Nukka

klikkaa kuva isommaksi

Nukkaa ja nurjaa puolta

klikkaa kuva isommaksi

Alkukirjaimet, haaste 53: NU

Coppelia

Ilta Kansallisoopperassa on hauska elämys. Teoksen lisäksi talo tarjoaa muutakin ihailtavaa; nyt meneillään on pukunäyttely, jossa riittää silmänruokaa.

Ensi-iltansa saanut Coppelia on hurmaava baletti ja uusi koreografia on kaikin puolin onnistunut. Jopa niin, että Helsingin Sanomien arvostelijakaan ei keksinyt mitään moitittavaa. Mutta eihän toki itseään kunnioittava kriitikko voi jättää lukijaa siihen käsitykseen, etteikö hän kuitenkin jäänyt jotain kaipaamaan. Niinpä nytkin muuten myönteinen arvostelu päättyi loppuletkautukseen, jossa kriitikko olisi toivonut "kierrätettyjen satubalettien rinnalle vaihteeksi myös tanssitaidetta aikuisyleisölle."

Hohhoijaa! Jotain tällaista olen uumoillutkin, kun sekä Juhassa  että Julius Caesarissa mentiin minun mielestäni yleisön kosiskelussa hyvän maun toiselle puolelle. Niissä kun oli  "aikuisyleisölle" riitävästi seksiä ja sadismia.

Pöllöä puuhaa

Tänään on taas saatu lunta reilusti. On selvä, että kaikkia katuja ei saada heti auratuiksi, mutta Haukilahdessa yritetään kaikin voimin. Kauppaan kävellessäni ohitseni ajoi kolme isoa aurayhdistelmää peräperää, kävivät kääntymässä kaupan edessä ja huristivat takaisin, taas toinen toisensa perässä. Ensimmäisellä riitti lunta jalkakäytäville heitettäväksi niin, että pakenin hankeen jotten  olisi saanut koko kuormaa päälleni. Perässä tulevat aurat tyytyivät kiillottamaan jo ennestään kiiltävää ajorataa. Mitä mahtavat miehet miettiä ratin takana? Jotenkin tuntuu, kuin Espoossa olisi työnohjaus, järjenkäyttö tai asioiden priorisointi hukassa.

Täysinäisen ostoskärryn kiskominen pöpperöisessä hangessa vastasi päivittäistä urheilusuoritusta. Tänään ei tarvitse mennä jumppaan vain voin hyvällä omatunnolla mennä sen sijaan Metropolitan oopperaan katsomaan Verdin Ernania, jossa esiintyy mm. suosikkini Dmitri Hvorostovky.

Uusi ja vanha - sohvaprojekti, osa 6

klikkaa kuva isommaksi

Sohvaprojektin viimeisessä vaiheessa kunnostettiin myös kaluston neljä pikkutuolia. Tulos näkyy ylemmässä kuvassa, alakuvassa tuoli alkuperäisessä asussaan. Tupsut ja nyörit ovat entiset, muut kankaat plus sisuskalut runkoa lukuunottamatta ovat uusia.

klikkaa kuva isommaksi.

Alempi kuva on otettu aurinkoisena loppukesän päivänä, ylempi kuva pilvisenä talvipäivänä. Valolla on suuri merkitys siihen, miltä maailma näyttää. Onneksi ollaan menossa kohti kevättä.

Vauhtiin päästyämme - ja hyvän tekijän löydettyämme - päätimme jatkaa projektia, ja niinpä myös biedermeier-sohva lähti entisöitäväksi . Siinäkään ei päästä pelkällä kankaan uusimisella, vaan myös satulavöitä ja jousia on korjattava.

klikkaa kuva isommaksi

Pennun lempipuuhaa

klikkaa kuva isommaksi

Miten aika rientää: tästäkin on kohta jo vuosi!

