Ruusukaali ...

klikkaa kuva isommaksi

... eli brysselinkaali jakaa kuulemma ihmiset: toisille se maistuu, toisten mielestä se on aika pahaa. 
Kuulun jälkimmäiseen lajiin. Valitettavasti, sillä ruusukaali on, parsakaalin ja lehtikaalin ohella, mitä terveellisintä syötävää.  Nämä kaikki kun sisältävät biomolekyylejä, jotka mm. ehkäisevät syöpäsolujen lisääntymistä.

klikkaa kuva isommaksi

Toivon kuitenkin, että harjoitus tekee mestarin ja ajattelin kokeilla, josko oppisin ruusukaalia syömään - muutenkin kuin pitkin hampain.

Googlailemalla löysin ohjeen, jossa ruusukaalit ensin kypsennetään höyryttämällä, paistetaan sen jälkeen oliiviöljyn tai voin kanssa pannulla ja lopuksi päälle ripotellaan parmesaaniraastetta ja paahdettuja pinjansiemeniä. Pirskautin päälle vielä vähän siruunaa. Näin valmistettuna ruusukaali ei enää ollut pahaa - päinvastoin se oli ihan syötävää.

Terveellisyyden  (ja maunkin) kannalta ehdottoman tärkeää on, että niitä ei kypsennetä liian kauan ja ettei niitä keitetä vedessä, sillä vedessä niiden glukosinolaattipitoisuus vähenee nopeasti puoleen.

Kokeilin myös helpompaa ja nopeampaa versiota: kypsensin kaalit oliiviöljyn ja voinokareen kanssa mikrossa silikonisen höyrykeittimen sisällä. Kaksi minuuttia teholla 8/10. Lopuksi parmesaani ja pinjansiemenet sekaan. Lopputuloksessa ei ollut suurta eroa. Tiskiä säästyi, eikä yhtään isotiosyanaattia päässyt karkuun veteen liuenneena ;)

Ruutupaita

klikkaa kva isommaksi

Makroviikot, haaste 93: Ruutu

Suodatinkahvia

klikkaa kuva isommaksi

Siihen nähden miten harvoin meillä juodaan kahvia, on kumma miten paljon kahvinsuodatin ja espressokeitin työpöydällämme saavat tilaa.

klikkaa kuva isommaksi

Enimmäkseen meillä juodaan teetä, mutta välillä kahvihammasta pakottaa. Jos en silloin purista espressoa, niin SUppilon kautta SUodatettu kahvi on ehdottomasti kuitenkin Jacobsin Krönungia - ihanan tummaa ja pehmeän makuista.

 Kirjaimet, haaste 21: Alkukirjaimet SU

Talvipäivä parhaimmillaan

klikkaa kuva isommaksi

 Veneitä saadaan vielä odottaa, mutta sillä välin voi kävellä jäällä tai vaikkapa pulahtaa avantoon.

klikkaa kuva isommaksi

Ensimmäinen aurinkoinen päivä pitkästä aikaa houkutteli ihmiset ulkoilemaan.

Parsakaalikeitto

klikkaa kuva isommaksi

Tavallisesti olen aika urautunut ruoanlaittaja. Meillä siis syödään yleensä samoja räättejä vuodesta toiseen ja ajasta ikuisuuteen. Nyt kuitenkin, sen jälkeen kun tutustuin ruoka-aineiden merkitykseen syövän torjunnassa, olen kokeillut paria uutuutta Béliveaun ja Gingrasin Terveyskeittokirjasta. Tällä kertaa parsakaalikeittoa. Minusta se oli jopa oikein hyvää, mies söi mukisematta, mutta toivoi huomiseksi nakkeja ja perunamuussia ;)  Hohhoijaa.

