Melissa officinalis

klikkaa kuva isommaksi

Melissa armaani. Sitruunamelissan aromiaineet tulivat minulle tutkimustyössäni kovin tutuiksi. Mutta tarkinkaan kemiallinen analyysi ei lopulta kerro sitä minkä nenä oivaltaa ensi nuuhkaisulla. Sitruunamelissa on herkkä ja hieno maustekasvi. Nyt sen vehreys ilahduttaa minua parvekkeellani.


Valokuvatorstai, haaste 24: Vehreys

Vikkelille sormille

klikkaa kuva isommaksi

Lyhyitä nuotteja: 1/32 sävelet vaativat nopeita näppejä. Sormiharjoitus löytyy Chopinin Es-duuri Nocturnosta. Moiseen omat sormeni eivät suostu ja tuollaisia nuotteja tyydynkin vain valokuvaamaan.

Kuva sen sijaan on otettu hitaasti, pitkällä valotuksella eli suljinajalla 4 sec. Tässä kaukolaukaisin antoi selvästi paremman tuloksen käsin tehtyyn laukaisuun verrattua. Vaikka käytin jalustaa.

Makroviikko, haaste 61: Lyhyt

Tapiola vuonna 2012

klikkaa kuva isommaksi

Tapiola tulee olemaan keskeneräinen vielä vuosia. On hyvin vaikea kuvitella millainen siitä lopulta tulee. Jääkö puutarhakaupungin luontesta mitään jäljelle vai saadaanko tänne uusi Itä-Pasila?


Mustaa ja valkoista, haaste 119: Keskeneräinen

Kasvien keräystä kameralla

 Kesä on nyt kauneimmillaan. 

Vietimme iltapäivän miehen tyttären terassilla ja samalla keräsin kukat kameraani.

Orvokkini tummasilmä,

klikkaa kuva isommaksi

  

kultasydän pieni,

klikkaa kuva isommaksi

katsot aina lempeästi kun käy luokses tieni

klikkaa kuva isommaksi

Tarkemmin katsoessa kultasydän peittyy siitepölyyn. Ensin luulin sitä pölyksi objektiivissä, mutta siitepölyä se kuitenkin on.

Docrates

Yksityinen sairaalahoito on viime vuosina puhuttanut suomalaisia. HYKSin yksityinen aloittanee toimintansa vuoden vaihteessa. Muutama vuosi sitten perustettiin yksityinen syöpähoitoihin erikoistunut sairaala Docrates. Kun julkinen sairaanhoito ei mitenkään kykene vastaamaan kaikkeen hoitotarpeeseen, on ehdottomasti hyvä asia, että vaihtoehtoja löytyy edes maksamalla.

Jokainen yksityispuolen potilas vapauttaa paikkansa julkisen puolen hoitojonoissa, joten tässä on nyt hyvä esimerkki win-win –tilanteesta, jossa kaikki osapuolet hyötyvät. KELAn korvauksia on turha kadehtia, niin pienestä rahasta on kysymys: KELAn kokonaismenoista yksityissairaaloiden korvaukset ovat häviävän pieni murunen. Samoin potilaan saama korvaus on lähinnä symbolinen – korvaus lienee noin 10 % kustannuksista ja kattaa suurin piirtein yksityislääkärin toimistomaksun. Joka tapauksessa jokainen yksityislääkärin potilas säästää yhteiskunnan varoja, paitsi jos joku luulosairas ihan huvikseen viettää aikaansa lääkärin vastaanotolla. Enkä usko, että monikaan sinne suotta menee.

Voidaan tietysti sanoa, että ihmiset ovat eriarvoisia, kun toiset pystyvät maksamaan itselleen yksityistä lääkärin hoitoa ja toiset eivät. Mutta niinhän se on, että toisilla on myös varaa ulkomaan matkoihin, autoihin ja purjeveneisiin, vaikka kaikilla ei ole.

Meille nousi julkisen sairaanhoidon puolella tie pystyyn, kun miehen kokolailla tukalaan tilanteeseen ei löydy helpotusta, paranemiskonsteista puhumattakaan. Vaihtoehdoiksi jäi odotella tilanteen huononemista tekemättä mitään tai kääntyä yksityisen tahon puoleen. Valitsimme jälkimmäisen tien.

Docrates-klinikalla lääkärin puheille potilas pääsi heti seuraavana päivänä, vieläpä lauantaina klinikan normaalien toiminta-aikojen ulkopuolella. Tarvittaviin tutkimuksiin lähete saatiin saman tien ja hoidot alkavat viivyttelemättä heti, kun kokeiden tulokset ovat selvillä eli ensi viikolla.Ymmärtääkseni kyseisen klinikan laitekanta ja osaamisen taso ovat korkeaa, vähintään yliopistollisen sairaalan tasoa.