Mustaa ja valkoista , haaste 106 : Lempi-

Reilua meininkiä

Viime aikoina on kohistu Björn Wahlroosin lausunnosta, jonka mukaan ihminen ajaa aina omaa henkilökohtaista etuaan. Mielipide kuulostaa kovin yksisilmäiseltä, enkä tiedä, mahtoiko hänkään sitä ihan vakavissaan esittää. Mieshän kaiketi nauttii provosoimisesta. Joka tapauksessa päinvastaisestakin on paljon näyttöä. Maslowin tarvehierarkian mukaan materiaalisten perustarpeiden täytyttyä ihminen alkaa kaivata jotakin korkealentoisempaa, esimerkiksi yhteisöllisyyttä.Kaksivuotias lapsi kahmii leikkipuistossa kaikki lelut itselleen, mutta hiukan vanhempana hän huomaa, että leikkiminen sujuu hauskemmin, jos leluja on toisillakin. 

Yksi hyvää tavoitteleva systeemi on Reilun Kaupan tuotteet.

klikkaa kuva isommaksi

 esimerkiksi Reilun kaupan tee.

klikkaa kuva isommaksi

Alkukirjaimet, haaste 52 : RE

Elämää sulkunauhojen takana

Viimepäivien järkyttävät uutiset katolta pudonneen lumen aiheuttamista onnettomukksista ovat saaneet sekä kiinteistöjen että lumenpudotusfirmojen vastuuhenkilöt paniikkiin. Vastuun välttämiseksi puomeja ja sulkunauhoja vedetään nyt estämään sisäänpääsy julkisiin tiloihin jopa silloin kun sinne on vasiten kutsuttu yleisöä luentoja kuuntelemaan. 

klikkaa kuva isommaksi

Yliopiston tiedekulmassa on tällä viikolla aiheena ravinto. Jonkin aikaa ihmeteltyäni oven eteen vedettyjä sulkunauhoja ja katsottuani, ettei katolta näyttänyt olevan tulossa isompaa lumikuormaa hyppäsin rohkeasti nauhan yli ja astuin sisään.

Tilaisuuden emännät olivat vähän harmissaan, kun lumenpudotusfirman miehet olivat vetäneet nauhat oven eteen kertomatta kuitenkaan, milloin aikovat tulla lunta pudottamaan.

klikkaa kuva isommaksi

Jonkin verran muitakin uskaltautui kuuntelemaan tietoiskuja elintarvikkeiden prosessoinnista ja hyvän ruuan perinnöllisistä ja opituista tekijöistä. Hengen ravinnon lisäksi myynnissä on hyvää kahvia ja pientä purtavaa.

klikkaa kuva isommaksi

Kuvat kännykällä.

Asuntokauppaa

klikkaa kuva isommaksi

Uusi yritys musta-valkohaasteeseen edellisen postauksen sekoilun jälkeen. Mantelimassa on vaihtunut asuntokauppaan. Tarjolla olisi mukavan kokoinen kolmio Krunikassa, lapsuuteni maisemissa. Kaikin puolin mukavalta vaikuttava ilmoitus, mutta hissin, parvekkeen ja parkkipaikan puuttuminen epäilyttää, vaikka kauppatorille olisikin lyhyt matka.

Mustaa ja valkoista haaste 105: Kuva jossa näkyy luku 105

Mantelimassaa

klikkaa kuva isommaksi

Meillä laskiaispullat syödään ehdottomasti mantelitäytteellä. Eikä kaupan pullissa koskaan ole täytettä tarpeeksi, vaan sitä lisätään kotona vielä erikseen. Sallisen mantelimassa on parasta: pehmeää ja varmasti manteleista tehtyä. Järkytyksekseni olen huomannut, että esimerkiksi Vaasan leipomon laskiaispullien mantelinmakuinen täyte ei sisällä mantelia, vaan jauhettua aprikoosinsiementä!

 Sallisen pötkö on 150 grammaa, mikä sattui mukavasti tämän viikon mustavalkohaastetta ajatellen.

Onneksi huomasin haasteen ja ennätin kuvata ennenkuin herkku pääsi kokonaan loppumaan. Vain rippeet ovat tässä enää jäljellä.  

klikkaa kuva isommaksi

Mantelimassa kun on hyvää ihan sellaisenaankin syötynä.

