Onnea rakas Elli!
Onnea todellakin on oma koira. Onnea on myös kaunis lähiluonto, jossa Ellin kelpaa tepastella tutkimassa maaston tuoksuja.
Kalliolla otetut kuvat on näpätty kännykällä, kotona otetut Nikonilla ja 105mm:n macrolla. Kännyköiden kamerat alkavat olla sen verran hyviä, että normikoiralenkillä ei isompaa vehjettä juurikaan tule mukaan otetuksi. Ja sen kerran kun sitten ottaa isompaa varustusta mukaan, ei silmään välttämättä satu sopivaa valoa ja/tai kohdetta. Kotiin tullaan tyhjin toimin. Kuvaamisessa oleellista on oikea hetki: ei vain voi ajatella että nyt kuvaan jotakin. Ja miten usein käy sitten niin, että kun huomaa hyvän aiheen ja passelin valon, hetki on ohi ennenkuin kameran tai edes kännykän saa esiin ja valmiiksi.
Ehkä tässä juuri onkin kuvaamisen hohto: (omasta mielestä) hyvästä kuvasta osaa olla iloinen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.