Markku Ojanen: Tunne vai järki, Polkuja viisasiin valintoihin

Markku Ojanen pohtii teoksessaan laajasti tunteen ja järjen merkitystä elämässä ja pohjaa pohdiskelunsa erittäin laajaan tutkimusaineistoon. Kirja käy hyvin psykologian oppikirjana tai hakuteoksena aiheesta kiinnostuneelle maallikolle. Selkeästi ja kiinnostavasti kirjoitettu teos, joskin se sisältää jonkin verran toistoa.

Muutaman kohdan ajattelin kirjata itselleni muistiin:

s. 158/ romanttisesta rakastumisesta ja rakkauden haavekuvasta: Kun ihannekuvan tulee säröjä, rakkaus on menetetty ja suhde päättyy. Se, mikä on menetetty, on romanttisen rakkauden haavekuva. Ei ole annettu mahdollisuutta kypsälle rakkaudelle, jolle on ominaista ehdoton keskinäinen tuki ja toisen vikojen sietäminen sekä tuo merkillinen riippuvuus toisesta, jota on vaikea pukea sanoiksi.

s. 226/ Uskontojen irrationaalisuudesta tieteen näkökulmasta: Ero kirkosta ei vielä merkitse sitä, että myönteisyys kristinuskoa kohtaan häviäisi. …. Tämä usko ei pidä melua itsestään ja on suvaitsevainen. Siihen kuuluu kuitenkin kaipuuta kauneuteen, hyvyyteen ja johonkin ihmistä suurempaan eli pyhyyden kosketukseen. Tällaisia kokemuksia ihmiset kaipaavat. He voivat saada niitä kirkon tilaisuuksista, mutta osa etsii näitä kokemuksia muualta.

s. 317/ Onnellisuudesta ja elämän tarkoituksesta: Kun vielä muistaisimme, että yhteinen tehtävämme on edistää yhteistä onnellisuuttamme

s.332/ Toivottomuudesta: Franklin (keskitysleiristä selviytynyt uhri) mukaan juuri itsekäs tarpeiden tyydyttäminen johtaa mielettömyyden kokemiseen, kun taas muiden ihmisten palvelu ja kärsimysten kohtaaminen synnyttävät aidon mielekkyyden kokemuksen.

s.348/ Tunneluovuudesta: Onko neuroosissa kysymys tunteisiin liittyvän luovuuden katoamisesta? …. Myös masentuneilla tunteiden luovuus heikkenee. Monissa kulttuureissa masennustiloja kuvataan sielun menettämisenä. Luovuus kumpuaa ihmisen sielusta.