Korjaus: Mustavalko-haaste olikin 105 eikä 150. No, onhan noissa luvuissa sentään molemmissa ykkönen nolla ja vitonen ;) 
Nyt täytyy miettiä uusi ratkaisu.


Mustaa ja valkoista: Haaste 105:  Kuvaa jotakin, missä on luku 105.

Kankaita lähikuvassa

Makroviikolla kuvataan läheltä kangasta. Kun en osaa päättää kumman kuvaisin,  niin kuvaan molemmat. Ensimmäinen kangas on kauluksettomasta, vähän Chanel-tyyppisestä jakkupuvusta ja

klikkaa kuva isommaksi

toinen on lempikaulaliinastani

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot, haaste 47: Kangas

Lääkkeet

klikkaa kuva isommaksi

Lääkkeitä tarvitaan tauteja parantamaan, mutta monia vaivoja voidaan lääkkeillä myös ennalta ehkäistä.

Luonnossa esiintyvä asetyylisalisyylihappo - aspiriinina tuttu särkylääke - on osoittaunut varsinaiseksi moniosaajaksi. Hyvin pieninä pitoisuuksina se pitää huolta verisuonistamme veritulppia ehkäisemällä. Toinen luonnonlääke ja vielä aivan prosessoimattomassa muodossaan on tomaatti, joka sisältämänsä lykopeenin ansiosta auttaa moneen vaivaan.

Alkukirjaimet, Haaste 51: LÄ

Ystävänpäivänä ...

klikkaa kuva isommaksi

.. on hyvä hemmotella rakkaitaan. 
Silloin ei itsekään jää osattomaksi ;)

klikkaa kuva isommaksi

Hyvää Ystävänpäivää!

Kameran korjaus

klikkaa kuva isommaksi

Kaikenlaista harmia voi kamerakin tuottaa. Syksyllä kuviini alkoi ilmaantua pistejoukko, joka näkyi vain pienellä aukolla otetuissa kuvissa, joissa oli vaalea tausta. Vika näkyy ylemmän kuvan oikeassa reunassa. 

Kamera kävi marraskuussa huollossa, kenno putsattiin ja vika poistui. Mutta eipä aikaakaan, kun vika uusiintui. En oikein uskonut kennon likaantumiseen, kun kamera ei tällä välin ollut käynytkään ulkona ja objektiivin vaihdan aina nopeasti, varovasti ja puhtaissa tiloissa. Eilen vein kameran uudelleen huoltoon, jossa taas vain epäiltiin kennon likaantuneen. Kenno voi kuulemma likaantua ihan omia aikojaan hyllyssä loikoillessaan, jos kamerassa on virta päällä. No minun kamerassani virta on päällä ainoastaan kuvia otettaessa. En oikein uskonut selitystä.

Tänään hain kameran takaisin. Kenno oli taas puhdistettu, mutta nyt oli löytynyt muutakin vikaa: peilin siirtoyksikkö oli vaihdettu uuteen, sillä siitä oli tihkunut rasvaa kennoon! Ei siis ihme, että kenno likaantui ihan itsestään.

Nyt ovat pisteet poissa, kuten alemmasta kuvasta nähdään. Toivottavasti ne pysyvät poissa jatkossakin.

klikkaa kuva isommaksi

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Korjaus tehtiin takuutyönä, vaikka kameran ostosta on muutama viikko yli takuuajan (1v.). Tosin eiköhän syksyllä ilmennyt ongelma johtunut samasta viasta.

Kuplintaa

klikkaa kuva isommaksi

Näkökulmaa muuttamalla arkinen muuttuu abstraktiksi - ja hyvällä mielikuvituksella abstraktissa voi nähdä konkretiaa.


Mustaa ja valkoista, haaste 104: Abstrakti

Suklaamaljoja ja kameramurheita

Stockmannin 150-vuotisjuhlilla vieraille annettiin poislähtiessä rasiat belgialaista suklaata, joista melkein kaikki tulivat syödyiksi ennenkuin ehtivät kuvaan.

