Raitasukat

klikkaa kuva isommaksi

Sukat kutoo sukkelaan. Toisaalta on hauskaa, kun työ valmistuu, mutta toisaalta on tylsää kun iloa riittää vain lyhyeksi aikaa. Vähän sama kuin lukemisen kanssa: hyvä kirja loppuu aina liian nopeasti. Huonon kanssa taas toisin päin.

Pitkään aikaan en ole kutonut mitään, ja sukkia vielä vähemmän. Olinkin siis iloisesti yllättynyt kun kantapää onnistui.

klikkaa kuva isommaksi

Raidat tulivat ihan itsestään, kun lankana oli Novitan 7 veljestä Raita (899). Eri värit eivät vain kulje aivan säännöllisesti, minkä voi huomata valmiiden sukkien raidoista.

Keittiöremppaa

klikkaa kuva isommaksi

Keittiön kivitasot toimitettiin sovittuna päivänä ja oikean pituisina, mutta altaan aukko oli väärin leikattu. Koko homma meni uusiksi. Välitilan lasia ei sitäkään nyt päästä laittamaan eikä hanaa ja allasta paikoilleen.

Retkielämä ilman keittiötä jatkuu ensi viikkoon. Toivottavasti ei yli itsenäisyyspäivän, mutta kaikkeen on parasta varautua. Harmillista!!

Tuulta ja tuiskua

Tällaista säätä tarkkailee mieluiten ikkunan takaa.

klikkaa kuva isommaksi

 Parvekkeellekaan ei ole menemistä.

klikkaa kuva isommaksi

Kauppareissun vuoksi oli pakko kuitenkin puskea itsensä tuiskun sekaan. Autolla en sentään lähtenyt liikenteeseen.

Kaksin aina kaunihimpi

klikkaa kuva isommaksi

Ovat niin ollakseen nuo banaanit, mokomatkin  imelät, pitkulaiset blondit. Aina kiehnäämässä keskenään: eivät arvosta meikäläisen mehukkuutta, eivät edes tätä silmiä hivelevää pyöreyttä. Mutta eipä tupata jos ei tykätä. Meikäläisellä on paremmat maisemat muualla. Kolmanneksi pyöräksi en rupea!


Valokuvatorstai, haaste 266: Kolmiodraama

Tunne itsesi!

Maya horoskoopin mukaan olen

Keltainen Magneettinen Aurinko

Keltainen Aurinko

Olet universaalia tietoisuutta kantava hallitsija. Olethan Keltainen Aurinko, Universaalin tulen voima. Sinulla on elämään hyvin korkeat laatuvaatimukset ja ihanteet, jotka tulisi tehdä todeksi. Uneksit kaikesta kauniista, mitä elämä ja ihmiset voivat olla. Olet ystävällinen, jalomielinen, myötätuntoinen, huolehtiva ja suojeleva romantikko. Olet monipuolinen ja tiedät paljon eri elämänalueilta. Pidä mielessäsi, että sinun ei suinkaan tarvitse hallita kaikkia alueita täydellisesti.

Magneettinen

Sinua ohjaa päämäärän magneettinen sointu, numero yksi. Tämä kertoo, että sinulla on elämässäsi mahdollisuudet hyvin vahvaan itsenäisyyteen. Maya-astrologisesti ilmaistuna sinua ohjaa oma voimasi kaksinkertaisena. Sinulla on hyvät edellytykset kuunnella juuri omaa itseäsi ja sisäistä ääntäsi. Tämän numeron ohjaamana tehtäväsi on löytää tai selkeyttää päämääräsi. Kun olet selvittänyt ne itsellesi, voit saavuttaa ne suoraviivaisemmin ja selkeämmin.

Tämähän sattui, sillä Nalle Puh -persoonallisuustestin mukaan olen Risto Reipas ;)



Linkin tänne löysin Wonders-blogista.  Kuka Sinä olet?

