Särkynyt sydän ...

... Lamprocapnos spectabilis.

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Kukalla on surullinen nimi, mutta nimi kyllä kuvaa hienosti kukan herkkää olemusta. Minusta se on tavattoman kaunis. Omalla pihallani särkynyt sydän on vähän sivussa, melkein varjossa - ei halua herättää huomiota - mutta muistuttaa ihmistä kuolevaisuudesta, surusta  ja siitä että elämä jatkuu ja kantaa surullistenkin vaiheiden yli. 

Haaste: Wednesday around the world

Toukokuun kollaasi

klikkaa kuva isommaksi

Kuukausikollaasi: Toukokuu

Daoud Kamel, Mersault, contre-enquête

Kirja on vastinpari Albert Camus’n vuonna 1942 ilmestyneelle teokselle L’Étranger (Sivullinen). Kysymys on ranskalaisen Mersault’n vuonna 1942 huvikseen ampumasta algerialaisesta miehestä, jonka veli (Haroun) ikään kuin kostaa asian ampumalla toisen ranskalaisen vuonna 1962, sen jälkeen kun Algeria on itsenäistynyt.  Molemmat ampujat joutuvat oikeuden eteen ja molemmat saavat tuomion. Kummassakaan tapauksessa tuomio ei ensisijaisesti tule murhan takia niinkään kuin siksi että ampujat ovat syyllistyneet yleisesti hyväksyttyjen tapojen vastaiseen käytökseen. Mersault ei surrut äitinsä kuolemaa ja Haroun ampui ranskalaisen vasta Algerian vapaustaistelun päätyttyä omana henkilökohtaisena asianaan, kun hänen olisi pitänyt tarttua aseeseen jo vapaustaistelun aikana.

Kirja herättää ajatuksia siirtomaavallan ongelmista: paikallisten henki ei ole minkään arvoinen, uhri valikoituu sattumanvaraisesti eikä häntä mainita edes nimeltä surmatyön uutisoinnissa tai oikeudenkäynnissä. Omaisille tapahtuma merkitsee elinikäistä traumaa ja kaunaa, mikä voi tulla hyvitetyksi vain uudella - taas sattumanvaraisella - surmalla.  Tämähän jatkuu ajasta ikuisuuteen, esimerkiksi Lähi-idässä.  Lukemisen arvoinen kirja.

Kaunista Haukilahtea

Toukokuun loppu ja kesä kauneimmillaan.

Telamäentie on kuin maalaiskylän raitti

Vielä on vanhoja puutaloja herttaisine (ja laajoine) pihapiireineen

Kadulle päin sireeniä

ja hevoskastanjaa 
 

Taimentien puolella valtaisa sireeni

ja tämä ihailuni kohde: hyvin säilynyt, kaunis puuhuvila

Telamäen viehätys piilee vanhassa alueessa, jossa talot on rakennettu maaston ja maiseman ehdoilla. Näistä kun aika jättää, niin tilalle rakennetaan tehokkaasti, tontti täyteen laidasta laitaan ja korkea muuri ympärille. Toivottavasti siihen menee vielä kauan.

Päivän kukat

Tänään pihalta löytyi keltamo (Chelidonium majus)

ja naapurin puolelta kurkottava angervo, jonka lajista en ole ihan varma. Muistuttaa rinneangervoa, mutta kukat ovat valkoiset.

Oma piha on kukkien kuvaajalle paratiisi - ainakin näin ensimmäisenä keväänä, kun kaikki on uutta ja yllättävää. 
 

Happomarjapensas

Pihatietämme reunustaa rivi happomarjapensaita. Happomarja (Berberis vulgaris) suojaa pahalta, poistaa kielteisyyttä ja vieläpä suojaa kotia varkailta. No, piikikäs se ainakin on, piha-aidan läpi ei kannata yrittää. Kaikenlaista muutakin käyttöä sillä on, lue lisää täältä:  http://www.varjojenkirja.com/yrtit/373-happomarja.html

 

Turistina Helsingissä

Kaupungin museon näyttelyt aika vaatimattomat, mutta oli ihan hauska nähdä 50-luvun Helsinkiä. Omassa kodissani tosin ei juuri uudempaa tavaraa löydykään ;) Aikamatka vanhaan Helsinkiin ei oikein onnistunut, koska katselulaite ja kuulokkeet eivät toimineet.

Eroa symbolisoivien esineiden näyttely ei sekään oikein minulle auennut: kaikkein hirvein esine oli koiran kaulapanta ja sen vieressä eläinlääkärin lasku koiran eutanasiasta. Minulle tuli todella paha mieli. Huh! Ihan sairasta tehdä tuollaista näyttelyä.

Paljon parjattu Akateemisen uudistus ei näytä ihan niin pahalta kuin etukäteen olisi voinut pelätä. Cafe Aalto on paikallaan vanhan rautiksen mööpeleineen. 

Lopuksi bussilla kotiin toistaiseksi toimivasta suorasta, 12 minuutin  bussiyhteydestä iloiten. Kaupungilla on nyt flaneerattu koko vuoden tarpeiksi. Ihana päästä maaseudun rauhaan. Kuuntelen mieluummin satakielen laulua kuin katuporaa ja liikenteen melua.