tiistai 19. elokuuta 2014

Henni Kitti: Elävän näköiset





Hesarista luin arvostelun ja sen innostaman varasin Helmetistä – ja petyin. Tällä kertaa valinta ei osunut nappiin, mutta sinnikkäästi luin loppuun, onneksi en ostanut. Kirja kuljettaa lukijaa sukupolvesta toiseen, on aviotonta lasta ja eksentrisyyttä, kun yhden mielestä joen virtaus muuttaa suuntaa. Keskeisimmäksi näyttämöksi muodostuu Eläintieteen museo Helsingissä – päähenkilö kun omistaa elämänsä eläinten täyttämiselle. Aihepiirin täytynee olla kirjoittajalle läheinen, sen verran yksityiskohtaisesti asian ympärillä viivytään.

Esitteessä sanotaan näin:
”Kirja on tarina monesta sukupolvesta ja joesta, joka muuttaa suuntaa eräänä päivänä, venäläisestä sirkuskoirasta, kaivostoiminnasta ja siitä, kuinka kuollut seepra täytetään.”

No joo, joen suunnanmuutosta  ei selvitetä, mahtaako se symbolisoida maailman muuttumista tai kenties homoseksuaalisuutta. En tiedä, liian monimutkaista minun lihapulla-aivoilleni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.