Murusia pöydältämme

klikkaa kuva isommaksi

Murusia riittää, varsinkin patonkia leikatessa. Lattialle podonneina ne ilahduttavat koiravieraitamme, jotka aina ensimmäiseksi toivorikkaina juoksevat keittiöön nuuskimaan kaapin seinustaa.

Makroviikko, haaste 82: Muru

Kaura

klikkaa kuva isommaksi

 Kukkura kuorma puitua kauraa

klikkaa kuva isommaksi

Kirjaimet, haaste 009: loppukirjaimet RA

Lempeys, huoneessa auringonvalo ...

klikkaa kuva isommaksi

Mustaa ja valkoista, haaste 139: Teksti:

Kuva sinusta: 

rintaneula, keltakukkainen, 

lempeys, kaste kukilla, 

jossakin oka - 

huoneessa auringonvalo, 

ääniä, hajua pihalta, 

kädet käänsivät sivun sivulta. 

Sinun silmiäsi kannamme me. 

Kosteus portaikossa, koleus. 

Muistot aamiaispöydän ympäriltä, 

tummenneet, itsevalaisevat. 

Kaasuliesi ruostunut rikki. 

Kuva sinusta: 

huolekkuus, väreilevät lehvistöt 

tiiliseinää vasten. Myös isä lepää, 

meissä. 

Missä oli raskautettuja hartioita, 

siellä oli siipiä.

- Bo Carpelan, suomentanut Tuomas Anhava-

Vaihteeksi käsityötä

klikkaa kuva isommaksi

Olen tuurikutoja. Aika ajoin innostun neulomaan (tai siis kutomaan; minulle puikkojen heiluttaminen on kutomista) villapaitoja, mutta niin ei ole käynyt nyt muutamaan vuoteen. Nykyisin huoneet ovat niin lämpimiä, että villapaitaa ei jaksa sisällä pitää. Sormia kuitenkin välillä syyhyttää, joten päätin ruveta kutomaan sukkia. Raitoihinkaan ei tarvitse ostaa eri värejä kun sukkalanka on valmiiksi raidoitettu. Kätevää!

klikkaa kuva isommaksi

Suuntana horisontti

klikkaa kuva isommaksi

Merellä, niinkuin elämässä, tarvitaan kompassia. Varsinkin sumussa kun eteensä ei näe selvästi, mutta myös kirkkaalla ilmalla silloin kun määräpää on horisontin takana.


Valokuvatorstai, haaste 265: Piti inspiroitua kuvasta

Valaistuksen harjoittelua napeilla

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikon aiheena no 81 on nappi. Nappi ei tarjoa kauheasti vaihtoehtoja kuvakulman suhteen, joten ajattelin kokeilla erilaisia valaistuksia. Ylempi kuva on otettu kirkasvalolampun valossa (valo vinosti vasemmalla) ja alempi niin, että kirkasvalon lisäksi vinosti oikealla on salama. 

Omasta mielestäni alempi kuva on parempi, vaikka salamaa yleensä ottaen vieroksunkin (koska en osaa sitä kovin hyvin käyttää). Nyt mietin, että oikeastaan olisi hyvä opetella valaistuksen hienouksia enemmänkin: ehkä pitäisi hankkia toinen salama niin, että voisin opetella valon ja varjon hallintaa kahdella salamalla.

klikkaa kuva isommaksi

Kuvien siirtäminen blogiin tyssäsi ilmoitukseen, että ilmainen tila (1G) on käytetty loppuun. Se varmaan johtuu siitä, että loudasin kerran yhden raw-kuvan vahingossa pienentämättä (joskin JPG-muotoon muutettuna). En millään keksi, miten saisin vanhoja kuvia pois googlen tililtä. Nyt voin vain loudata kuvia pienemmässä muodossa (max 800x800) tai ostaa maksullista tilaa. Onkohan kenelläkään kokemusta näistä asioista? Kaikki neuvot ovat tervetulleita.

