Kevään odotusta karanteenissa

Koronaviruksen aikaansaama poikkeustila Suomessa on laittanut ikäihmiset karanteeniin. Tilanne on kehittynyt hyvin npeasti, ja omaa ajattelua on saanut asettaa uuteen asentoon miltei päivittäin. Kaksi viikkoa sitten ei tullut mieleenikään, etteikö kaupassa saisi käydä ja että kaikki kalenterimenot peruuntuisivat. Pariisin matkakin peruuntui, mikä sinänsä on hyvä asia, koska osasin ennakoida että matkalla voisi tulla kaikenmoista hankaluutta ja olisin joka tapauksessa halunnut omalta osaltani peruuttaa matkan. Nyt siis saadaan rahat takaisin! 

Noudatan annettuja määräyksiä tarkasti enkä tapaa ketään. Ulkona käyn vain Ellin kanssa; koiran ulkoiluttaminen on karanteenimääräystenkin mukaan sallittua. Aikani ei kuitenkaan käy pitkäksi: olen aina keksinyt tekemistä enemmän kuin mihin aika riittää. Olen aika laiska ja hidas, joten aika kuluu senkin puolesta sutjakasti. Nyt on hyvä tilaisuus taas kirjoittaa blogiakin, mikä harrastus on jäänyt vähemmälle. Tämähän alun perin alkoi, kun toivuin selkäleikkauksesta enkä voinut tehdä juuri mitään. Silloin en kivun vuoksi pystynyt istumaankaan kuin lyhyen ajan kerrallaan.

Nyt on maaliskuu ja ensimmäiset kahvit on jo juotu pihalla. On taas valoa valokuvaamiseen.

Rakas töpöhäntä!

Villatakki valmistui

Karanteenissa kudotaan. Seuraavat langat on tilauksessa. Tässä villatakki lankana Sandness Mini Alpakka plus Sandness Tynn Silk Mohair. Malli omasta päästä.

Karanteenissa

Koronavirus on saanut Suomen poikkeustilaan ja valtiovalta on saattanut voimaan järeät keinot. Kouluja on suljettu, teatterit, oopperat, urheilutapahtumat peruutettu, matkustaminen kielletty, yli 10 henkilön kokoontumiset kielletty ja yli 70-vuotiaat määrätty kuukaudeksi karanteeniin, pysymään kotonaan. Koiraa saa ulkoiluttaa. Olen tilannut kotiin kuljetettuna lähikaupasta ruokaa ja Menitasta lisää lankoja, kun villatakki valmistui. 

Aika ei kuitenkaan tule pitkäksi, ainahan olen viihtynyt omassa hyvässä seurassani eikä tekemistä laiskalta puutu. Aamulla sattui orava istumaan ouussa, Ellin kiusaksi. Siitä riitti puuhaa meille molemmille: Elli yritti ajaa kiusanhenkeä tiehensä ja minä sain hyvän tilaisuuden tarttua kameraan. 

 Onneksi on oma piha, missä kevään edetessä on aina puuhaa ja seurattavaa.

Mokailun hellyttävyys

Tämänpäiväisessä HeSarissa taas erinomainen Saska Saarikosken kolumni: Mokamasiina on tämän ajan superpoliitikko. Pakinan lopussa on viisaus, joka kannattaa pitää mielessä:

Demokraatit eivät ole koskaan ymmärtäneet , että kaikkitietävät pingot ovat ärsyttäviä. Ihmistä arvostetaan hänen kykyjensä takia mutta rakastetaan virheidensä takia.

Olin hetkeä aikaisemmin miettinyt, miksi Vihreät poliitikot ovat niin ärsyttäviä ja ajatellut juuri kuten Saarikoski sanoo, mutta vähän rankemminkin. Ärsyttäviä ovat hyvää tarkoittavat hölmöt, besserwisserit, jotka ovat aina opettamassa toisia. Hölmöllä en tässä tarkoita tyhmää, vaan naiivia idealistia, joka toisaalta ei näe ympärillään tapahtuvaa vääristävää manipulointia (tässä tapauksessa Turkin taholta) ja joka toisaalta ei osaa asettaa idealisminsa velvoitteita mihinkään suhteeseen vallitsevien realiteettien kanssa (tässä tapauksessa vastaanottavan maan kykyyn selviytyä hallitsemattomasta pakolaisvirrasta.)

Mutta yleisemminkin, on hyvä muistaa tuon ylläolevan sitaatin viimeinen lause! 

Hyvää Naistenpäivää!

Cusk Rachel: Transit

Kirjaston Bestseller-hyllystä mukaan napattu kirja. Kirja koostuu kappaleista vailla nimeä tai numeroa eikä kirjassa ole sisällysluetteloakaan. Aluksi oli vaikea hahmottaa mistä tai kenestä nyt on kysymys. Kukin kappale kun  tuo kirjan minähenkilön uuden ihmisen yhteyteen. Ja tämän uuden ihmisen kautta tulee lisää ihmisiä, jotka laajentavat tarinaa. Kappaleen alussa menee siis aina vähän aikaa ennekuin lukija on taas jotenkin kartalla. On astrologi joka joko on tai ei ole pelkkä algoritmin aikaansaannos ja joka tietää päähenkilöstä monia asioita ja joka haluaa ennustaa tälle, on kiinteistönvälittäjä joka haluaa vaikuttaa päähenkilön asunnon valintaan, mutta joka lopulta suostuu myymään hänelle hyvältä alueelta täysin rapakuntoisen asunnon, on remonttimies ja tämän albanialainen esimies, jotka kunnostavat päähenkilön asuntoa ja jotka yrittävät liennyttää riitaisaa tilannetta alakerran raivokkaiden asukkaiden kanssa, on kampaaja, on yhteisen kirjailijaseminaarin osallistujat, on Jane kirjallisuuden opiskelija ja vielä serkku Lawrence nykyisine ja entisine vaimoineen ja kaikkine lapsineen.

Päähenkilö tulee siis kuvatuksi suhteessaan näihin ihmisiin. Itse asiassa päähenkilö on ei ole päähenkilö yhdessäkään luvussa vaan aikamoisen henkilögallerian kertoja. Kirjaa oli kyllä ihan kiva lukea; kieli on sillä tavalla omaleimaista, että Cusk käyttää hyvin paljon lauserakennetta, jossa kertoja mainitaan keskellä kerrottavaa asiaa, tyyliin: ”The new village, Lawrence said, was in fact more desirable and picturesque than the old one, being closer to the Costwolds and more unspoiled.” Jostain syystä tuli mieleeni A.A. Milne ja Winnie the Pooh. Muistaakseni siinä olisi käytetty samaa tyylikeinoa.