Minämuotoon kirjoitettu pienoisromaani kertoo Helsingin
yliopiston klassillisten kielten opettajan matkasta eteläranskalaiseen
luostariin tutkimaan pyhimykseksi julistetun naisen tarinaa. Nainen, pyhä
Adèle, oli selvinnyt vahingoittumattomana pudottuaan jyrkänteeltä 900 vuotta
sitten. Kimmokkeen tutkimusmatkalleen mies saa tuttavaltaan, joka oli kokenut
ihmeellisen parantumisen jouduttuaan sattumalta kosketuksiin pyhän Adèlen
jäämistöä sisältävän lippaan kanssa. Perusteellisten tutkimusten jälkeen Adèleen
liittyvät tapahtumat jäävät lopullisesti varmistumatta, mutta tutkimuksen
aikana mies tekee matkan myös omaan historiaansa. Voiko ihmeitä tapahtua?
Otteita:
Sivulla 92: ”Ihmiset
odottavat mieluusti nopeita ihmeitä, mutta hitaita ihmeitä he eivät edes
huomaa. Ja maailma on kuitenkin täynnä hitaita ihmeitä. Usein johdatuksen näkee
vasta jälkikäteen.”
Sivulla 99: ”Jos
hyveestä tulee ylpeyden aihe, silloinhan se lakkaa olemasta hyve.”
Sivulla 163: ” ….
ajattelen, että meissä kaikissa on lommo valmiina. Lommo ei koskaan oikene,
mutta meidän tehtävämme on löytää paikka, jossa sen kanssa voi elää. Ja kerätä
ympärillemme ihmiset, jotka eivät välitä sen olemassaolosta, tuomitse meitä.”
Kirjoittaja on kirjailija ja lääkäri. Hänen romaaninsa ovat
voittaneet kirjallisuuspalkintoja ja olleet Finlandia- ja
Runeberg-palkintoehdikkaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.