Lucy Barton joutuu leikkauksen jälkeen viipymään sairaalassa
9 viikkoa. Yllättäen hänen äitinsä saapuu päiviksi istumaan hänen vuoteensa
vieressä poistumatta välillä edes nukkumaan. Lucy on kotoisin vaatimattomista oloista eikä
hänellä ole ollut mitään yhteyttä vanhempiinsa sen jälkeen kun hän on lähtenyt
kotoaan ja ryhtynyt kirjailijaksi. Hänen oma perheensä koostuu kahdesta
tyttärestä ja aviomiehestä, josta myöhemmin eroaa.
Strout kuvaa Lucyn suhdetta maailmaan lyhyin, nasevin lausein.
Hänen tekstiään on ilo lukea. Kirja on
rakennettu hyvin lyhyisiin kappaleisiin, jotka liikkuvat ajassa. Lucy tapaa
sattumalta kokeneemman kirjailijakollegan Sarah Paynen ja osallistuu myöhemmin
tämän vetämään koulutukseen. Lucy hämmästyy, miten rasittavaksi ihailtu
kirjailija kokee opettamisen. Payne oli opettanut, että tosiasiassa meillä
jokaisella on vain yksi kertomus. Lucy ajattelee ettei tiedä, mikä Paynen
tarina olisi. Lucy piti hänen kirjoistaan, mutta ei päässyt ajatuksesta että
tämä vältteli jotakin.
Toisessa kohdassa Lucyn tytär, joka oli kokenut äidin
avioeron hylkäämisenä ja joka – äitinsä mielipahaksi - oli hyväksynyt isän
uuden vaimon äitipuolekseen, sanoo äidilleen että kirjailija voi aina
kirjoittaa tarinan uudelleen, mutta kun elää 20 vuotta jonkun ihmisen kanssa,
se on se kertomus eikä sitä voi kirjoittaa uudelleen.
Pidin tästä kirjasta, jonka lainasin taas Helmetistä. Ihanaa
kun on lähikirjasto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.