Hesarista luin arvostelun ja sen innostaman varasin
Helmetistä – ja petyin. Tällä kertaa valinta ei osunut nappiin, mutta
sinnikkäästi luin loppuun, onneksi en ostanut. Kirja kuljettaa lukijaa
sukupolvesta toiseen, on aviotonta lasta ja eksentrisyyttä, kun yhden mielestä
joen virtaus muuttaa suuntaa. Keskeisimmäksi näyttämöksi muodostuu Eläintieteen
museo Helsingissä – päähenkilö kun omistaa elämänsä eläinten täyttämiselle.
Aihepiirin täytynee olla kirjoittajalle läheinen, sen verran yksityiskohtaisesti
asian ympärillä viivytään.
Esitteessä sanotaan näin:
”Kirja on tarina monesta sukupolvesta ja joesta, joka
muuttaa suuntaa eräänä päivänä, venäläisestä sirkuskoirasta, kaivostoiminnasta
ja siitä, kuinka kuollut seepra täytetään.”
No joo, joen suunnanmuutosta ei selvitetä, mahtaako se symbolisoida
maailman muuttumista tai kenties homoseksuaalisuutta. En tiedä, liian
monimutkaista minun lihapulla-aivoilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.