Mustat koskettimet tuntuivat lapsena jotenkin juhlallisilta. Luultavasti siksi, että ensimmäistä pianovihkoa soitettaessa niitä ei vielä tarvittu. Muistan miten pelottava ja samalla jännittävä ensimmäinen ylennysmerkki oli: piti muistaa soittaa f-sävel mustalla! Tuolloin ajatus useammasta ylennys- tai alennusmerkistä oli kerrassaan kaoottinen, enkä silloin kovin pitkälle päässytkään. Vasta paljon myöhemmin sävellajien merkinnät tulivat tutuiksi.
Silti osasin lapsena soittaa kissanpolkan - ja siinäpä vasta mustia koskettimia käytetäänkin.
Olen koirien, kirjojen ja kameran ystävä, olen eläkkeellä ja asustan Espoossa.
Kuvani ovat omiani; ethän lainaa niitä luvatta. Jos haluat käyttää kuviani, ota yhteyttä, niin sovimme asiasta erikseen.
Klikkaamalla kuvat saa suuremmiksi.
oiva vastaus haasteeseen, niin kuva kuin tarinakin!
VastaaPoistaJuhlavan näköiset ovat koskettimet.
VastaaPoistaKaunis mustavalko kontrastinen kuva.
Kiitos tarinastakin
VastaaPoistaTyylikäs kuva ja ihana kertomus.
VastaaPoistaHyvin sopii tähän.
VastaaPoistaUpeat mustat koskettimet, korostuvat oikein valkoisten päällä! ♡
VastaaPoista