Tässä resepti (4 annosta):

oliiviöljyä

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 tl kurkumaa

1 parsakaali

1 peruna

1 l kanalientä

1 rkl kuivattua persiljaa

1 tl kuivattua tilliä

suolaa ja pippuria myllystä (ei tarvita jos käyttää kanafondia)

Kuumenna öljy isossa kasarissa. Silppu sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne öljyssä

Lisää kurkuma ja sekoittele 2 minuutin ajan.

Lisää pieneksi pilkottu peruna ja kanaliemi. Sekoita joukkoon persilja ja tilli. Suolaa ja pippuroi (huomioi kanaliemen suolaisuus). Anna poreilla hiljalleen puoli tuntia a lisää kukinnoiksi eroteltu parsakaali, jonka varret on kuorittu ja paloiteltu. Keitä vielä 10 minuuttia ja nosta kasari liedeltä.

Anna jäähtyä hetken ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.

**

Tämä keitto yhdistää kolme tehokkainta syöpää torjuvaa ruoka-ainetta: ristikukkakasvikset, sipulit ja kurkuman. Parsakaalin voi välillä korvata jollakin toisella kaalilla ja tehdä siten keitosta säännöllisesti nautittavan ruokalajin. Keitto sopii myös pakastettavaksi.

(Ohje: Béliveau, Richard ja Gingras, Denis: Terveyskeittokirja)

Hevonen tulee ruutuun

klikkaa kuva isommaksi. Kuva on manipuloitu tuomalla siihen osa toisesta valokuvasta.

Valokuvatorstai, haaste 275:

Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä. 
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika. 

Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät. 
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla. 

Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi 
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä. 

Joku laskee jalkansa metsän sydämelle. 
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii. 

(Eeva-Liisa Manner, 1971)

Rypälesakset

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot, haaste 92: Harmaa

Juoma

klikkaa kuva isommaksi

Juomana maito taitaa olla suomalainen ilmiö. Muualla maailmassa maitoa kai harvemmin juomalla juodaan, varsinkaan ruokajuomana. Itsekään en juuri käytä maitoa ruokajuomana, mutta joskus voileivän kanssa kylmä maito kyllä maistuu. Ja laskiaispullien (mantelimassatäytteellä, ehdottomasti) kanssa kuuma maito kuuluu tietenkin asiaan. Myslin ja puuron kaverina maito myös on korvaamaton.

Maidosta saa monenlaista hyvää, terveellistäkin. Terveysväittämillä myytäviä, maitohappobakteereilla hapatettuja tuotteita on olemassa pilvin pimein, vähän vaivaan kuin vaivaan. Activia auttaa ummetukseen ja erisortin gefilukset tai acidofilukset tai L. casei-pöpöt lisäävät vastustuskykyä. Kuinka hyvin tutkittuja ja paikkansapitäviä nämä väittämät ovat, siitä minulla ei ole aavistustakaan. Mutta eivät ne varmaankaan haitallisiakaan ole. Hyviä ne ainakin enimmäkseen maultaan ovat. Ja placebo-efekti toimii joka tapauksessa, kunhan pontevasti jaksaa uskoa mainoksiin. Makunsa puolesta oma suosikkini on Valion bulgarialainen luonnon jogurtti: melko rasvaista mutta erittäin hyvää!

Kirjainhaaste 20: Loppukirjaimet: MA

Krångelbytta

Joka päivä pitäisi oppia jotain uutta.
Joskus - kuten tänään - saan päivän annoksen facebookista Senja  opettaa ruotsia -sivulta. 
Tämän päivän sana on krångelbytta :)

Ruttunaamat

klikkaa kuva isommaksi

Komeat ruusut osaavat vanheta kauniisti. Eikä kauniisti vanheneminen tarkoita sitä, että säilyisi samana tai saman näköisenä. Puhumattakaan siitä että ne yrittäisivät naamioida vanhenemista keinotekoisesti, kuten me ihmiset usein teemme erilaisten kohotus- ja kiristysleikkausten avulla.

klikkaa kuva isommaksi

Komeat ruusut  säilyttävät ryhtinsä, eivät nuupahda. Ne kuivuvat ja rypistyvät, mutta ne osaavat rypistyä tyylikkäästi. 

