Teatteriohjaaja Kurt Nuotio, s 1939, kertoo omasta
lapsuudestaan ja nuoruudestaan sodanjälkeisessä Helsingissä. Muistelu on
kiinnostavaa sekä Helsingin kuvauksena että sodanjälkeisen henkisen ilmapiirin
valottajana.
On suorastaan
hurjaa, miten paljon sota on vaikuttanut ihmisten, siis perheiden elämään vielä
kauan sodan jälkeen. Rintamalla henkisesti rikkimenneiden miesten perhe-elämään
sopeutuminen ei ole aina käynyt helposti, eikä perheenjäsenten varmaan ollut
sen helpompaa sopeutua rintamalta palanneeseen isään, varsinkaan kun vaurioita
yritettiin paeta viinan avulla.
Sodan vauriot siirtyvät vielä seuraavaan
sukupolveen. Nuori Kurt Nuotio joutui ympäristössään kohtaamaan järkyttävän monta
itsemurhaa.
Mutta muuten
muistelot ovat hauskoja: pojat ovat poikia ja sisarettoman pojan elämässä tytöt
tietenkin ovat suuri mysteeri. Kepposia tehdään, niinkin hölmöjä kuin valokuvien
ottaminen omasta alaruumiistaan housut kintussa salaa papin tyttären kameralla.
Vaikka samanlainen hölmöläinenhän meillä on tänä päivänä eduskunnassamme, ei
tosin lapsi vaan ihan aikuinen mies.
Kaiken kaikkiaan oli
kiva lukea kuvausta vanhasta Larusta ja Munkasta.
Kurt Nuotio on naimisissa näyttelijä Eppu Nuotion kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.