Suussasulavaa

klikkaa kuva isommaksi

Mmmm ...... macaronien makuun ei tarvita sanoja.


Makroviikot, haaste 123: Herkullinen

Vanha kuosi

klikkaa kuva isommaksi

Joku aika sitten lehdessä oli ohjeita miten kodeista hävitetään turhat tavarat. Ohjeen mukaan tavarat pitää vaihtaa määräajoin: sängyt viimeistään kymmenen vuoden kuluttua, kodinkoneet muutaman vuoden välein ja niin edelleen. 

Tunnustan: en kuulu valtavirtaan. Mökillemme ostettiin uusi pesukone vasta kun entinen, 37 vuotta vanha masina lakkasi toimimasta. Kun kaupunkikodissamme toissavuosisadalta peräisin oleva sohvaryhmä veti viimeisiään, sitä ei viety kaatopaikalle vaan se kunnostettiin. Kalliimmaksi tuli kuin uusi, mutta samalla myös sai työtä taitava entisöijä, kun kaikki tehtiin käsityönä. Onneksemme kankaan valmistaja on yhtä uskollinen perinteille kuin mekin ja löysimme likipitäen samanlaisen kuviollisen kankaan kuin sohvassa alunperinkin oli.

En suinkaan ole edistystä vastaan, mutta en myöskään ymmärrä sitä, että kaupallisten intressien edessä pitäisi alistua kertakäyttökulutuskulttuuriin ja siihen, että kaikkien olohuoneet näyttävät prikulleen samanlaisilta, sellaisilta kuin sisustuslehtien tai uusien asuntojen mainoksissa: valtava divaanisohva ja suunnattoman iso taulutelevisio. Eläköön valinnan vapaus, yksilölliset ratkaisut ja jokaisen oikeus totetuttaa omaa makuaan.


Mustaa ja valkoista: mustavalkomaanantain haaste 147: Kuvio

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

 Jos olivat Hosseinin edelliset kirjat Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa hyviä, niin Ja vuoret kaikuivat on vähintään yhtä mukaansavievä, etten sanoisi henkeäsalpaavan hyvää luettavaa. Ehkä loppupuolella ote ei ihan yhtä lujasti pidä lukijaa pihdeissään, mutta kuitenkin: kirjaa oli miltei mahdoton laskea käsistään kesken lukemisen.

Kirja liikkuu monessa maassa ja monessa ajassa, henkilöitä on useita ja kuitenkin koko rakennelma on täysin koherentti ja lukija pysyy hyvin kärryillä. Tapahtumat pakottavat lukijan pohtimaan henkilöiden tekojen eettisyyttä ja tapahtumien vaikutuksia. Mikään ei ole itsestään selvää, mustaa tai valkoista.  Kirjan motto on: Joskus sormi on leikattava, jotta käsi pelastuisi.

Viisas ja syvällisen ymmärtävä kertomus perheestä, rakkaudesta ja juurien etsimisestä.

Taivas, pilvet ja maa

klikkaa uva isommaksi

Valokuvatorstai, haaste 304:

Tämän viikon haasteessa saa mielikuvitus lentää!
Amerikkalaiset lähettävät marsiin luotainen nimeltään Maven. Se on heprean ja jiddishin kieltä ja tarkoittaa jotakuta, joka ymmärtää paljon, koska on kerännyt tietoa.
Mavenin mukana avaruuteen lentää DVD-levy, jolle on talletettu sadan tuhannen tästä projektista kiinnostuneen ihmisen nimet sekä yli tuhat haikurunoa ja 377 taidekilpailuun osallistunutta teosta. 
Haikukilpailun ykköseksi äänestettiin brittiläisen bloggarin Benedict Smithin runo, joka suomeksi vapaasti käännettynä, ilman haikun 17-tavuista runomittaa kuuluu näin: "Hassua, että Mars nimettiin sodan jumalan mukaan. Katsokaa Maata."
Yle
Haasteen aihe: Minkälaisen valokuvan sinä lähettäisit Mars-planeetalle? 

Vaikka  haasteen mukaan pitäisi maasta kai lähettää sarkastisesti sotaisa kuva, niin sittenkin haluan esitellä maan rauhan tyyssijana. Voi sen näinkin kokea.

 

Senioriannokset

- Kummallista, kun paino nousee vaikka en syö enempää kuin ennenkään ja liikunkin samaan tahtiin. Tätä ihmettelin lääkärin vuositarkastuksessa. 
Kuuluu kuulemma asiaan - vanhenemiseen. Vanhemmiten ihmisen kroppa kertakaikkiaan kuluttaa vähemmän, ja siihen pitäisi reagoida syömällä entistä vähemmän. Paljon vähemmän.

klikkaa kuva isommaksi

Tämänhän me koirien ystävät tiedämme ja vaihdamme lemmikin ravinnon seniorinappuloihin, kun siltä alkaa näyttää. Toisaalta tiedämme myös, että lapset tarvitsevat vähemmän ruokaa kuin aikuiset. Tämän tietävät myös ravintoloitsijat, jotka tarjoavat lapsille lasten annoksia. Ne ovat pienempiä ja huokeampia kuin aikuisten annokset.
 

klikkaa kuva isommaksi

Eikö siis olisikin hyvä liikeidea tarjota meille vanhoille senioriannoksia, vähän pienempiä ja proteiinipitoisempia kuin raavaille työikäisille energiantarvitsijoille. Jos vanhat nimittäin syövät liian usein ravintola-annoksia, he vain jatkavat lihomistaan ja tukkivat paitsi suonensa myös terveyskeskusten jonot.

klikkaa kuva isommaksi

Vai pitäisikö tyytyä pelkkään hengen ravintoon, kuten ruusunlehtien kuvaamiseen ja siitä kertyvään mielihyvään.

Kuusi sekunttia

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot, haaste 121: Aika


Aika parantaa haavat ja aika kultaa muistot - sanotaan. Mutta kuinka paljon aikaa mihinkin tarvitaan? Kuvan ottamiseen - tai oikeammin valottamiseen kului kuusi sekunttia.Nyt ne sekunnit on dokumentoitu ja ikuistetu.

*

Kävin katsomassa kaupunginmuseon näyttelyä Rasvaletti, joka vei aikamatkalle 1950-luvun Helsinkiin. Ja todella: aika kultaa muistot. Näyttelyssä on nimittäin kuva kotitalostamme Unioninkadulla, johon muutimme vuonna 1950. Kuva on vuodelta 1952 ja jestas, miten nuhruiselta talo näyttää. Siis funkkistalo joka muistoissani hohtaa valkoisena kuin Carraran marmori. Varmasti asuntokin jossa ajeltiin potkulaudalla ja jossa sohville kiivettiin on muistoissani saanut vallan ihmeelliset mittasuhteet. 

Kaikki oli ennen niin paljon paremmin - vai oliko sittenkään?

Syksyn synkkyyttä

klikkaa kuva isommaksi

Iltapäivällä puoli viideltä ei ulkona enää näy juurikaan valoa; vain naapuritalon valot erottuvat synkkyydessä.  Ajatus rientää jo kevääseen ja kesään, jolloin auringon valossa luetaan kirjaa vielä kymmeneltä illalla. Toivo tulevasta antaa voimia. Ymmärrän hyvin karhuja, jotka älyävät käydä talvilevolle.

Valokuvatorstain haaste 303: Kaamos

Lisäänpä tähän toisenkin kuvan valosta ja pimeydestä. Tällaiselta näyttää aurinkoinen hetki marraskuussa klo 16:28

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikkojen teemahaaste 122: Valo/pimeys