 |
| Lisää kuvateksti |
Nyt sattui minulle vaikea kirja. En päässyt perille, mitä kirjailija oikeastaan halusi sanoa. Syy varmasti on itsessäni; kun en jaksanut kiinnostua kunnolla, niin luin paikoin vähän harppomalla.
Kyseessä on ratkaisematon murhajuttu. Kertoja Tom löytää vanhan lehtileikkeen, jossa kerrotaan luolasta löytyneestä miehen verisestä, alastomasta ruumiista, jonka alahuuli on silvottu irti. Tom kiinnostuu jutusta, koska hän muistaa kohutapauksen nuoruudestaan ja koska uhri, Mikael K. on suunnilleen hänen ikäisensä ja tapahtuma sattui lähellä hänen silloista kotiaan. Tom käy läpi kaiken löytämänsä materiaalin ja haastattelee tutkintatuomaria, poliisia ja kaikkia muita asiasta mahdollisesti jotain tietäviä. Onko kyseessä murha vai avustettu itsemurha, jota uhrin jollain tasolla tiedetään suunnitelleen. Mahdollista murhaajaa/avustajaa Svante Anderssonia on oikeudenkäynnin aikana kuulusteltu, mutta näytön puuttuessa hänet on vapautettu.
Tomin tutkimuksiin liittyen kirjailija kuvailee useiden asiaan kytkeytyviä henkilöitä. Tästä ei minulle kuitenkaan avautunut mitään mukaansatempaavaa ihmiskuvausta. Millainen tämä yksinäinen susi, Mikael K. lopulta oli ja mitä hänelle tapahtui, ei selvinnyt. Yksi luku on kirjoitettu Mikaelin itsensä näkökulmasta juuri hänen kuolinpäivänään: ystävänsä avustamaan itsemurhaan hän ilmiselvästi on ryhtymässä, mutta meneekö pupu pöksyyn ja toteutuuko suunnitelma lopulta vain umpihumalan jouduttamana. Ei selvinnyt minulle.
Ehkä luin tätä iltaisin liian väsyneenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.