Syysväri

Aamupäiväkävelyllä satuimme ohittamaan tällaisen näkymän. Mikä huikea väri! Oikea silmän ilo. Hauskaa kun kännykässä on kamera aina mukana ja valmiina. Koskaan ei etukäteen tiedä mitä eteen sattuu.
 

Possukuvia

Multitasking - yhtä aikaa hallussa ovat sekä puruluu että Possu

 Viimeksi Mustissa ja Mirrissä käydessäni näin tämän possun. Sen pinta on satiinisen sileä ja vartalo peräänantavan pehmeä, niin että hampailla se ei helposti mene rikki kuten kovempi muovilelu. Parasta on pehmeän karhea nöfnöf-ääni joka siitä puristettaessa lähtee. Ihastuin leluun itse, mutta ennen kaikkea arvelin, että se voisi miellyttää Elliä, vaikka Elli ensisijaisesti pitääkin vain pehmoleluista.

Tyytyväisenä olen voinut todeta, miten possusta tuli heti ykkössuosikki - ainakin toistaiseksi.
 

Kummallista, miten uudet lelut miellyttävät koiraa (vaikka eivät suinkaan aina kaikki lelut - koirillakin on oma makunsa ja mieltymyksensä). Onkohan uutuuden viehätys ja tavaroiden haaliminen jotenkin myös eläinten geeneihin kirjoitettu. Me ihmiset emme olisikaan ainoita kulutusjuhlan viettäjiä?

Jotenkin asian pitää olla luontaista; eiväthän koirat ainakaan mitään muodista, trendeistä tai muista  markkinointimetkuista ymmärrä. 

Ystävän ilahduttaminen on parasta, mitä tiedän!

Ihana syyskuu

Syyskuussa on riittänyt hienoja päiviä. Lämmöstä ja auringonpaisteesta on saatu nauttia, vaikka väliin on toki sopinut koleampiakin päiviä. Pihalla on vielä ihanaa: dahliat ovat jaksaneet upeina koko kesän, maksaruoho on nyt kauniina, tähtisilmät ovat aloittaneet uuden kukinnan ja kesän ilmeisesti viimeisinä kukkaan ovat puhjenneet syysasterit.

Pihasta on iloa ennenkaikkea Ellille, jolla riittää vahtimista ja asioiden (oravien ja lintujen) tarkkailemista

Ja välillä voi vain lepäillä ja mietiskellä maailman menoa.

Pilvenpiirtäjä kohtaa kelopuut

Nokian Lumia hajosi kolmen vuoden iässä. Jouduin äkkiä ostamaan uuden välineen, koska ilman puhelinta on orpo olo, nyt kun ei enää ole lankapuhelintakaan.  

Koko ilta meni uuden vehkeen opettelussa, kun piti ensin luoda uusi google-tili ym. hankalaa että sain kaiken toimimaan entisellä tavalla, s.o. netin, sähköpostin ym.

Tässä (Samsung) pitäisi nyt olla himpun verran parempi kamera. Kokeeksi otin muutaman kuvan Hauenkalliolta ja heti sen alapuolelta. Kuvista näkyy miten Haukilahden maalaismaisema muuttuu Matinkylän urbaaniksi keskustaksi. Modernina symbolina näkyy Matinkylän tuleva pilvenpiirtäjä.

Uusi sohva

Vaihdoin liki 40 vuotta vanhan sohvan uuteen. Entisten huopien ja tyynyjen alta uusi ei mitenkään silmiinpistävästi eroa vanhasta, ja joku voisi pitää minua huikentelevaisena kun hassasin rahaa uuteen. Mutta, mutta ... kun joku asia pistää silmään ja ärsyttää, niin eihän sellainen ole mukavaa, ainakaan omassa kodissa. Tähän uuteen olen nyt tyytyväinen, se on juuri oman makuni mukainen, hyvä istua, siro, vähän 50-luvun tyylinen. Silti uusi malli, tanskalaisen suunnittelema.

Jännittävää oli tietysti, mitä raati sanoo vaihdoksesta.

Nyt kun sitä on koemaattu jonkun aikaa, niin asia on selvä: uusi sohva on oikein hyvä!

Höyhentyynyt ja kaikki! Kelpuutetaan!
 

Maksaruoho

Nyt on maksaruohon vuoro olla pihan kaunistuksena. Se taitaakin olla viimeinen kukkija.
 

Syksyn värejä alkaa vähitellen ilmaantua tuomipihlajaan. Toivorikkaana istutuin pihalle ikivihreän leukotin, jonka pitäisi muuttua pakkasen tultua punaiseksi. Mutta saa nähdä tuleeko siitä mitään; niin ahkerasti on Elli sen yli juossut pihaa vahtiessaan.

No, kukista ja syysväreistä viis, Elli joka tapauksessa on pihan komein kaunistus.

Gräsaoja - syyskuu

Syyskuun puoliväli ja aamut jo pimenevät. Ellillekin tuntuu uni maistuvan vähän pitempään. Nyt herään itse ensimmäisenä ja odottelen että tulee aika toivottaa kaverille hyvää huomenta ja nousta ylös. Vielä on sentään valoisaa kun lähdetään ensimmäiselle kierrokselle.

