Tammenterhot

klikkaa kuva isommaksi

Isonkin tammen tarina alkaa terhona.


Valokuvatorstai, haaste 333: Kasvu

Koiria ja isäntiä

Sådan herre, sådan dräng. Millainen koira, sellainen isäntä. Sanotaan, että koira muistuttaa omistajaansa, mutta voi olla että isäntä alkaa vähitellen muistuttaa koiraansa. Seura tunnetusti tekee kaltaisekseen.

klikkaa kuva isommaksi

Keskimmäinen pariskunta ainakin näyttää toteuttavan yllämainittua sananpartta ;)

Pienet purjehtijat

klikkaa kuva isommaksi

Jotain kiinnostavaa kiikarissa?

klikkaa kuva isommaksi

Pienten veneitäkö kisaamassa.

klikkaa kuva isommaksi

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Jos Henni Kitin Elävän näköiset oli pettymys, niin Tommi Kinnusen Neljäntienristeys oli iloinen yllätys. Osasin ennakkotietojen perusteella odottaa hyvää, mutta lukukokemus oli odotuksiakin parempi.

Kirjassa tapahtumia käydään läpi neljän henkilön perspektiivistä, mutta toisin kuin lähes kaikissa nykykirjoissa yhtä henkilöä seurataan kerrallaan, luvusta toiseen. Tämä tuntuu hyvin selkeältä ja rauhoittavalta. Minua on nimittäin usein ärsyttänyt se, että luvusta toiseen hypätään kokonaan eri henkilöihin ja ympäristöihin, niin että lukija on aina hetken aikaa ymmällään ja pohtii, että keitäs nämä tyypit nyt taas olivatkaan. Tällainen tyyli on nykyään valitettavan tavallinen; ehkä se heijastaa aikamme klikkaamismentaliteettia, jossa yhteen asiaan ei keskitytä kuin hetkeksi ennen kuin pitää käydä vilkaisemassa jotakin muuta.

Tommi Kinnunen kirjoittaa hyvin, pitää langat käsissään ja saa henkilönsä elämään. Henkilöiden elämänvaiheet kuvataan pitkältä aikaväliltä niin että joka luvussa mainitaan tapahtumavuosi. Tapahtumavuoden avulla eri henkilöiden vaiheet saa osumaan kohdalleen. Neljäntienristeys on sommiteltu taitavasti, niin että pikku hiljaa asiat alkavat aueta, saada selityksiä ja lopulta loksahtavat paikoilleen.

Kirja kertoo pitäjänkätilö Marian, tämän tyttären Lahjan, Lahjan miehen Onnin ja näiden lasten ja miniän tarinan. Jokaisen elämässä on oma murheensa, ja usein murheen takana on läheisen ihmisen petos, petos jonka tarkoituksena ei ehkä ole ollut tarkoitus satuttaa vaan pikemmin suojata. Maria salaa Lahjalta Amerikasta tulleet kirjeet, Onni salaa Lahjalta omat pyrkimyksensä ja Lahja ilmiantaa Onnin. Olisiko koko kuvio mennyt toisin, jos Maria olisi jättänyt puuttumatta tyttärensä asioihin?

Henni Kitti: Elävän näköiset

Hesarista luin arvostelun ja sen innostaman varasin Helmetistä – ja petyin. Tällä kertaa valinta ei osunut nappiin, mutta sinnikkäästi luin loppuun, onneksi en ostanut. Kirja kuljettaa lukijaa sukupolvesta toiseen, on aviotonta lasta ja eksentrisyyttä, kun yhden mielestä joen virtaus muuttaa suuntaa. Keskeisimmäksi näyttämöksi muodostuu Eläintieteen museo Helsingissä – päähenkilö kun omistaa elämänsä eläinten täyttämiselle. Aihepiirin täytynee olla kirjoittajalle läheinen, sen verran yksityiskohtaisesti asian ympärillä viivytään.

Esitteessä sanotaan näin:

”Kirja on tarina monesta sukupolvesta ja joesta, joka muuttaa suuntaa eräänä päivänä, venäläisestä sirkuskoirasta, kaivostoiminnasta ja siitä, kuinka kuollut seepra täytetään.”

