Andersson Lena: Sveas son

Sveas son on kuvaus ruotsalaisen kansankodin synnystä ja muutoksesta kun aika näyttää ajavan sen ohi. Svean isä muuttaa vuosisadan alkupuolella paremman elämän toivossa Amerikkaan, Svean poika Ragnar taas toteuttaa hyvän elämän toivoa Ruotsissa, jossa hyvinvointiyhteiskunta rakentaa perheille moderneja asuntoja lähiöihin, takaa jokaiselle koulutuksen ja työpaikan. Ragnarista tulee veiston opettaja, hän on työssään hyvä eikä muuta kaipaa. Tarjottuun ylennykseen hän ei tartu; hän ei haaveile liian suuresta. Unelmana on tavallinen elämä ja tyttären urheilumenestys, ja siihen isä ja tytär panostavan kaiken vapaa-aikansa, kunnes tytär hylkää urheilun, kiinnostuu opiskelusta ja väittelee tohtoriksi aiheesta josta isä ei ymmärrä hölkäsen pöläystä vaikka väitöstilaisuus pidetään ruotsin kielellä. Ragnarin murheeksi kansankoti alkaa rapautua: tulee kaikenlaista outoa: homopareja, maahanmuuttajia, eivätkä  nuoret jaa entisiä arvoja. Ragnarille ja hänen kaltaisilleen ei oikein ole enää sijaa. Ragnar yrittää muuttua,eroaa vaimostaan löytää uuden kumppanin alkaa harrastaa taiteenkin tekemistä, mutta ei enää löydä itseään vaan masentuu: kaikkeen hän vain sanoo juu ja jaa.

Andersson kuvaa henkilönsä paikoin hykerryttävän sarkastisesti, ainakin kuvatessaan saituutta tai seuraelämän pinnallisuutta. Vähän kyllä tulee mieleen ajatus, että Andersson ei oikein taida pitää luomistaan henkilöistä. Sama tunne tuli hänen aikaisemmasta teoksestaan Egenmäktigt förfarande.  Kieli on paikoin vaikeaa: suomenkieliselle outoja sanoja oli enemmän kuin yleensä ruotsalaisia kirjoja lukiessa ja lauserakenteet muutamassa kohdassa niin raskaita että sai pätkän lukea kahteen kertaan ennen kuin aukeni. Aika kiva, mutta ei suuri suosikkikirjani kuitenkaan. Tämä luettiin läsecirkelissä.