Hoidot eivät ole helppoja: kaksi kuukautta viisi kertaa viikossa. Tuloksia voidaan saada puolen vuoden kuluttua hoidoista. Emme voi tietää, jaksaako potilas käydä koko rumban lävitse, emmekä voi myöskään tietää, mitä tuloksia hoidoilla lopulta saavutetaan. Saadaanko tilanteeseen helpotusta, paraneeko tauti mahdollisesti kokonaan vai valuuko koko ponnistus hukkaan. Varmaa vain on että tuleen ei saisi jäädä makaamaan ja että elämästä ei selviä hengissä. Toivotaan parasta!

***

Docrates-klinikka on inhimillisen kokoinen, erittäin viihtyisästi sisustettu. Uskon, että kaunis ympäristö ja ystävällinen kohtelu osaltaan auttavat potilasta tuntemaan olonsa rauhalliseksi.

Odotustiloissa on tarjolla virvokkeita ja hedelmiä.

 Lehtivalikoimasta huomaa, että klinikalla on kansainvälinen potilaskanta. Tämän saatoin itsekin odotustilan puheensorinan perusteella päätellä.Voimme pitää itseämme siinä mielessä onnekkaina, että nämä hoidot löytyvät vain 15 minuutin päässä kotoamme. Jos tähän olisi pitänyt ryhtyä toisella paikkakunnalla tai peräti ulkomailla, olisi se vaatinut vielä huomattavasti enemmän sekä fyysisiä että taloudellisia voimavaroja.

( Aina sarkasmiin taipuvaiseen mieleeni nousi sanaleikkejä. Docrates tietysti tullee nimestä Socrates, paitsi jos sen lukee doc-rates. On toinenkin yksityinen lääkäriasema, Doctagon, joka tarjoaa lääkärien kotikäyntejä. Se myös on joskus äärimmäisen tärkeää ja senkin palveluja olemme joutuneet käyttämään. Yrityksen nimen perustana kuulemma on sen perustajat ja heidän lukumääränsä eli  kahdeksan lääkärin ryhmä. Siis d niinkuin doctor ja octagon  = d-octagon. Tai sitten sanan voi jakaa toisin: doct-agon(y) )

Uncle Ben's

klikkaa kuva isommaksi

Olipa vaikea makrohaaste tällä viikolla. En oikein keksi mitään pientä pitkää kuvattavaksi läheltä. Mutta  jotain täytyy yrittää, joten pitkäjyväinen riisi saa kelvata.

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot, haaste 60: Pitkä

Kaakeleita katsomassa

 Kylpyhuoneemme on menossa vaihtoon. Kysymys ei niinkään ole siitä, että haluaisimme vaihtelua ja uutta silmän iloa, vaan meitä ajavat toiminnalliset motiivit. Amme ei ole hyvä ratkaisu silloin, kun suihkuun joutuu ammeen reunan yli kiipeämään huonoissa voimissaan. Amme on myös liukas ja jos huonokuntoinen ihminen sinne kaatuu, niin sittenpä ollaankin ihmeessä. 

Haluamme siis suihkun johon ei tarvitse kömpiä esteradan ylitse. Nykyisten vesieristystä koskevien vaatimusten vuoksi koko kylpyhuone tehdään uusiksi. Suunnitelma on harvinaisen helppo ja selkeä. Kerrankin tiedän, mitä haluan: valkoiset laatat, pienellä piristävällä yksityiskohdalla plus harmaan lattian.

Kävinkin jo laattoja katsomassa ja asiantuntevan opastuksen avulla saman tien löytyi se, mitä olin sieluni silmillä kuvitellut.

Tuntuupa mukavalta. Yleensä kun käy niin, että jotain määrättyä mielikuvaa etsiessään sen vastinetta todellisuudessa ei tahdo löytyä.

Suihkukaappia en halua, vaan suihkunurkan, joka koostuu kahdesta laskostuvasta, seinän viereen kääntyvästä suihkuseinästä. Ratkaisu jättää suihkuun enemmän liikkumatilaa, jos joskus olisi vaikka tarvetta suihkutuolille tai peseytyjän avustajalle - tai koiran suihkuttamiselle.

