Valkoinen valhe

klikkaa kuva isommaksi

Olen liian laiska turvautuakseni useinkaan valkoisiin valheisiin. Valehteleminen edellyttää tarkkana olemista ja hyvää muistia, ettei puhu itseään pussiin. Liian hankalaa - ja sitä paitsi turhaa. Miksi pitäisikään esittää mitään muuta kuin mitä on. 
 
Mutta ehkä joskus on ollut niitäkin tilanteita; kouluaikana ainakin olen yrittänyt turvautua väärään diagnoosiin saadakseni jäädä pois koulusta. Kuumemittarihan siinä oli apuna, teekuppiin upotettuna. Yleensä yritykseni onnistui huonosti, koska lääkäri-isäni tarvitsi vain vilkaista minua todetakseen oikean tilani ja antaakseen toimintaohjeen: kouluun vain siitä!

Valokuvatorstai, haaste 394: Valkoinen valhe

Nyberg René: Viimeinen juna Moskovaan

René Nyberg kuvaa juutalaisen äitinsä ja tämän suvun kautta juutalaisuutta sekä laajemmin juutalaisuuden historiaa  Baltiassa ja Neuvostoliitossa. Nybergin äidin tarina on järkyttävä kertomus siitä, miten rakastuminen ja avioliitto toisuskoisen kanssa johti hänen täydelliseen  eristämiseen suvustaan, siis siinä määrin että hänet katsottiin kuolleeksi.  Tätä on hyvin vaikea ymmärtää saati hyväksyä. Tuntuu tosi pahalta. Vaikka tällaista se kai on kaikilla fundamentalisteilla, kuten lestadiolaisilla. En vain ole ymmärtänyt että juutalaiset, tavallisetkin ja sivistyneet olisivat noin ehdottomia ja - suoraan sanoen - rasisteja.

Vähän harppomalla tämän luin/selailin, se on tunnustettava. Nybergilla on paljon aineistoa, mutta kovin mukaansatempaavasti hän ei kirjoita. Tai sitten en itse oikein ollut oikeassa vireessä.

29.1.

Vein haudalle kevätesikon. Minulla on tapana viettää tätä päivää aina jollakin tavalla arjesta poiketen.  Juhlan kunniaksi ostin itselleni leivoksen ja pikkolopullon samppanjaa sekä Ellille Brit-nameja. 

Elli sai myös matokuurin, mikä ei tietenkään tunnu ihan reilulta, siis kun toinen herkuttelee leivoksella. Mutta matokuuri on annettava ennen rokotusta. Aikaisemmat kokemukset lääkkeen antamisesta ovat olleet hyvin turhauttavia, kun lääke on aina päätynyt lattialle, ole se miten hyvin tahansa piilotettu miten ihanaan herkkupalaan tahansa. Mutta nyt, yllätys, yllätys, Drontal menikin helposti. Pilkoin tabletin kahtia ja piilotin jauhelihan sisään. Huijasin vielä niin että ensin annoin kaksi kertaa pienen nokareen pelkkää jauhelihaa, sitten nokareen jauhelihaa, jossa puolikas Drontalia, sitten taas pelkkää jauhelihaa ja lopuksi jauhelihaa Drontalin kanssa. Ja heti perään kupillinen normiruokaa. Hyvin meni!

Strömberg Mikaela: Sophie

Romaanin päähenkilö Sophie on Pietarissa asuvan saksalaisen pappisperheen tytär, joka hyvin nuorena kokee kevytmielisen romanssin tsaarin perintöprinssin kanssa. Seurauksena on raskaus, joka kaikeksi onneksi keskeytyy ja pahin skandaali on vältetty. Sophien arvo seurapiirien avioliittomarkkinoilla on kuitenkin menetetty ja niin hänet naitetaan maineensa jo tärvelleenne hollantilaiselle kauppiaalle. 

Nuoripari siirtyy sitten Suomen puolelle itäiselle Uudellemaalle maanviljelijöiksi.  Sophie saa viisi tytärtä, tarmokkaana naisena oppii hyvin maatalouden pyörittämisen, kärsii viinaanmenevästä miehestään ja saa lopulta tämän ensin holhouksenalaiseksi ja perheen omaisuuden omaan hallintaansa sekä lopulta myös avioeron. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun puolen välin paikkeille.

Romaanissa kiinnostavaa on lähinnä tuon ajan käräjäkäytäntöjen kuvaus. Kirjoittajalla on oikeustieteen tutkinto.

Vodolazkin Jevgeni: Arsenin neljä elämää

 Vodolazkinin romaani kuljettaa lukijaa 1400-luvun Venäjällä, ruton ja kulkutautien aikakaudella.  Arseni elää neljä elämää, Arsenina, Ustinina, Ambrosiuksena ja Lauruksena. Jokaisessa elämänvaiheessa aukeaa uusi tehtävä ja uusi taito. Arsenin italialaisen ystävän Amrogion kyky näkyihin heittää lukijan välillä toiseen aikaan, myös nykyaikaan. Aikakausien sekoittuminen osoittaa, että ajalla ei ole merkitystä, sillä ihmisen kilvoitus ja uhrautuminen inhimillisen rakkauden edessä on universaalia. Myös ongelmat näyttävät olevan ajasta riippumattomia ja universaaleja.

Kirjan kiinnostavuutta lisää se, että Kiovassa syntynyt kirjailija työskentelee muinaisvenäläisen kirjallisuuden tutkijana Puskinin talossa Pietarin tiedeakatemiassa ja että hän on 30 vuoden ajan perehtynyt keskiaikaisiin käsikirjoituksiin ja houkkien elämäkertoihin. Tietää siis mistä kirjoittaa!

Arsenin neljä elämää on palkittu Venäjän merkittävimmillä kirjallisuuspalkinnoilla Big Book Awardilla ja Jasnaja Poljanalla. Kirjan käännösoikeudet on myyty lähes 20 maahan.

Paitsi historiallisena kuvaajana Vodolazkin ryydittää henkilöiden ja tapahtumien kuvausta hykerryttävällä huumorilla, kuten esimerkiksi sivulla 219:

Maailmanlopun ajankohdan selvittäminen oli monen mielestä kunniallista puuhaa, sillä Venäjällä rakastettiin suuren mittakaavan hankkeita.

Tammikuinen sumu

kuva kännykällä

Äärimmäisyyksien talvi. Ensin ei talvea ollenkaan, sitten tammikuussa viikkokaupalla kireää pakkasta, välillä - 24 astetta, ja tolkuttomasti lunta. Kunnes sää vaihtuu toiseen äärimmäisyyteen: lämpöasteiden puolelle ja sade tulee silkkana vetenä. Kävelytiet on nyt yhtä liukasta muhkuraa paitsi siellä missä saa kahlata vetisen loskan seassa. 

Silti, kaikesta huolimatta rantaan päästessä yhtäkkiä onkin idyllistä; venesatama erottuu pehmeän usvan läpi ja melkein voi aistia keväisen henkäyksen ilmassa. Kyllä se sieltä tulee, kevät. 

Nyt on jo selvästi valoisampaa. Pienestä voi ihminen iloita.
 

Aivojumppaa sadepäivän ratoksi

klikkaa kuva isommaksi

Ongelmanratkaisu ei näytä olevan Ellin vahva laji. Mutta onhan hän vielä aika pieni päättelytehtäviin.

klikkaa kuva isommaksi

 Ja asian voi aina ratkaista myös yrityksen ja erehdyksen kautta.

klikkaa kuva isommaksi

Pääasia että namit löytyvät.