torstai 26. tammikuuta 2012

Vaalipohdintaa

Toinen kierros ja jäljellä kaksi ehdokasta, joista kumpikaan ei ole huono. Ymmärrän nuorison villiintymisen Pekka Haaviston edessä: mies on miellyttävä, esiintyy hyvin, osaa olla sovitteleva. Mutta riittääkö se? Mielestäni ei.

Oma valintani on Sauli Niinistö. Miksi? Koska oikean arvomaailman lisäksi tärkeää ovat koulutus, kokemus ja kyky viedä läpi vaikeita asioita. Näytöt puhuvat puolestaan. Siksi Sauli.

2 kommenttia:

  1. En ole seurannut tarpeeksi koko hommaa, mutta mita olen nahnyt, kyseenalaistan enemman Haaviston ideoita. Niista puuttuu realismia. Ainakin joistakin.
    Minusta tosiaan tuntuu, niin kuin kirjoitin, etta menossa on Obama-haaveilua.
    Mutta maailma muuttuu, politiikka myos, ja haaveilu yleistyy - kunnes taas romahdamme jossain vaiheessa takaisin maan kovalle kamaralle.
    Saa nahda miten kay.

    VastaaPoista
  2. Olen ihan tyytyväinen tulipa valituksi kumpi tahansa ehdokkaista. Tällä kertaa taidan antaa ääneni Niinistölle. Yritän ajatella Euroopan nykytilannetta ja Suomen roolia siinä. Maamme tarvitsee nyt kokenutta, viisasta ja maltillista johtajaa.
    Huomisaamuna on tarkoitus istahtaa Toulouseen menevän junan penkille kuin Matti ja Liisa aikoinaan. Perillä pitää etsiä äänestyspaikka, piirtää juhlallisesti ehdokkaan numero äänestyslippuun ja sitten juhlistaa tapahtuma herkullisella lounaalla jossain kaupungin ravintoloista.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.