Tänään oli pehmeä valo ja piti saada tunnelma talteen vaikka vain kännykällä. Harmi kun ei ollut kamera mukana.

Yhdessä on hauskaa

On niin kauhean hauskaa, kun kaverit tulevat kylään.

Pamina pyrkii syliin ja Elli haluaa halia Paminaa.

  
Vähän ahdastahan siinä tulee - ja kuvaaminen on aika hankalaa ;)

Ju mer vi är tillsammans .... dess gladare vi blir! Kyllä tämä ruotsalainen viisu pitää paikkansa.

Uudet ovikukat

Pallokrysanteemi sai korvata kulahtaneen japaninkellon ulko-oven edustalla. 
 

Kontrastia terassilla

Mustaa ja valkoista -haaste: Kontrasti on kaikki kaikessa

Jotain vanhaa

Tupsut säästettiin, kun 100-vuotias sohva entisöitiin. Näissä oli haastetta pienelle koiranpennulle. Muutaman tupsun menetyksellä siitäkin selvittiin ;)

Makrohaaste: Sisustus

Tiskikone ottaa kantaa

Einhorn Stefan: Ihmisen tehtävä

Tämän lukuvinkin sain ystävältä. Stefan Einforn on ruotsalainen syöpälääkäri ja -tutkija sekä Karoliinisen instituutin eettisen neuvoston puheenjohtaja. Kirja kertoo isän ja pojan syvällisistä keskusteluista. He puhuvat eettisyydestä, viisaudesta, rakkaudesta ja totuudesta niin tieteen kuin uskonnollisuuden tai pikemminkin hengellisyyden näkökulmasta. Isän isä on puolanjuutalainen ja äiti ruotsalainen. Hän haluaa välittää pojalleen omalta isältään saamansa käsityksen ihmisen tehtävästä, lähinnä juutalaisen perimätiedon, mutta myös muiden uskontojen pohjalta. Poika toimii tutkijana ja tutkimusryhmän vetäjänä, isä sairastaa viimevaiheen syöpää ja kuolee kun keskustelut on käyty loppuun. Samaan aikaan perheen poika on vakavasti sairas ja odottaa sopivaa luovuttajaa luuydinsiirtoa varten, mikä olisi hänen ainoa pelastuksensa.

Mielenkiintoinen kirja, joka piti lukea hitaasti ja ajatuksella.

Olsson Linda: En syster i mitt hus

Läsecirkelin jälleen kerran hyvin onnistunut kirjavalinta. Maria ja Emma ovat sisarpuolia, jotka eivät ole tavanneet toisiaan kahteen vuoteen, sitten äitinsä hautajaisten. Muutenkaan he eivät elämänsä varrella ole pitäneet yhteyttä sen jälkeen kun Maria 16-vuotiaana lähti kotoa. Hautajaisten jälkeen Maria tuli itselleenkin yllätykseksi kutsuneeksi Emman luokseen Espanjan huvilalleen. Kun Emma kaksi vuotta myöhemmin ilmoitti tulevansa, tunsi Maria itsensä pettyneeksi ja suorastaan pelkäsi sisarensa tuloa. Hän ei halunnut jakaa mitään omasta elämästään. Ei myöskään tietää mitään sisarestaan. Hän ei kysy mitään vaikka sisar on huonon  näköinen ja kävelee aikeasti.

Olsson kuvaa sisarusten välien kehittymistä päivä päivältä vierailun ajan, kaikkiaan kuutena päivänä. Emma katsoo elämää tiukemmin silmiin ja haluaa saada myös Marian kohtaamaan menneisyyden rehellisesti.  Marian trauma on vaikea suhde äitiin ja isäpuoleen, ja tämän vuoksi hän ei halua muistella. Kuitenkin on tapahtunut jotain muuta, mistä Maria ei myöskään halua olla tietävinään, mutta jossa hänen oikeastaan pitäisi nähdä oma vastuunsa.

Miksi luulet tietäväsi mitä toiset ihmiset ajattelevat, Emma kysyy ja siinä on hyvä kysymys meille kaikille. Miten usein itse kukin meistä syyllistyy olettamaan muiden tunteita, ajatuksia ja motiiveja. Kannattaa kysyä ja kuunnella. Pitää pysähtyä katsomaan ja nähdä toiset ihmiset. Siinä ehkä kirjan sanoma.

Kuuden päivän aikana sisarukset avautuvat jonkin verran. Maria tottuu Emman läsnäoloon ja he sopivat uudesta vierailusta. Mutta kahta vuotta ei vierailu voida odottaa, Niin kauan ei Emmalla ole aikaa.

Syyskuu ja uudet harrastukset

 Elli sai jalkapallon :)

Syyskuu

Syyskuun alku - ja ilmassa jo koleutta aamuisin. Päivällä kuitenkin vielä lämmintä, jopa kuuma, jos aurinko pääsee esiin. Vielä nautitaan kesästä.