Jotkut ihmiset osaavat tehdä samoin. Sellaiset ovat ilo silmälle vielä vanhoinakin. Ajatelkaa nyt vaikka jotakin Tove Janssonia. Voi olla, että kauniisti vanhentuneet ovat kauniita myös sisäisesti. Ehkä he juuri sen vuoksi eivät menetä ulkoista hehkuakaan - rypyistään huolimatta.

klikkaa kuva isommaksi

Ruokavalio ja syöpä

Richard Béliveau ja Denis Gingras: Ruokavalio ja syöpä (alkuteos Les aliments contre le cancer)

Syöpätutkijoiden koostama kirja ravintoaineiden vaikutuksesta erityyppisten syöpien kehittymiseen.

Opus on kansantajuisesti kirjoitettu, mutta kemistiä siinä kiinnostaa myös se, että syövän kannalta merkitykselliset yhdisteet eri ruoka-aineissa on tunnistettu ja niiden rakenteet sekä vaikutusmekanismit on selvitetty. Mikä ilahduttavinta, monet ruoka-aineet myös suojaavat syövältä, joten kirja ei pelkästään kehota välttämään jotakin vaan päinvastoin ohjaa syömään oikein – siis syövän ehkäisyn näkökulmasta.

Samoilta tekijöiltä on aiheeseen liittyen ilmestynyt myös varsinainen keittokirja, Terveyskeittokirja (alkuteos Cuisiner avec les aliments contre le cancer), joka valitettavasti ainakin suomenkielisenä versiona on kustantajalta loppu, eikä sitä ilmeisesti enää voi ostaa. Kirjastosta sitä sen sijaan löytyy.

Ehdin jo kokeilla Bengalinhärkää, josta sanotaan näin: ”Tämä ruokalaji on erityisen herkullista tuoksuvan basmatiriisin kera. Sen makujen rikkaus johdattaa pöytävieraat lähelle nirvanaa.” 

Tässä resepti, 6 annosta:

runsas ½ dl oliiviöljyä

vajaa ¾ kg vähärasvaista naudanjauhelihaa

4 sipulia

3 valkosipulinkynttä

1 rkl curryjauhetta

1 tl kurkumaa

1 rkl jauhoja

2 tl suolaa

myllystä rouhittua pippuria

½ tl jauhettua kardemummaa

1 lihaliemikuutio

3 ¾ dl vettä

runsas ½ dl viinietikkaa

1 ½ dl rusinoita

½ dl pinjansiemeniä

1 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä

375 g maustamatonta jogurttia tai kefiiriä

Kuumenna öljy padassa. Paista jauheliha ja nosta kulhoon odottamaan.

Kypsennä samassa öljyssä ohuiksi renkaiksi viipaloituja sipuleita ja hienonnettua valkosipulia 20 minuuttia (mikron avulla tämä käy nopeammin, huom.). Lisää curyy ja kurkuma ja paista kevyesti 2 minuuttia.

Sekoita joukkoon jauhot ja suola. Pippuroi runsaalla kädellä.

Lisää kardemumma, muserrettu lihaliemikuutio, vesi, etikka, rusinat ja liha. Sekoita hyvin ja hauduta kannen alla 20 minuuttia. Lisää pinjansiemenet ja pistaasipähkinät.

Annostele lautasille ja lisää jokaiseen annokseen 4 rkl jogurttia.

*

Nirvanasta en osaa sanoa, mutta maukasta tämä oli. Tosin tein sen ilman pistaasipähkinöitä, koska niitä ei löytynyt lähikaupasta eikä Stockmannilta. Jogurtti on ehdottoman tärkeä (käytin Valion Bulgarialaista): se sitoo maut ja pyöristää ne lempeiksi. Samalla se antaa ruokaan kosteutta ja täyteläisyyttä.

