klikkaa kuva isommaksi |
Olen vasta kirjan alussa, mutta on pakko kirjoittaa muistiin Kersti Bergrothin oivallus kodin olemuksesta, ja siitä mikä oli ja on hengeltään viipurilainen, karjalainen koti. Näin sivulta 30:
“Jokaisella maalla ja heimolla on oma käsityksensä siitä, mikä on oikea, hyvä koti, ihannekoti.
Muutamissa maissa pidetään tärkeimpänä, että kodissa ollaan uutteria ja päteviä, että kaikki on järjestyksessä, kunnossa. Toisissa maissa uhrataan koteihin niin paljon rahaa kuin suinkin voidaan: kotien pitää olla mahdollisimman hienoja.
Siellä meidän kotikaupungissamme kodille asetettiin aivan määrätty perusvaatimus. Kodin piti ennen muuta olla iloinen.”
Tähän ajatukseen minun on helppo yhtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.