Kortti

klikkaa kuva isommaksi

 Käytän mielelläni kirjanmerkkinä korttia. Tämä on yksi suosikeistani. Olen sen saanut joskus joulukorttina sisareltani ja se on mielestäni tavattoman herttainen.  "Loppusoitto" on sodan päättymisen 60-vuotismuistokortti, ja se on painettu sotaorpoasian hyväksi. Kortin on tehnyt Hilkka Ala-Kurhila ja kuva on Hilkka Poikosen (liekö sama Hilkka?) piirros Haapamäen Yhteiskoulusta 25.3.1945.

Kun pöydällä sattui vielä lojumaan puolivallaton presidentti niin siinä tuli toinen TI-loppuinen kaupan päälle.
 

Kirjaimet, haaste 008: loppukirjaimet TI

Tyhjä!

klikkaa kuva isommaksi

Juuri kun minun piti ruveta paistamaan munia!


Mustaa ja valkoista, haaste 138: Tyhjä

Lasse Lehtinen: Onni suosii rohkeaa.

Lainasin kirjastosta lukeakseni jotakin hauskaa. Ja kyllähän Lehtisellä on sana hallussaan: supliikkimies ilman muuta. Mutta silti en kauheasti tähän innostunut, jutut ovat tutunoloisia anekdootteja 60- ja 70-luvulta: poliittista ja taloudellista kähmintää,  valtapeliä ja viinan kanssa läträämistä ihan ällötykseen asti. Tätähän Lehtinen oli taustakirjoittamassa TV:n Hyvät Herrat –ohjelmaan.

Lehtisellä on varmasti paljon sisäpiirin tietoa ja muistiinpanoja noilta ajoilta, ja teksti on sujuvaa. Juttujen suoltamisesta ei kuitenkaan synny suurta romaania: jutut seurasivat toinen toistaan melko sekavasti, ilman aikajärjestystä ja sen kummemmin toisiinsa liittymättä. Henkilöitä on paljon, mutta he eivät syty elämään: vähän väliä piti tarkistaa sisäkannen sukutaulusta, kuka olikaan kyseessä. Sujuvaa, mutta kenties vähän juosten kustu.

Yksi hauska lause jäi mieleeni: ”Tyhmä puoliso on kuin roikkuva alushame: toiset huomaavat sen ensimmäisenä.”

Vielä vapaana

klikka kuva isommaksi

Talvi ei vielä tullutkaan - vaikka lokakuussa vähän uhkasi. Meri on avoin ja näyttää melkein kesäiseltä. Ihan kiva. Kylmää ja liukasta saadaan kyllä joka tapauksessa riittävästi.

Myöhäissyksyn vehreyttä

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstai haaste 264:  tekstikatkelma ajankohtaan liittyvästä kirjasta:

"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri.[…] Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970),  suom. Kaarina Helakisa.

Fingers crossed

klikkaa kuva isommaksi

Englantilainen ristii sormensa toivottaakseen toiselle onnea, mutta kun suomalainen pitää sormet ristissä - ja vielä selän takana - hän valehtelee. Aika monimielinen ele.

 ________________

Kuvatakseni vähän sirompia sormia, otin kohteeksi vanhan pöytäkoristeen. Sirot kädet ovat neidon kaunistus.
 

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikko, haaste 80: Sormi

Suloinen ....

klikkaa kuva isommaksi

.... pienokainen

Kirjaimet, haaste 007: loppukirjaimet EN

Lapsuuskoti

Kuva: Esko Silvanto (klikkaa isommaksi)

Olen kuvassa luultavasti noin kuusivuotias. Olen siinä sisarusteni kanssa kotimme olohuoneessa. Kuvaustilanteen muistan vain hämärästi, mutta monet seikat kuvassa tuovat mieleeni eläviä muistoja. Muistan sylissäni olevan Lilli-nuken: isäni toi sen minulle Amerikasta ja se oli ykkösnukkeni loppuun asti. Muistan mustat lakeerikengät: ne käytiin isän kanssa ostamassa kenkäkaupasta, joka oli pitkänsillan toisella, siis pohjoispuolella. Sinne ei ollut yleensä mitään asiaa, paitsi tietenkin isällä, jonka työpaikka sijaitsi Diakonissalaitoksella Alppikadun numerossa 2. Se osoite tuli minulle myöhemmin kovinkin tutuksi, kun opiskeluaikana ajoin isän sinne aamuin töihin ja illoin hain hänet sieltä kotiin. Vastineeksi palvelusta auto oli päivisin minun käytössäni. (Siihen aikaan oma auto opiskelijalla olisi ollut koko lailla tavatonta.) Muistan myös vadelmanpunaisen mekon, jossa oli valkoinen pitsikaulus.

