 |
| klikkaa kuva isommaksi. Kuva on manipuloitu tuomalla siihen osa toisesta valokuvasta. |
Valokuvatorstai, haaste 275:
Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.
Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.
Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.
Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.
(Eeva-Liisa Manner, 1971)
siellä se näkyy...
VastaaPoistaNyt ollaan aika kirjaimellisesti haasteen ytimessä.
VastaaPoistaKyseenalaisella tavalla ruutuun tuli, mutta kuvassa hevonen tuo muita muistoja mieleen.
VastaaPoistaKuva on kaunis kokonaisuus. Tuollaiset vanhat ikkunalasit, epätasaiset, ovat aivan ihanat - tässä niihin osuu kaunis heijastus.
VastaaPoista