Jauhoton mustikkapiirakka

Eilisessä Iltasanomissa oli houkuttelevan tuntuinen mustikkapiirakkaohje, johon ei tule ollenkaan jauhoja. Päätin kokeilla ja ilmeisesti moni muukin oli päättänyt, koska lähikaupan pakastealtaassa oli jäljellä vain kaksi pussia mustikoita, kun niitä yleensä on yllin kyllin.

Piirakan kanssa kyytipojaksi kuuluu mustikkamaito - tai oikeastaan melkein kerma.
 

Tässä ohje:

Mustikkapiirakka ja mustikkamaito

Piirakka

120 g mantelijauhoa

100 g tomusokeria

100 g voita

3 munaa

100 g mustikoita

Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen ja sitten mantelijauhot. Kaada seos voideltuun vuokaan, joka on vuorattu leivinpaperilla. Kaada lopuksi päälle mustikat ja paista uunissa 175 asteessa noin 20 minuuttia (käytännössä 30 min).

Mustikkamaito

 2dl maitoa

1 dl kermaa

2 rosmariinin oksaa

½ dl mustikoita

1 rkl sokeria

Lämmitä maito, kerma, sokeri ja rosmariini kattilassa, älä kiehauta. Anna maustua 10 minuuttia. Poista rosmariini, mutta ota talteen. Soseuta sauvasekoittimella joukkoon mustikat. Tarjoile piirakan kanssa ja koristele rosmariinin oksalla.

Tuoretta rosmariinia ei löytynyt, joten ripautin piukkuisen purkista. Oli hyvää!

Maiccu Kostiainen: Hiljaisen viisauden voima

Maiccu Kostiainen on suomalainen eläinkommunikoija, joka luennoi ja pitää kursseja intuitiivisesta lajienvälisestä kommunikoinnista.

Aihe on mitä mielenkiintoisin. Kirja käsittelee mm luovuutta, rakkautta ja anteeksiantoa. Toisaalta lukukokemus ainakin minulle oli hivenen ristiriitainen. Ei siksi, etteikö kaikki lukemani olisi ollut viisasta ja järkeenkäypää. Kaiken saatoin mielessäni allekirjoittaa.

Ristiriitainen olo tuli siitä, että kirjailija käy kirjassaan vuoropuhelua edesmenneen hevosensa Leylan kanssa. Itse asiassa kirja on suurimmaksi osaksi ikään kuin kirjattu ylös Leylan puheesta - siis tuonpuolleisuudesta. Välillä luin kirjaa intuitiivisesti ja kaikki sujui hyvin. Mutta kun rationaalinen järkeni pääsi voitolle, en tiennyt onko koko juttu huuhaata vai mitä. No, ihan viisaita asioita Maiccu Kostiainen kirjoittaa, olivatpa hänen ajatuksensa peräisin mistä hyvänsä. [Jälkikirjoitus: kirjan lukemisen ja sulattelun jälkeen kyllä ihan selvästi sain viestin edesmennneeltä koiraltani Montylta, joka sanoi: "Pidä hyvää huolta isännästäni!" ;) ]

Sivulla 150: " Miten tiede ja henkisyys voisivat yhdistyä? Kaikella tapahtuvalla on aina jokin henkinen syy ja täten myös ratkaisu. Intuitio ja sydämen kieli olisivat avain tähän sisäiseen tietoon, jota me jokainen kannamme soluissamme. Eläimet luottavat tähän tietoon. Ihmiset eivät. Onko ihmisten loputon halu kontrolloida elämää syy siihen, ettemme näe metsää puilta? Onko rakkaus ja myötätunto ainoa tie vapauteen kontrollinhalusta?"

Sivulla 60: "Luovuus tarkoittaa vapautta ja mahdollisuutta myös epäonnistua."

Sivulla 68: "Mitä hyödyttää murehtia huomista kun tässäkin päivässä on ihan riittävästi miettimistä?"


