä lukuun ottamatta (eräät lapsimallit, isoäiti, ja omakuvat) malli kuvataan selin tai profiilista, ja edestäpäin kuvatutkin ovat laskeneet katseensa alas tai katsovat sivuun. Katsekontaktia katsojaan ei juuri ole. Ero on suuri jos vertaa esimerkiksi Ilja Repinin muotokuviin. Repinin töissä mallin katse kohdistuu usein katsojaan, katsoipa maalausta mistä suunnasta tahansa: mallin silmät ikään kuin seuraavat mukana.

Schjerfbeckillä mallit ovat usein kumaraisia, jotenkin sulkeutuneen oloisia. Onkohan niin, että taiteilija aina kuvaa töissään itseään, ehkä tahtomattaan. Kun Thomas Mannilta kysyttiin eräässä haastattelussa kuka Buddenbrookien henkilöistä kuvaa häntä itseään, pieni Hanno-poikako, niin Mann vastasi: kaikki, heissä kaikissa ovat minua.

Schjerfbeckin työt ovat tietenkin vertaansa vailla, ja eniten esillä ovat olleet hänen henkilökuvansa. Minua viehätti tänään kaikkein eniten maalaus Vanha panimo vuodelta 1918. Siinä näkyy jo selvästi impressionistinen ote ja taiteilijan jäljittelemätön värin käyttö. Hivenen samanhenkistä värin ja tilankäyttöä on eräissä Ellen Thesleffin töissä.

Syksyn surkeutta

klikkaa kuva isommaksi

"Pois kesän kukkaset syksy vei ..."  
No, eipä kuvan surkeuteen ollut syynä syksy vaan oma laiskuuteni. Kun parvekkeella ei oleskella, ei heti huomaakaan, missä jamassa kukkalaatikko on. No, nyt olen nyppäissyt kuolleet kukat pois. Surkeus piti  kuitenkin kuvata, kun siinä symbolisoituu koko syksyn sanoma: kesän hehkeydestä luopumista ja talven lepoon valmistautumista.

Viivojen päälle tai viivojen väliin ...

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstai, haaste 257: Mitä välii ...

Datan murskausta

klikkaa kuva isommaksi

Tietokoneen ostaminen ja käyttöönotto on lasten leikkiä verrattuna vaivaan, joka on edessä kun vanhasta koneesta yrittää päästä eroon. Lehdistä on saanut lukea, miten delatutkin datat kummittelevat kovalevyllä, josta ne kaatopaikan uumenista vielä joutuvat huijareiden käsiin. Valistunut koneen hävittäjä purkaa koneen osiin ja tuhoaa kovalevyn fyysisesti, esimerkiksi lekalla lyömällä. 

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun hommaan ryhdyttiin, tulikin eteen pulma poikineen. Masinan purkaminen ilman opaskirjaa ja ilman aavistustakaan siitä, mitä sen sisuskalut oikeastaan ovat, ei ollut ollenkaan niin yksinkertaista kun etukäteen olisi voinut kuvitella. Kun koko roska oli ruuvi ruuvilta purettu pieniksi kappaleiksi, ei minulle edelleenkään ollut selvää, missä tuhottavaksi tarkoitettu kovalevy lopulta oli.

Googlaamalla "tietokoneen kovalevyn tuhoaminen" löysin yhden kuvan kovalevystä - se oli suurinpiirtein cd-levyn näköinen - mutta oman tietokoneen sisälmyksistä ei mitään sen tapaista löytynyt. Arvaamalla päättelimme, mikä saattaisi olla etsintämme päämäärä, ja sen naputtelin vasaralla sirpaleiksi.

---

Arvasimme väärin. Naapurin nuorimies, joka ystävällisesti auttoi raskaan näytön ja prosessorin kantamisessa autoon, osoitti missä kovalevy luuraa: siis siinä viimeisessä nurkassa, jonka olimme jättäneet rauhaan, koska olimme päätelleet, ettei se siinä ainakaan voi olla! Tällaista se on kun asiaa osaamattomat tarttuvat toimeen. Ahkeruuskaan ei korvaa osaamisen puutetta.

Coco

klikkaa kuva isomaksi

Makroviikon haaste 73: Mustavalkoinen

klikkaa kuva isommaksi