Sarkola Milja: Mitt kapital

 

 Mitt kapital, oma pääoma, on kuin päätekijä tässä kirjassa. Minäkertoja on dramaturgi ja teatteriohjaaja, joka laskee kaikessa. Kirjan alussa hän on pankissa ostamassa melko kallista asuntoa, josta hän itse rahoittaa osan, osan hänen miehensä ja osan hänen isänsä. Jo kaupan tekotilaisuudessa kertoja haluaa tietää, paljonko hän joutuu tästä maksamaan perintöveroa, kun isä kuolee. Sama laskeminen jatkuu läpi kirjan kaikessa: miten jaetaan perheen arkielämän laskut. Päiväkirjamerkinnät ovat koskevat lähinnä tilien saldoa, sijoitussalkun  ja velan määrää sekä unen laatua. Hän ottaa ja vaatii myös miestään ottamaan henkivakuutuksen siltä varalta, että asuntolainen maksu sujuu myös toisen kuollessa. Hän ulottaa laskemisen jopa pianonsoittoon: kun pianonopettaja jossain kohdassa kehottaa laskemisen sijaan luottamaan kuuloon ja intuitioon, se on hänelle mahdotonta. Kaikessa pitää laskea. Jotenkin samanlainen kitsaus antaa mitään itsestään ulottuu myös suhteessa toisiin ihmisiin: oman esityksensä ensi-iltaan mennessään hän katsoo jalkoihinsa eikä tunne tarvetta kohdata yleisön tai kollegoiden katsetta. Yhtä pidättäytyväinen hän on ulkomailla kirjoittajatapahtumaan osallistuessaan.  Kirjan lopussa hänen miehensä pyytää häntä olemaan enää koskematta itseensä. Kuin loogisen reaktiona kertoja lopettaa henkivakuutuksensa.

Mistä tällainen nuukuus ja varautuneisuus kertoo? Ehkä kyse on pelosta, ihmisen huolesta omasta riittämättömyydestään; ettei täytä mittoja, jotka joko on  itse asettanut tai jotka kuvittelee muden hänelle asettaneen.

Tietysti tämä on satiiria eikä suinkaan Milja Sarkolan autofiktiota. Tai ainakaan en halua tätä sellaisena ajatella. Ei kai kukaan oikeasti voi olla noin laskelmoiva – tai jos olisi niin ei varmaankaan noin avoimesti siitä kertoisi. Minusta tätä ei ollut erityisen hauska lukea. Satiiri on vaikea laji! Nyt ei naurattanut kertaakaan. Kaiken lisäksi kirjassa ei oikein ole minkäänlaista jäsentelyä, juonta tai kehityskaarta. Tulee vaikutelma, että on kirjoitettu pala silloin, toinen tällöin, mitä on sattunut mieleen juolahtamaan.