Maailmassa kaikki hyvin

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstai, haaste 248: Rento

Keskustelun jalo taito

  

Hannu Pulkkinen pohti eilisessä (19.5.2012) Helsingin Sanomissa keskustelun olemusta. Kirjoituksessaan hän viittasi Stephen Millerin kirjaan Conversation, jossa Miller on tiivistänyt hyvän keskustelun ohjeet niin napakasti, että minuun oikein kolahti. Miten usein olen itsekin sortunut Millerin luettelemiin synteihin. Tänä aamuna palasin kirjoitukseen ja laitan nyt itselleni muistiin, mitä Miller sanoo hyvästä keskustelusta:

”Se ei ole omien asioiden ja ongelmien vuodatusta vaan panoksen antamista yhteiselle tapahtumalle. Viha ja dogmaattisuus tappavat keskustelun. Kritiikkiä voidaan esittää, mutta hyväntahtoisesti ja kunnioittaen. Keskustelu ei ole yksityinen show. Tarinoita voi kertoa, mutta ei jaaritella. Yhtä aikaa huutaminen ei ole keskustelua.”

Meillä on yksi iäkäs ystäväpariskunta, joiden tapaaminen on aina erityisen mieluisaa juuri siksi, että he osaavat keskustella sanan todellisessa merkityksessä. Heillä on aina sanottavaa juuri käsillä olevasta asiasta, he puhuvat ja kuuntelevat sopivassa suhteessa ja he aina jatkavat vuoropuhelua siitä, mihin keskustelukumppani lopetti. Kysymyksessä on aito dialogi. Sellaisen tapaamisen jälkeen mieli on virkistynyt.

Keskustelu voi olla dialogia, diskuteeraamista  tai konverseeraamista. Sanat ovat synonyymejä, mutta niillä on kuitenkin erilainen lähtökohta. Dialogilla (dia = läpi ja logos = ajatus) on minusta kuitenkin kaikkein eniten asiaan eteenpäin vievä, virtaava luonne.

Ihana Livia

 Nyt ilahduttaa naapuruston uusi kuntokeskus. Livia mainostaa itseään tyylikkäänä naisten kuntosalina. Eikä yhtään liioittele. Tänne on helppo tulla, suoraan kadulta sisään.
  
Tästä ovesta olen usein aikaisemminkin kulkenut: ennen Liviaa näissä tiloissa toimi Musti ja Mirri -eläintarvikekauppa, jossa Montyn kanssa monet kerrat käytiin siankorvia hakemassa.

Sisustus on levollinen, valoisa, avara ja kaunis. Etten sanoisi naisellinen.

HUR-laitteet säätyvät sähköisesti, punttien kolinaa ja pauketta ei tarvitse pelätä.

Yksilöllinen kunto-ohjelma on tallennettu sirukorttiin, josta laite lukee tiedot ja säätää vastukset automaattisesti. Käsin voi toki hienosäätää, jos vastuksia haluaa muuttaa.

Parasta kaikessa: paikka on vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Täällä voi treenata itsekseen kaikessa rauhassa melkein mihin aikaan tahansa eli klo 6-22. Asiakaskunnan ikäjakauma on laaja: omistajan mukaan vanhin on nyt 82-vuotias, mutta hän on luvannut tuoda mukaan myös 90-kymppisen sisarensa. Ainoa rajoitus sulkee miehet ulkopuolelle. Luulen, että tästä tulee olemaan paljon iloa ja hyötyä.

(Kuvat kännykällä)

Kirsikkapuisto

klikkaa kuva isommaksi

Tämä kukkii pihallamme juuri nyt.

Sama vähän kauempaa:

ja vielä kauempaa:

Valokuvatorstai, haaste 247: Kasvi

Märkää mustetta

Kastuessaan muste leviää

klikkaa kuva isommaksi

  

Joskus kauan sitten kirjeet ja muutakin kirjoitettiin käsin. Ja vielä kauemmin sitten kirjoitettiin mustetäytekynällä.

klikkaa kuva isommaksi

 
Jos kirjekuori joutui sateeseen tai jos kirjeen kirjoittaja taikka vastaanottaja vuodatti kirjeen äärellä kyyneleitä, muste levisi ja kirjoitus saattoi sotkeuta tunnistamattomaksi.

klikkaa kuva isommaksi

Nyt kai näitä kyniä harvemmin käytetään. Ja kun niitä käytetään harvoin, niin yleensä muste on kuivunut niin, että kynää saa puhdistella jonkusen tovin ennen kuin muste alkaa taas virrata. Tässäkin pätee vanha totuus: Mitä et käytä, sen menetät. Kuten vaikkapa aivojen toimintakyvyn.

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot, haaste 59 : Märkä

Tunnustus ja haaste

Wonders-blogi myönsi minulle tällaisen tunnustuksen:

Monet kiitokset, Kaari!

Tunnustuksen säännöt:

Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen.

Lisää The Versatile Blogger Award -kuva postaukseesi .

Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi.

Nimeä 15 bloggaajaa ja kerro heille tunnustuksesta.

