sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

10 ilon aihetta

klikkaa kuva isommaksi


Sain Simpukalta haasteen kertoa kymmenen asiaa, jotka ilahduttavat mieltäni ja tuottavat mielihyvää.

Mielihyvän lähteitä on loputtomiin, mutta nämä nyt tulevat heti mieleen:

1. Kahvin tuoksu. Olen pikemminkin teen juoja, mutta hyvän kahvin tuoksu on vastustamaton.

2. Karjalan murre, äitini kieli. Espoolaisena kuulen lapsuuteni kieltä harvemmin, mutta korvaani osuessaan Oikea Murre saa sydämeni lämpenemään.

3. Valokuvaaminen. Suurta mielihyvää tuottaa tunne, kun luulee saaneensa kuvaan sen mitä tavoitteli.

4. Kirjoittaminen. Kuten kuvaaminen, myös ajatuksen pukeminen sanoiksi tuottaa hyvän olon verrattuna siihen, että ajatukset vain velloisivat mielessä.

5. Blogit. Kuvaaminen ja kirjoittaminen vain pöytälaatikkoon jäisi paljon tylsemmäksi, ellei tuloksia saisi jakaa. Kommenttien saaminen tuottaa suurta ekstra-iloa. Myös toisten blogien seuraaminen on suuri ilo. Blogien kautta syntyneet ystävyydet ovat lisäbonusta.

6. Radion kuunteleminen. Hyvin toimitettujen (huom!) puhe- ja musiikkiohjelmien seuraaminen sängyssä loikoillessa on kerrassaan rentouttavaa. En tarkoita kaupallisten asemien tuottamaa älytöntä tajunnanvirta –pölinää.

7. Lukeminen. Hyvä kirja on ystävä. Hyvän kirjan kanssa ihminen ei koskaan ole yksin eikä aika käy pitkäksi. Myös blogit kuuluvat tähän sarjaan, ks. kohta 5. Hyvä elokuva on yhtälailla arvokas ilon lähde.

8. Luonto ja luonnossa liikkuminen. En ole mikään pitkän matkan patikoija, mutta meren tai järven rannalla käveleminen on minulle meditaatiota ja suoranainen välttämättömyys.

9. Ihmisten ystävällisyys. Ystävällisyys ja hyväntuulisuus tarttuvat ja sellaisen kohtaaminen valaisee koko päivän.

10. Koiran katse ja koiran kosketus. Nyt kun omasta kullanmurustani on aika jättänyt, tyydyn ihailemaan kohtaamiani koiria, mutta nämäkin tapaamiset tuottavat iloa. Ja tietenkin Paminalla, miehen tyttären koiralla, on erityissija sydämessäni.

No, nämä 10 kohtaa tulivat äkkiä täyteen, eivätkä ilon aiheet arjessa onneksi näihin rajoitu. Varmaan mieleeni tulee pian muita, ehkä tärkeämpiäkin, mutta johan näilläkin päivä valkenee mukavasti.

Haasteen mukaan, tämä pitäisi jakaa eteenpäin viidelle muulle. Simpukka ja minä näköjään seuraamme paljolti samoja blogeja, joten en kai voi samoja haastaa, Haastan nyt siis vain kolme eli  Pirkon, Arleenan ja Katriinan. Olkaapa hyvät. Haaste on leikkimielinen, eikä siihen ole pakko vastata. Kiva olisi jos kuitenkin saisimme kuulla, mikä teitä arjessa ilahduttaa.




13 kommenttia:

  1. Kahdeksan kymmenestä ilon aiheestasi olisi tullut minunkin luettelooni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaanon, Kiitos! Nyt kun jo pääsit alkuun, niin haastankin myös Sinut, niin saamme tietää vielä ainakin kaksi ilonaihetta lisää :-)

      Poista
  2. Kiitos Ina haasteesta. Kymmenen ilahduttavaa asiaa arkielämässä on helppo listata. Jossain vaiheessa ne ilmestyvät blogiini.
    Oli mukava lukea mikä sinua ilahduttaa ja tuo hyvää mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. arleena, Kiitos, jään mielenkiinnolla odottamaan listaasi!

      Poista
  3. Kivoja ja isoja ilonlähteitä olit kirjannut. Melkein samat saattaisin itsekin laittaa listaani, mutta jätän sen hetkeksi hautumaan. Iloa on joka tapauksessa kiva ajatella, olen mm. miettinyt, iloitsinko nuorempana näin paljon hyvistä kohtaamisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katriina, Kiitos. Jään ilolla odottamaan Sinun listaasi. Jotenkin tuntuu, että vanhemmiten ilo löytyy yhä pienemmistä asioista.

      Poista
  4. Haasteeseen vastattu. Oli ihan ilahduttavaa hommaa.
    Sinunkin listasi voisin allekirjoittaa, karjalanmurteen kylkeen vaan lisäisin turunmurteen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, Minä puolestani kävin Turussa syntymässä, mutta murre ei tarttunut (muutin Helsinkiin kolmevuotiaana). Mutta Turun murre on hauskuudessaan aivan omaa luokkaansa; sen tunnistaa heti pelkästä nuotista ja sen kuuleminen saa minut aina hyvälle tuulelle.

      Poista
  5. Kaiken listaltasi voisin allekirjoittaa, myös äidin Karjalan murteen, joka hänellä säilyi muuttumattomana läpi elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simpukka, Eikö olekin hienoa, miten jotkut ovat voineet säilyttää oman murteensa. Äitini muutti melko nuorena rouvana pois Viipurista ja asui enimmän ikänsä Helsingissä, mutta koskaan en kuullut hänen puhuvan suomea muuten kuin omalla murteellaan.

      Poista
  6. Sinulla on kaikki samat, jotka voisin allekirjoittaa, paitsi radiota kuuntelen vain autossa.

    Oi niin, koirat...Hänen Majesteettinsa täyttää huhtikuussa jo 14 vuotta...

    Aurinkoista viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat, kirjat ja kamera - kolme kovaa koota, kuten saksattarilla ennen sanottiin olevan (Kirche, Kinder, Küche) ;)

      Onnittelut Hänen Majesteetilleen! Oma sydämeni valtias eli vain 11-vuotiaaksi.

      Poista
  7. Sä tunnut niin tutulta mulle - ylläolevat ilonaiheesi allekirjoitan melkein kaikki.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.