Lykke Nina: Ei, ei ja vielä kerran ei

Satiiri omaan elämäänsä väsyneistä ihmisistä, jotka etsivät merkitystä elämänmuutoksesta. Erityisen hauskasti Lykke kuvaa Ingridin, opettajan ja keski-ikäisen perheenäidin turhautumista sekä perheenjäseniinsä että kollegoihinsa. 

   Kaiken kaikkiaan stoori ei ehkä ole kovin kummoinen: Ingridin aikuiset pojat pitävät häntä palvelijanaan, kollegat esittävät tungettelevia ehdotuksia ja hänen kunnollinen ja urallaan edennyt  aviomiehensä Jan sortuu hinkumaan nuorta alaistaan Hannea, joka puolestaan on eksyksissä omassa elämässään vaihdettuaan niin asuntoa kuin partneria toistakymmentä kertaa ja joka kuitenkin haluaa kokeilla perhe-elämää ja lapsen hankintaa. Perhe-elämän uutuudenviehätys Hannen kanssa väljähtyy pian ja Jan alkaakin nyt kaivata oman ikäistään kollegaa Julieta. Ingrid ei lopulta näe mieltä enempää omissa työtehtävissään kuin pysyvässä osoitteessa. Hän ryhtyy nomadiksi. Alkuun kirja oli nasevan hauska, ja paikoin nauroin ääneen,  mutta lukukokemus ei pitänyt otteessa ihan loppuun asti. Toki luin kuitenkin.