Seitsemän satunnaista asiaa minusta:

1. En juurikaan rusketu.

2. Olen melko lailla kaikkiruokainen.

3. Innostun mielelläni.

4. Inhoan tärkeilyä ja pikkumaisuutta.

5. Koirien sielunelämä kiinnostaa minua.

6. Valokuvaus on ykkösharrastukseni.

7. Yritän nähdä valoa pimeässä.

Sitten tulee pulma: sääntöjen mukaan tunnustus ja haaste pitää lähettää eteenpäin viidelletoista bloggaajalle. Luultavasti useimmat seuraamistani blogeista ovat jo tähän osallistuneet, mutta lähetän tunnustuksen ja haasteen silti kaikille oman blogini oikeassa reunassa luetelluille bloggaajille. Olkaapa hyvät!

 

Aisti-iloa

klikkaa kuva isommaksi

Tuoksua ruusun ja myrtin - pulloon tiivistettynä. 

Haju- ja näköaistin hemmottelua.

Valokuvatorstai, haaste 246: Tuoksu

Kuva pääsee uudestaan valokuvatorstain listalle, kun uutena haasteena on esittää vanhoista haastevastauksista se, johon itse on tyytyväinen. 

Minulle valokuvaamisessa on kaksi keskeistä tekijää yli muiden: valaistus ja terävyysalue.Tavoitteena on tuoda  esiin kohteen ominaisluonne.

Ylempi kuva on otettu luonnonvalossa vastavaloon 105 mm:n makrolinssillä aukolla f/10, suljinajalla 1/40 sec. Tarkoituksena oli häivyttää tausta ja tuoda esiin parfyymin eteerinen luonne ja pullon veistoksellinen muoto.

Samoilla kriteereillä voisin yhtä hyvin valita toisen, aivan erityyppisen kuvan vanhoista valokuvatorstain vastuksista:

klikkaa kuva isommaksi. 

 

Kuva on otettu 105 mm:n makrolla, aukolla f/18, suljinajalla 1/200 sec.

Valokuvatorstaissa hauskaa on sen kaksitahoisuus: idea ja kuvan laatu. Omiakin vastauksia selaillessa selvästi näkee, että välillä pääpaino on ideassa eli haastesanaan sopivan kohteen keksimisessä. Silloin ei aina kuvan laatuun ole ehkä voinut kiinnittää kaikkea huomiota, varsinkaan jos kuva on löytynyt vanhoista arkistoista.

Valokuvatorstai, haaste 250: Omista valokuvatorstain kuvista se, johon on itse tyytyväisin

Näkkileipä

klikkaa kuva isommaksi

Suomessa leipä on hyvää ja sitä on monenmoista. 

Yksi kestosuosikkini on Vaasan Koulunäkki: maukasta ja mureaa.

Makroviikot, haaste  58: Kuiva

Kesän kynnyksellä

klikkaa kuva isommaksi

 Lähtökuopissa ollaan niin puistossa kuin rannallakin

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Voimistelija

klikkaa kuva isommaksi

Voimistelija vanamon varressa

ja muita kesämuistoja

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Mustaa ja valkoista, haaste 116: Makro

Kun kerran kaikki toisetkin ….

Jorma Ollilan mielestä johtajien palkkioiden arvostelemisessa on merkkejä ylilyönnistä ja hän torjuu puheet ahneudesta (IS 5.5.2012). Johtajien palkat ovat hänen mielestään Suomessa paikallaan tai pikemminkin alakantissa, koska johtajien palkat muissa Euroopan maissa ovat vielä korkeampia.

Perustelu on siis sama, jonka pikkutytöt esittävät halutessaan pukea keväällä nilkkasukat, vaikka ulkona olisi miten kylmä: koska kaikilla toisillakin on. Minusta Ollilan tasoiselta kaverilta sopii odottaa hieman syvällisempää perustelua asian oikeutuksen pohjaksi.

Koska kaikki toisetkin eli maantapa: sehän on pitkään ollut perusteena jos jonkinlaiselle filunkipelille, joka sittemmin on tuomittu. Niin kauan kuin käytäntöjä ei arvioida oikeasti kestävillä perusteilla, ei niitä saada parannettua eikä kelvottomista käytännöistä päästä koskaan irti.

En sano, että johtajien palkat olisivat Suomessa liian suuria tai liian pieniä, mutta Ollilan tapa perustella asiaa on heppoisella pohjalla.

Haaste alkaa ämmällä

klikkaa kuva isommaksi

 Merellä, mutta myös

klikkaa kuva isommaksi

 maalla, metsämökissä

klikkaa kuva isommaksi

 makealta macaronet maistuvat




Valokuvatorstai, haaste 245: Samalla alkukirjaimella alkavia kuvia.