Kahdeksan ihmissuhdetta, kahdeksan rakkautta 1920-luvulta
2000-luvulle. Tarinat ovat irrallisia ja toisistaan riippumattomia, vaikka
henkilöiden ketju kulkee jollain tavalla katkeamatta sukupolvesta toiseen.
Henkilöt tuntevat kaipausta, ja rakastaminen on ihanaa, mutta kuitenkaan
yksikään tarina ei oikeastaan ole onnellinen. Päinvastoin minulle jäi kirjasta
vähän ahdistunut ja surullinen olo. Ehkä sekin vaikutti, että kirjassa
käytetään paljon murretta, joka on minulle hyvin vieras ja kolkon tuntuinen.
Tieni professoriksi – Osa III: Fokusoimalla perille
9 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.