No joo, joen suunnanmuutosta  ei selvitetä, mahtaako se symbolisoida maailman muuttumista tai kenties homoseksuaalisuutta. En tiedä, liian monimutkaista minun lihapulla-aivoilleni.

Oppia ikä kaikki

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?

En koululaisena olisi arvannut, minkälainen elinikäisen oppimisen advokaatti minusta vanhana tuli. Unessa kyllä olin useinkin. V.A. Koskenniemi sen sijaan osui naulan kantaan runossaan; sen osoittaa innokkuus, jolla suomalaiset syksyisin valtaavat erilaiset avoimet opinahjot, työväenopistoissa ja avoimissa yliopistoissa. Minä muiden mukana. Nyt olen ilmoittautunut ravitsemustieteen opiskelijaksi Helsingin yliopistoon.

klikkaa kuva isommaksi

Ruoka kiinnostaa minua. Eikä vain nautintona vaan todella myös molekyylitasolla: miten eri aineet käyttäytyvät niin ruoan valmistusprosessissa kuin elimistössämme. Kimmokkeena mielenkiintooni on ollut Béliveaun ja Gingrasin kirja  Ruokavalio ja syöpä.

Saa nähdä, miten eläkeläisopiskelu vastaa odotuksiani. Voihan olla että innostus lopahtaa alkuunsa. Tai sitten se osoittautuu antoisaksi. Tärkeintähän ei ole päämäärä vaan matka, kuten Mauno Koivistokin muistutti. Vierivä kivi ei sammaloidu.

Kaupunkikierroksella

Helsingin katuilme on minun silmissäni muuttunut ankeaksi. Kun Kampissa nousen bussista ja siirryn kakkosen raitiovaunuun, jolla kivasti pääsee Kauppatorille, on reitti Urho Kekkosen kadun, Simonkadun, Kaivokadun ja Aleksin kautta mitä masentavin: rumaa, sekavaa ja huonosti hoidettua. Jopa Aleksi, joka nuoruudessani oli Helsingin kutsuvin katu "ikkunaostoksille", on muuttunut surkeaksi ja mitäänsanomattomaksi väyläksi, jonka varrella ei ole mitään esteettisiä houkutuksia silmälle.

Kauppatori on toki värikäs ja kuhisee elämää, toisin sanoen turisteja, joita lukuisat markkinakojut kusuvat syömään aitoa Lapin kalaa, mm. friteerattuja calmareita. Hmm... pakasteenahan ne tietenkin ovat tulleet, eivätkä varmaankaan Lapista. 

klikkaa kuva isommaksi

Torilla kahvittelevat toki muutkin kuin turistit. Nämä vihreät miehet ovat leppoisampia kuin Krimillä tavatut.

klikkaa kuva isommaksi

Poikkeuksen tässä murheen laaksossa muodostaa Espa puistoineen.

klikkaa kuva isommaksi

Siellä  voi viihtyä yhtä hyvin itsekseen kuin

klikkaa kuva isommaksi

porukallakin

klikkaa kuva isommaksi

Toiset istuvat mieluummin Marimekon edessä kadulla

klikkaa kuva isommaksi

ja jotkut katukahvilassa

klikkaa kuva isommaksi

Strindberg ei ole hullumpi, vaikka autot peittävätkin enimmän aikaa näkymän puistoon. Onhan se myös Zyssen toimisto

klikkaa kuva isommaksi

Espan päässä on Ruotsalaisen teatterin talo, jonka terassi on milloin minkin niminen, nyt näköjään bubbles, vaikka minä miellän sen yhä Royaliksi.

klikkaa kuva isommaksi

Aurinkoisen terassin sijaan kahville voi piipahtaa myös sisätiloihin, vaikka Stockalle Robet's Coffee'n

klikkaa kuva isommaksi

Tämän pikkukierroksen jälkeen paluu Kamppiin, jonka läpi kulkee taukoamaton, anonyymi ja kasvoton ihmismassa, joka juuri tekee suurkaupungista niin ahdistavan ja ikävän. Paljon ihmisiä, jotka eivät kuulu tänne, jotka ovat vain läpikulkumatkalla.

klikkaa kuva isommaksi

Porttien valotaulut opastavat oikeaan bussiin.

klikkaa kuva isommaksi

Ihana päästä kotiin :)