Kuvan huoneen muistan erityisen hyvin. Kotimme sijaitsi funkkistalon yhdeksännessä kerroksessa puiston laidalla ja länteen aukeavien isojen ikkunoiden ansiosta se oli erittäin valoisa. Olohuoneessa oli kulmaikkuna ja sen alla kulmasohva. Me lapset saimme leikkiä ja peuhata sohvilla. Kuvan esineistä osan kohtalosta en tiedä, mutta osa niistä on nyt omassa kodissani, mm. isosiskoni takana oleva taulu, samoin taulu kuvan vasemmassa laidassa ja sen vieressä oleva Tynellin seinävalaisin. Myös seinävaate ja vasemmalla näkyvä pieni matto ovat löytäneet tiensä kotiini. Tästä kodista muutimme minun ollessani 13-vuotias. 

Kuvan on ottanut ammattivalokuvaaja, isäni serkku. Niitä otettiin useampia, ja allaolevaa otettaessa vähän "lavastettiin".

kuva: Esko Silvanto (klikkaa isommaksi)

Koska takassa ei saanut polttaa (talo oli kärsinyt pommituksessa ja ehkä hormit olivat vaurioituneet) ja kun kuvaan haluttiin illuusio tulen leimusta, kuvaaja asetti sinne lampun. Muistan miten tämä asia valheellisuudessaan häiritsi minua. Harmitukseni taitaa näkyä naamastani (olin jo lapsena tosikko). Myös veljeäni taisi moinen poseeraaminen harmittaa. Ja kun nyt katson kuvaa kriittisellä silmällä, niin kyllähän lampun johto kuvassa häiritsee! Nykytekniikalla se varmaan fotoshopattaisiin pois. Tässäkin kuvassa on nykykotini esineistöä: takan reunalla etualalla näkyvä naisfiguuri ja sen vieressä oleva Gunnel Nymanin maljakko, matto allamme sekä takaseinän taulu.

Mustaa ja valkoista, haaste 137: Lapsuusmuisto

Valmiina talveen

klikkaa kuva isommaksi

Vesi alkaa jäätyä.

klikkaa kuva isommaksi

Viime talven myrskyssä rikkoutunut laituri on korjattu ja talviuimarien tuulensuoja tuotu paikoilleen.

klikkaa kuva isommaksi

Kaikki on valmiina talviuintia varten. 

Nyt vain täytyisi kerätä rohkeutta aloittaa uudelleen harrastus, joka jäi selän murtumisen jälkeen (siis vuosia sitten) tauolle.

klikkaa kuva isommaksi

Tätä uimaria ei veden kylmyys haittaa. 

Eikä hän tarvitse laituria sen enempää kuin tuulensuojaakaan - moisia ihmisten kotkotuksia!

Kaunis totuus

MALin (Matemaattis-luonnontieteellisten alojen akateemiset) jäsenlehden kannessa oli tällainen kuva esimerkkinä laskutoimituksesta. Jäin tätä katsomaan pikäksi aikaa: mikä harmonia! On ihmeellistä, että tuo yksinkertainen kaavio toteutuu. Ja vielä ihmeellisempää on, miten joku on keksinyt sen. Matematiikka on kiehtovaa ja totuus yksinkertaisesti kaunista.

Purjo

klikkaa kuva isommaksi

Purjo on yksi suosikkikasviksistani. Hyvää monen kanssa ja yksinkin. Ei kuitenkaan maistu minulle raakana.