Viisi viimeistä pääsivät koekaniineiksi kun taas opettelin heijastimen käyttöä. Tällä kertaa kokeilin valkoista heijastinta, jonka arvelin antavan vähemmän valoa kuin hopeinen. Ensimmäinen kuva on ilman heijastusta

klikkaa kuva isommaksi. 

 ja seuraava valkoisen heijastimen kanssa. Ero ei ole kovin suuri, mutta tumminen suklaakuppien varjopulella erottuu hieman enemmän yksityiskohtia. Molemmat on otettu aukolla 7,1 ja suljinajalla 1/25 sek.

klikkaa kuva isommaksi

Pienemmällä aukolla (f/22) ilmeni sitten taas sama ongelma kuin viime syksynä, joka jo kertaalleen Nikonin huollossa korjattiin: oikeaan reunaan ilmestyy pistejoukko, joka on sitä silmiinpistävämpi mitä pienemmällä aukolla kuvataan. Objektiivin vaihtaminen ei vaikuta asiaan, joten vika ei voi olle linssin epäpuhtauksissa. Huollossa arveltiin syyksi kennon likaisuutta, mutta nyt kamera on nököttänyt kirjahyllyssä käymättä kertaakaan ulkona ja objektiivit on vaihdettu aina nopeasti ja puhtaissa tiloissa.

En usko kennon voivan likaantua näissä oloissa.  Kysymys voi olla kameran ohjelmistossa. Vuoden takuu on harmillisesti mennyt muutama viikko sitten umpeen. Mutta kun kuitenkin vein kameran saman vian vuoksi huoltoon jo viime syksynä, niin eiköhän takuun pitäisi vielä päteä. Huomenna soitan Nikonille ja ryhdyn selvittämään asiaa.

Tällaiselta ne pisteet näyttävät:

klikkaa kuva isommaksi.

Jonas Jonasson: Hundraåringen som klev ut genom fönstret och fösvann

 

Takakannen arvioinneissa kirjaa mainitaan hauskimmaksi mitä arvioijat ovat pitkään aikaan lukeneet. Tähän ei minulla ole paljon lisättävää. Kirja on todella hauska!

Teos on eräänlainen satiiri 1900-luvun maailmanpolitiikasta herra Allan Karlssonin näkökulmasta katsottuna. Oman tiensä kulkijana satavuotias päähenkilö on ennakkoluulottomuudessaan Peppi Pitkätossun hengenheimolainen yhdistettynä Nalle Puhin naiiviuteen ja loppumattomaan positiivisuuteen. Myös kirjan kieli on hykerryttävän nautittavaa! Kaiken lisäksi kirjailija on myös hyvä psykologi ja ihmistuntija; jokainen henkilö on kuvattu elävästi niin, että lukija heti näkee tyypin silmissään. Tapahtumien kulku näennäisen loogisesti ja koko hulvattoman stoorin koossa pysyminen kertoo tekijän  loputtomasta kekseliäisyydestä.

Jos jotain haluaa kritisoida, niin ehkä kirjan pituutta. Ansioistaan huolimatta liki nelisatainen opus alkoi pikkuisen tuntua saman toistolta. Myös kirjan loppukuvio tuntui vähän siltä, kuin kirjailija olisi kekseliäisyydessään maalannut itsensä nurkkaan, josta ei enää osannut tulla ulos yhtä luontevasti kuin aiemmista vaiheista. Loppu meni överiksi. Ehkä kirjailijan ote herpaantui.

Ehdottomasti kuitenkin suosittelen.

Sorsajahdissa

klikkaa kuva isommaksi

Sorsajahti on noutajan mielestä kivaa. Mutta meillä metsästystä vain kuivaharjoitellaan.

Valokuvatorstai, haaste 234  : Kiva

Juusto

klikkaa kuva isommaksi

Juustoissa löytyy valinnanvaraa. Omat suosikkini ovat mietoja, mieluiten vuohenmaidosta valmistettuja. Miehen suosikit, roquefortit, ovat minun kielelleni aivan liian ärtsyjä.