***
Nyt ärsyttää se, että bloggerissa rivinvaihdot eivät tottele ollenkaan. Tässä jutussa on ihan älyttömän isot kappalevälit, vaikka tekstissäni ei ole enää jäljellä ainuttakaan pakotettua rivinvaihtoa.

Nälkä

klikkaa kuva isommaksi

Rypäleet on syöty; 

  nälkä jää.

Mandariinikaan ei nyt auta: 

  on saatava voileipää!

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstai, haaste 274: Nälkä

Runotorstai, haaste 274: Nälkä

Talvikuvia

klikkaa kuva isommaksi

Tänään on ihan vesikeli eikä kauniista talvesta ole enää tietoakaan. Maanantaina oli toisin, kun otin kameran kaulaan ja lähdin varta vasten tallentamaan talvimaisemia.

klikkaa kuva isommaksi

 Puut olivat kuurassa, mikä luon aina oman tunnelmansa. 

klikkaa kuva isommaksi

 

 

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Neulatyynyn nuppineulat

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikko, haaste 91: Nuppi

Johdonmukaisuutta kaivataan

klikkaa kuva isommaksi

Politiikka on monesti sellaista, että tärkeintä on oman hännän nostaminen, toisten mollaaminen ja kansan kosiskelu. Nyt kohkataan EU-budjetista. Oppositio on kauhuissaan, kun suomalaisten rahaa valuu eteläeurooppalaisille.  Kurjaahan maksaminen tietenkin on, mutta eikö sittenkin ole mukavampaa, että maan talous on vahva kuin se, että asiat olisivat vielä pahemmin rempallaan ja pitäisi kerjuulle ruveta. Kohtuus tietenkin kaikessa.

Oppositionkin mielestä on kuitenkin itsestään selvää ja vallan oikeudenmukaista, että Suomen sisällä vauraat kunnat rahoittavat valtionosuuksien kautta köyhempiä kuntia ja yhtä lailla ollaan yksimielisiä siitä, että suurituloisten henkilöiden maksamia veroja kuuluu jakaa tulonsiirtona köyhemmille.

Miksi tämä käsitys reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta muuttuu valkoisesta mustaksi heti kun ylitetään Suomen rajat? Vai pitäisikö johdonmukaisuuden nimissä ruveta vastustamaan tulonsiirtoja myös maan sisällä? Moisen ehdotuksen tekeminen taitaisi kuitenkin merkitä poliittista itsemurhaa. 

Tietenkään ei ole Suomen asia panna kuntoon koko maailman - tai edes Euroopan - asioita, mutta ehkä olisi paikallaan keskustella asioista myös periaatteellisella tasolla: onko tulonsiirto hyväksyttävää vai ei. Onko kehitysapu hyväksyttävämpää kuin euromaiden tukeminen? Epäjohdonmukaista, tekopyhää ja älyllisesti epärehellistä on se, että periaatteessa ollaan valmiita auttamaan, mutta vain niin kauan kun omaan taskuun ei kajota.

klikkaa kuva isommaksi

Kakkuja

klikkaa kuva isommaksi

Kuin jatkona edelliseen, ristiäisaiheeseen postaukseeni tulee vastaus kirjainhaasteeseen, jossa sanan keskellä pitää olla KK. Tietenkin kakku! Näitä siellä maisteltiin - ja niinkuin laulussakin "siellä kaikilla oli niiin mukaaaavaa, kiva kun sain olla mukaanaa" :)

klikkaa kuva isommaksi

Kirjainhaaste 19: Sanan keskellä KK

Eteenpäin

klikkaa kuva isommaksi

Edellinen postaukseni oli vähän alavireinen, mutta kaikki sävyt ja soinnut kuuluvat elämään. 
Iloiset tapahtumat vievät eteenpäin: huomenna on miehen tyttärentyttärentyttären ristiäiset. Tänään taiteilin pienen lahjapaketin; lahja on pieni kultamedaljonki, jonka sain kummiltani täyttäessäni kaksi vuotta. En tiedä, mitä lahjan saaja - jonka isomummo siis tavallaan olen - siitä ajattelee, mutta itsestäni ajatus suvussa kulkeneesta korusta tuntuu lämpimältä. Varsinkin kun koru ja sen antaja ovat olleet minulle hyvin rakkaat.

