Ndiaye Marie: Trois femmes puissantes.

Kolmiosainen kirja, jossa ensimmäisen osan pääosassa on Norah, joka on tullut tapaamaan vanhaa, omavaltaista isäänsä. Isä on aikoinaan jättänyt vaimonsa, kaksi tytärtään ja poikansa. Eron jälkeen isä ei ole ollut tekemisissä entisen perheensä kanssa lukuun ottamatta poikaa Sonya, jonka hän on haettanut asumaan luokseen ja jonka välit tämän äitiin ja sisariin hän on katkaissut. Kun hylätty perhe elää kurjuudessa, ei Sonyn elämästä puutu mitään, vaan päinvastoin isän suosikki nauttii yltäkylläisyydestä. Norahin yllätykseksi ylivoimainen, ankara isä on nyt heikko vanhus, jolla on tyttärelleen enää yksi tehtävä: pelastaa Sony. Selviää, että Sony on vankilassa syytettynä isänsä uuden, nuoren vaimon murhasta. Tosiasiassa Sony ja nuori äitipuoli ovat olleet rakastavaisia ja mustasukkaisuuksissaan isä itse on tappanut vaimonsa. Hän ei kuitenkaan katso kestävänsä vankilaa, joten hän lavastaa poikansa syylliseksi. Kuoleman lähestyessä hän haluaa hyvittää asian ja kutsuu Norahin luokseen hankkimaan Sonylle asianajajan ja järjestämään tälle vapautuksen tai ainakin lievemmän tuomion. Norah päättää pitää huolta veljestään ja hoitaa hänet kotiin.  Vanhus tuntee kuoleman lähestyvän ja kokee vapautuksena sen, että Norah on tullut hänen luokseen hoitamaan Sonyn asian kuntoon. Hän uskoo, että suostuessaan tehtävään Norah hyväksyy sovinnon heidän välillään.

Toisessa osassa pääosassa on Rudy Descas, Keittiöitä suunnitteleva ja myyvä mies, joka on ajautunut elämässään raiteiltaan. Alun perin hän on kirjallisuuden professori, mutta onnettoman, väkivaltaisen yhteenoton oppilaansa kanssa hän on menettänyt työnsä ja oikeuden toimia opettajana. Hän pohtii elämäänsä, mikä osuus hänen omaan käytökseensä on vanhemmilla. Poikasena hän on nähnyt – vai onko sittenkään nähnyt – kun hänen isänsä on tappanut kilpailijansa liike-elämässä. Hän kärsii mustasukkaisuudesta: onko afrikkalainen vaimo aikeissa jättää hänet. Vaimo toimii edelleen opettajana, vaikka maahanmuuttajana ammatin harjoittaminen Ranskassa ei ole yhtä helppoa kuin perheen vielä asuessa Afrikassa.  Omaan poikaansa Rudylla on etäinen suhde: hän ei oikein osaa olla pojan kanssa, mutta kun hän on jättämässä tätä oman, enkeliuskoon höyrähtäneen äitinsä hoiviin, Rudy havahtuu ja ryhtyykin ottamaan vastuuta lapsestaan. Tämäkin kappale päättyy sovintoon.

Kolmas osa vasta onkin masentava: Khady Demba on onneton nainen, lapseton leski, joka elää anoppina ja kälyjensä armoilla – tai oikeammin armottomuudessa. Lopulta hänet ajetaan matkoihinsa: palkataan mies kuljettamaan hänet laivaan, jolla voisi pyrkiä pakolaiseksi Eurooppaan. Vaistonvaraisesti Khady oivaltaa laivan epäkelvoksi ja pakenee. Pakomatka on kauhea: ainoana turvana nuorukainen, Lamine, joka kuitenkin pettää Khadyn luottamuksen, myy tämän prostituoiduksi ja häipyy vieden mukanaan Khadyn vaivalla kokoon saamat vähät rahat. Mitään toivoa tai lohtua tarinassa ei ole: ainoastaan Khadyn lannistumattomuus ja voima aina vain ajatella: pian tämä loppuu.  Tämänkin kappaleen lopussa on kontrapunkti, eli kerrotaan mitä samaan aikaan tapahtuu toisen ihmisen mielessä: Lamine toivoo, että Khady ei muistele häntä pahalla. Tässäkin toiveena on sovinto.

Kaikkien kolmen kappaleen yhdistävänä teemana on naisen kyky luottaa itseensä ja kestää vastoinkäymisiä ja nöyryytyksiä menettämättä arvokkuuttaan. Tätä kuvaa hyvin kolmannessa osassa (s. 264) kohta, jossa Khady muistelee miten hän, pikkutyttönä eristäytyneisyydestä kärsiessään, ei milloinkaan yksin ollessaan tuntenut itseään yksinäiseksi, vaan ollessaan yhdessä muiden lasten kanssa tai niiden perheiden kanssa, joissa hän palveli kotiapulaisena.

Kaiken kaikkiaan aika kummallinen kirja. Paikoin hyvin pitkät ja polveilevat virkkeet sen verran haasteellisia, että piti lukea pariin kertaan ennen kuin selvisi. Sain lainaksi siskolta.