Kirjaimet, haaste 006: Loppukirjaimet JO

Piikki lihassa

klikkaa kuva isommaksi

Päivittäinen lääkepistos ei ole kivaa, mutta parhaiten se sujuu jos neula on oikein terävä. Tylsällä neulalla jyystäminen olisi varmaan vielä kenkumpaa.


Makroviikko, haaste 79: Terävä

Terveyspommi

klikkaa kuva isommaksi

 David Kayatin kirjan luettuani olen innostunut etsimään granaattiomenamehua. Marlin tuotetta löytyikin heti lähikaupasta, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että se on valmistettu pitkälti vedestä, sokerista ja aromeista. Mehupitoisuus on 35 %, ja siinäkin on sekaisin omena- ja granaattiomenamehutiivistettä. Suhteita ei kerrota, joten täysin epäselväksi jää, mikä lopulta on granaattiomenan osuus.

Tähän pettyneenä ostin sitten ehtaa tavaraa eli hedelmää itseään. Sepä osoittautuikin hankalaksi syötäväksi: hedelmäliha ei ihan helpolla irtoa ja mehu tirsuu yltympäriinsä. No, nyt on lattia pyyhitty ja pöytäliina pyörii pesukoneessa. Ei hassumman makuista, mutta kernaasti ostaisin valmista mehua, jos jostain sellaista löytäisin ja mieluiten ilman lisättyä sokeria.

klikkaa kuva isommaksi

Kahvinkeittimet

klikkaa kuva isommaksi

Mustaa ja valkoista, haaste 136: Kone/koje

Teehetki

klikkaa kuva isommaksi

Sunnuntaina kello 14 - tai itse asiassa kello 16, kun missasin tehtäväksi annon - 

kuppi teetä ja Tuc-keksi, jonka päällä siivu Kreivi-juustoa ja tyrnimarjahyytelöä.


Valokuvatorstai, haaste 262: Kuvapeitto kello 14, jolloin kaikki pyrkivät kuvaamaan jotakin samaan aikaan.

David Khayat: Syötkö riskiruokaa? Syöpälääkärin paljastuksia ruoan terveysvaikutuksista

Ranskankielinen alkuteos Le Vrai Régime Anticancer ilmestyi 2010 ja suomennettu laitos tänä vuonna. Melko tuoretta tietoa siis. Kirjoittaja  on 30 vuotta potilaita hoitanut syöpälääkäri, syöpätautien professori sekä Ranskassa (Pierre et Marie Curie –yliopisto Pariisissa) että USA:ssa (Texasin yliopiston MD Anderson Syöpäkeskus) ja myöhemmin syöpäosaston johtaja Pitié-Salpétrièressä. Hän johti myös Ranskan kansallista syöpäohjelmaa vuosina 2002-2007.

Millään keinoin syövän syntymistä ei voi täysin torjua, mutta ottamalla huomioon eri ravintoaineiden vaikutukset kehossa riskiä voidaan pienentää. Laajan tutkimusaineiston perusteella näyttää siltä, että eräät ravinnosta saatavat hivenaineet kiihdyttävät syöpäsolujen kasvua, toiset taas torjuvat sitä.

Kirja on maallikolle suunnattu ja erittäin helppolukuinen. Maallikkoa ilahduttaa myös kirjan alussa annettu kuvaus syöpäsolujen toiminnasta, mikä antaa paremmat edellytykset ymmärtää miksi eri hivenaineet vaikuttavat syöpäsoluihin niin kuin ne vaikuttavat. Monet asiat ovat tuttuja jo monista muista lähteistä luettuina, mutta silti oli kiinnostavaa saada asioille myös teoreettinen selitys.