Alkukirjainhaaste 50: JU

Neljät kuvat

 YyKaaKooNee haasteessa piti kuvata neljä kohdetta, jotka liittyvät työhön, lomaan, harrastuksiin ja inhokkitehtävään. 

Työ:

Suuren osan työelämästäni olin tutkijana. 

Siinä sai tarpeekseen mitata kaikenlaista ja mittausolosuhteiden piti olla tarkkaan tiedossa. 

Kuvassa vanha lämpömittari.

Nyt eläkeläisen työ on liikkumalla pitää huolta toimintakyvyn säilymisestä niin kropan ..

Kuntopyörällä voi ajaa silloinkin kun ulkona on liukasta

.

kuin aivojenkin osalta.

Aivojumppana opettelen lukemaan nuotteja ja siirtämään lukemani koskettimille. 

Sisyfoksen hommaa. Minkä tänään luulet oppineesi, saat huomenna aloittaa alusta.

 Loma:

 Lomalla levätään ja kerätään voimia, jotta huomenna taas jaksaa huilata. 

Näin pakkasella pysytään peiton alla.

Pamina yökylässä. Paminan kotikuri sallii näköjään vuoteessa loikoilun, mikä ei aikoinaan ollut Montylle sallittua!

 Harrastus:

Valokuvaaminen on intohimoni.
Photography Instituten etäkurssi on nyt käyty loppuun,
mutta tuntuu kuin vasta alkaisin aavistaa mistä tässä on kysymys.
Ennenkaikkea nyt tiedän, miten paljon on vielä opittavaa.

 Toinen harrastus liittyy lukemiseen ja vieraisiin kieliin. 
Ehkä tämäkin toimii aivojumppana.

Tehtävä, josta en pidä:

Imuroiminen! Ihminen osaa lentää kuuhun ja puhua langattomasti skypessä toiselle puolelle maapalloa, 
mutta kevyttä ja äänetöntä pölynimuria eivät insinöörit ole saaneet aikaiseksi.

Valaistus salamalla katon kautta plus oikealla alhaalla sininen heijastin, jonka reunaa näkyy kuvassa.

Laskiaispullia ja heijastinkokeiluja

klikkaa kuva isommaksi

Nyt kun pääsin alkuun leivonnaisten kuvaamisessa niin otin tähtäimeen laskiaispullat. Mutta jottei menisi pelkäksi herkutteluksi, tein samalla pienen eksperimentin.  Kuvat on otettu muuten samalla tavalla (105 mm, f4, 1/80 sec, ISO-100, kirkasvalolamppu vasemmalla), mutta alemmassa kuvassa on käytetty hopeanväristä heijastinta pullien oikealla puolella eli valonlähdettä vastapäätä.

(Kuvankäsittelyssä kummankin valotusta lisättiin 0,33 pykälää eli tosiasiassa suljinaika oli 1/60 sec.)

klikkaa kuva isommaksi

Alemmassa kuvassa oikeanpuoleisen pullan varjoisa puoli on selvästi saanut heijastimesta itseensä valoa. 

Heijastin on ihan kätevä muuten, mutta jotta heijastuksen saisi juuri haluttuun kohtaan se vaatisi avustajan pitämään sitä oikeassa asennossa. Tässä asetin se vain tuolille pöydänreunaan nojaamaan.

Väliaikaista kaikki on vaan ...

klikkaa kuva isommaksi

Juuri kun olin saanut itseni vakuutetuksi teollisten leivonnaisten haitallisuudesta terveydelleni ja päätettyäni kävellä kaupassa leivostiskin ohi pysähtymättä, pyörsin pyhät päätökseni ja sorruin näihin samppanjaleivoksiin, joissa on päällä ohuen ohut kerros marsipaania kaakaokuorrutuksella ja sisällä

klikkaa kuva isommaksi

ihanaa  ilmavan kevytttä vaahtoa ja hilloa. Nam! Leivokset tarjoavat tilapäisen autuuden, ja samalla  päätös pysyttäytyä terveellisissä välipaloissa osoitttautui 

klikkaa kuva isommaksi

tilapäiseksi. Mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta.

Valokuvatorstai, haaste 233: Tilapäinen