Muotokuvia - pikkuhukka

Katajanmarjat ja vähän muutakin

Katajaan on ilmestynyt marjoja. Sanotaan että niiden kypsyminen kestää kolme vuotta ja että ne eivät Suomessa koskaan kypsy. Ei niistä taida olla ginin mausteeksi.

 Marjakuuseenkin on ilmestyntyt marja. Yksi! Toisissa taas niitä ei ole ollenkaan.

Maksaruoho alkaa saada väriä poskiinsa. 

 Ja vielä kesän viimeinen kukkija. Tätä olen jännityksellä odottanut koko kesän: tuleeko ollenkaan kukkia. Olin toivonut että se olisi ollut syysleimu, mutta nyt siitä pullahti tällainen pieni sininen, vähän ruusuruohon näköinen otus (joka se kuitenkaan ei ole).
 

Makrotex-haaste 2016/08: Luonto 

Moorjani Anita, Dying to be me

Anita Moorjanin muistelmateos kuvaa Hodgkinin lymfoomaan kuolevan naisen kokemuksia sairastamisesta sekä ennen kaikkea täydellisestä paranemisesta sen jälkeen kun potilas oli elintoimintojen ehdyttyä jo vajonnut koomaan. 

Moorjan kuvaa kokemuksiaan kooman ajalta, miten hän kuuli lääkärien keskustelun toisessa huoneessa ja miten hän oli selvillä veljensä lentomatkasta hänen luokseen. Tätä kokemusta kuvataan termillä NDE (near death experience).
   NDE:n aikana Moorjan tuli ymmärtämään mikä on ihmisen todellinen minä, miten ihmisen todellinen minä on osa universaalia energiaa ja yhteydessä kaikkeen muuhun olevaiseen. NDE on jotain mitä ei voi tavoittaa fyysisten aistien avulla ja siksi kokemusta on vaikea sanoilla kuvailla. Moorjani kuvaa sitä täydellisenä, ehdottomana rakkautena. NDE on tila, jossa aikaa ja paikkaa ei ole: kaikki on kaikkialla ja kaiken aikaa. (Vähän niin kuin kvanttifysiikassa). 
   Hong Kongissa asuvana Hindu-suvun jäsenenä ja brittiläisen koulutuksen saaneena Moorjanin tausta on monikulttuurinen.  Vaatimukset soveliaasta elämästä mm. järjestettyine avioliittoineen olivat ristiriidassa hänen omien tavoitteidensa kanssa. Moorjanilla oli voimia kulkea omaakin tietään, joskin hän parantumisensa jälkeen tuli siihen käsitykseen, että hän sairastui ensisijaisesti koska hän muita miellyttääkseen oli toiminut omaa sisintään vastaan.

Uskomattoman mielenkiintoinen kirja! Lainasin kirjastosta.

Kotikadun varrella

Mustaa ja valkoista -haaste: Kotikadulla

klikkaa kuva terävämmäksi

Kotikatuni on hiljainen, kuin maalaisraitti, vaikka onkin reilun kilometrin päässä tulevasta metroasemasta ja Ison Omenan markkinahulinasta.

klikkaa kuva terävämmäksi

 Kadun varrella on pari rivitaloa, ajalta jolloin rakennukset sijoitettiin maaston mukaan ampumatta ensin kaikkea maan tasalle.

klikkaa kuva terävämmäksi

Muut rakennukset ovat omakotitaloja; uuttakin pukkaa, mutta vielä on jäljellä muutama kaunis puutalo väljine pihamaineen. 

Tämä on minun maisemani, jossa viihdyn ja jossa ennenkaikkea viihtyy oma kultainen koirani.

 

Rajala, Panu: Intoilija, Fotografin muistikuvat

Panu Rajala kirjoittaa muistikuvia I.K. Inhan nahkoissa, minä-muodossa.  Ja hyvin kirjoittaakin: tyyli on mukavasti vanhahtavaa, vähän Aleksis Kivenkin hengessä. Osin tyyli ehkä johtuu lähdemateriaaleista, joita on runsaasti. Kuitenkin teksti soljuu luontevasti, eikä lukijalle tule mieleen mitään leikkaa-liimaa  -tunnetta. Panulalla on kieli hallussa.

   Kiinnostavinta on lukea valokuvaamisen historiaa. Miten vaivalloista on ollut valokuvauksen pioneerien työ! Ja kun tähän vaivaan liittyy vielä matkaaminen erämaissa jalan tai polkupyörällä, niin ihailtava on Inhan sitkeyttä. Todellinen intoilija hän kiinnostuksen kohteensa suhteen oli!

Pari asiaa erityisesti kiinnitti huomiotani:

Karjalaisuudesta, s. 158-159:   … ja siellä toinen silmä vesissä, toinen ilossa kerrottiin, ettei kylässä enää ollut muuta syötävää kuin hienonnettuja pahnoja, niin oli säälimme syvä, mutta emme kuitenkaan tunteneet samaa synkkää masennusta, jonka moinen tieto muualla herättää. Kohtalon kovuus ei ole murtanut Karjalan kansan mieltä. Se on köyhyydessäänkin yhtä rattoisa ja viehkeä. Kovan onnen kohdatessa se lohduttaa itseään iloisella mielellään. Runo on kuin onkin ilon lapsi, joka murheistakin luo elähyttäviä voimia.

s. 222: …miten vaikeata valokuvaajan on saada aikaan kuvia, joissa on aatteellista sisältöä. Kaikki saattaa riippua vain lyhyestä hetkestä tai auringon välähdyksestä, joka voi olla jo ohi ennen kuin sen vaikutus selvenee.

Vielä kesäkukkia

Elli poseeraa

 Sisällä

ja ulkona auringossa
 

ja varjossa