Ehkä tärkein anti on kuitenkin se, että kannattaa suhtautua ravintoasioista käytävään – välillä kiihkeäänkin – keskusteluun maltillisesti ja pyrkiä erottamaan tiedolliset jyvät akanoista. Ravintoasioissa kun nykyään kuka tahansa voi esiintyä asiantuntijana. Ravinto-oppaille on kovasti kysyntää ja houkutus helppoon rahaan on suuri. Asialliseen tutkimukseen perustuvan kirjallisuuden lisäksi tutkimuksiin perustumatonta mutu-tietoakin kun löytyy, eikä lukijan aina ole helppo huomata, millä rahkeilla kukakin kirjoittaja on liikkeellä. Khayatin kirja on tästä syystä tervetullut: ainakin viittauksia lähdekirjallisuuteen on runsaasti.

Inna Patrakova: Naapurit

Hauska! Ehdottomasti hauska lukukokemus. Suomessa asuva, Pietarissa syntynyt Inna Patrakova tuntee hyvin sekä suomalaisen että venäläisen sielunmaiseman. Lämpimän rakastavalla huumorilla hän kuvaa Saimaan rannan mökkinaapuruksia, jotka eivät ymmärrä toistensa kieltä ja jotka ymmärtävät toistensa tapoja vielä sitäkin vähemmän.

Uusrikas Nikolai valtavine maastoautoineen ja hänen kuvankaunis, parikymppinen, 15-sentin koroissaan kylän soratiellä koikkelehtiva keijukaisvaimonsa Lena herättävät naapureissa suurta epäluuloa ja vastenmielisyyttä. Eikä asiaa helpota pariskunnan omituinen vuorokausirytmi sen paremmin kuin lemmikkisika Boris, joka ulkoilun makuun päästyään kyntää ylösalaisin suomalaisen Leenan huolella vaaliman kukkamaan. Vähä vähältä naapurukset oppivat näkemään toistensa pinnan alla ihmisen, ja ennakkoluulot saavat väistyä myötäelämisen tieltä.

Eero Ojanen: Koiran filosofia

Eero Ojanen pohtii koiran olemusta ja sitä, mitä koira meille merkitsee. hän ottaa esimerkkejä filosofiasta, uskonnosta, kansanperinteestä ja oman aikamme kulttuurista. Se mitä ajattelemme koirasta, kertoo myös siitä, mitä ajattelemme ihmisestä.

Näin luonnehtii kirjaa sen takakannen teksti ja kiteyttää kirjan sisällön hyvin. Ojanen esittää kattavan katsauksen ihmisen ja koiran suhteesta kautta historian, alkaen Odysseuksen koirasta Argoksesta, joka odotti isäntäänsä 20 vuotta ja joka ainoana tunnisti kotiin palaavan, tuntemattomaksi naamioituneen isäntänsä vain voidakseen onnellisen jälleennäkemisen jälkeen rauhassa heittää henkensä.

Ojanen päättelee ihmisen ja koiran yhteisyyden olevan vanhempaa perua kuin nykyihmisen kyky filosofiseen päättelyyn ja itsensä ulkopuoliseen maailmanselitykseen, joka ilmenee ihmisen kyvyssä luovaan, pysyviä rakennelmia aikaansaavaan toimintaan. Sivulla 57 hän kirjoittaa: ”Maailma ei ole asioiden mekaaninen summa, vaan maailma on sitä, että me hahmotamme kaikki nuo asiat jollain tapaa järjestyneenä kokonaisuutena.” Ojanen päättelee tämänkaltaisen maailmankäsityksen muutamien tuhansien vuoden ikäiseksi. Koira on hänen mukaansa ollut ihmisen kanssa huomattavasti kauemmin, yli 10000 vuotta.

Ihmisen ja koiran sielunkumppanuuden syvällisyydestä Ojanen kirjoittaa sivulla 81: ”Monissa mytologioissa tunnetaan ajatus siitä, että ihmisen sielu, ihmisen varsinainen itse, asuukin hänen varjossaan. Itse ei ole sama asia kuin minä, tämä tässä, joka on koko ajan läsnä. Itse on jotain minkä ihminen voi tavoittaa, löytää, ja jos niin käy, se on hyvä asia. Itse on varsinainen minä, ihmisen ulkopuolella mutta aina häneen liittyvä, hänen matkassaan, Niin kuin näyttää koirakin olevan ihmisen kumppanina.”