Kun kuvaamaan ryhdyin, niin kokeilin vähän erilaisia valaistuksia - kahdella salamalla. 
Ensin salama ylävasemmalla:

klikkaa kuva isommaksi

 Sitten kaksi salamaa: yksi ylävasemmalla ja toinen alaoikealla:

klikkaa kuva isommaksi

 Sitten ylemmän salaman tehoa pudotettiin kaksi pykälää:

klikkaa kuva isommaksi

 Ja lopuksi vielä vain yhdellä salamalla alaoikealla:

klikkaa kuva isommaksi

Toiseksi alimmainen on omissa silmissäni tasapainoisin. Leikkiminen on hauskaa!

Viivytystaistelua

klikkaa kuva isommaksi

Syöpä on sitkeä sissi voitettavaksi. Toukokuusta lähtien kamppailua miehen etenevän sairauden kanssa on käyty kovenevin ottein, kun hormonaalisten pistoslääkkeiden avulla saavutettu muutaman vuoden asemasota päättyi. Monivaiheisten tutkimusten jälkeen käynnistettiin sädehoitojakso, joka useiden väliin tulleiden infektioiden vuoksi kesti lokakuun lopulle asti.

Valitettavasti vastustaja ei siitä hyytynyt, vaan jatkaa omaa voittoisaa taivaltaan. Lisää tutkimuksia ja lisää pohdintaa mahdollisten vaihtoehtojen puolesta ja niitä vastaan. Sytostaattihoitoja ei potilaan yleistila huomioon ottaen pidetty mahdollisina, mutta niitäkin lopulta kokeiltiin. Huonoin tuloksin. Mutta solumyrkyt olivat ehto sille, että potilaalle paremmin soveltuva lääke sai KELAn hyväksynnän osittaiselle korvattavuudelle. Nyt alkaa kamppailussa uusi vaihe, uusin lääkkein.  

Aika rankkaa.

Vuotaako lämpö harakoille?

klikkaa kuva isommaksi

Lämpöeristeet taitavat tässä vuotaa kuin pienen lapsen nenä.


Valokuvatorstai, haaste 273: Jää

Lumen alla

klikkaa kuva isommaksi

Tällaisena harmaana lumisateisena päivänä ei ympäristöstä oikein tahdo keksiä kuvattavaa. Ei vaikka peilin kautta katsoisi. Kaikki on lumen alla  eikä valoakaan ole liialti.

klikkaa kuva isommaksi

Tarkemmin katsottuna lumen muodot ovatkin aika hauskoja.

klikkaa kuva isommaksi

Jossain lumi lepää oksalla kuin mikäkin mittarimato.

klikkaa kuva isommaksi

Ja mahtavatko pienet silmut jo ennustaa kevättä?


Makroviikot, haaste 90: Kohde ulkona

Kahvinautintoja

klikkaa kuva isommaksi

  
Hyvää kahvia kutsutaan mokaksi ja se nautitaan mokkakupeista

 

klikkaa kuva isommaksi

Kirjainhaaste 18: Alkukirjaimet MO

Eksotiikkaa silmän iloksi

klikkaa kuva isommaksi

 Valokuvatorstain haaste oli oranssi ja ehdin jo kuvata siihen Fiskarsin sakset, kun parempaakaan oranssia ei sattunut silmään. Nyt olisi ollut tämä upea gerbera (yksi lempikukistani), jonka miehen tytär toi tänään isänsä synttärikahveille. Mutta gerberaakin ihmeellisempi otus oli kimpun varsinainen clue, siis tällainen eksoottinen kaunotar, jonka nimeä en edes tiedä.
 

klikkaa kuva isommaksi