Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa

Tämä on taas taattua Minna Lindgreniä: osuvaa, absurdia, sarkastista huumoria pienillä kirjaimilla, juuri minun makuuni. Tosin dekkarina kirjan rakenne jää hivenen hataraksi. Sen sijaan kirjan kieli ja sanoma osuvat napakymppiin.

Huolimatta siitä, että kirja on erittäin hauska, se käsittelee tärkeää, vaikeaa ja ajankohtaista asiaa, vanhusten hoidon järkyttävän huonoa tilaa Suomessa. Vanhuspalvelujen tarve on ehtymätön tulonlähde yrittäjille, ja palvelutalojen asukkaat tuntuvat olevan vapaata riistaa monimutkaisten palveluhinnastojen ja suoraveloituksen armoilla. Epäselvät diagnoosit mielivaltaiseen lääkitykseen yhdistettynä ovat myös uhka asukkaiden oikeusturvalle.

Lindgren onnistuu kirjassaan kolmella eri tasolla. Ensinnäkin kirjan aihe, vanhusten hoito, on tärkeä ja Lindgrenillä on asiasta ilmeisen hyvät tiedot.  Toiseksi henkilökuvaus on sattuvaa: Lindgren on oiva ihmistuntija sekä luonteenpiirteiden ja tapojen tarkka havainnoitsija. Kolmanneksi, kirjailija osaa herkullisella tavalla välittää lukijoille arjen absurdia komiikkaa.

Ostin kirjan Riitta Uosukaisen innostamana: hän kuvaili tätä muutama päivä sitten niin vetävästi aamu-tv:ssä, että uteliaisuuteni heräsi. Eikä suotta, tätä minäkin suosittelen.

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta

Kirjassa kuvataan kahden sisaren elämää eri aikakausina niin että lukijalle vasta vähitellen selviää tarinan eri tasojen keskinäiset kytkökset.

Iida, nuori opettaja rakastuu sodan aattona vastaantulevaan tuntemattomaan, tulee raskaaksi ja jää lapsensa kanssa yksin kun rakastettu joutuu sotaan.

Sodan aikana Iidan sisar Edla hoitaa kuolevaa sotilasta, jonka lopulta Edla ymmärtää Iidan lapsen isäksi. Edla ei kuitenkaan vie miehen terveisiä sisarelleen, vaan jättää tämän siihen epätietoisuuteen miehen kohtalosta.

Vanhuudessaan Edla kohtaa tuntemattoman nuoren miehen, joka auttaa häntä monin tavoin. Selviää, että nuori mies on Iidan poika.

Tässä juoni lyhykäisyydessään. Kirja ei ole hullumpi, mutta ei nyt niin suuresti sykähdyttäväkään. Sen esittelyssä sanotaan, että ”Inka Nousiaisen kauniit lauseet kasvavat vahvaksi, sydämeenkäyväksi kertomukseksi rakkaudesta, surusta ja lohdusta. Uskosta, luottamuksesta ja päätöksistä, jotka eivät tunne muuta rajaa kuin kuoleman – jos edes sitäkään.”

Veneitä ja veneilijöitä

klikkaa kuva isommaksi

Merenkävijöiden laiturissa on tänä kesänä vieraillut entistä komeampia veneitä. Kiinnostaa aina tietää, millaista väkeä näiden mahtiveneiden omistajat/haltijat ovat. Takimmaisen veneen väsynyt kippari ainakin oli nokkaunilla:

klikkaa kuva isommaksi

Laiturin vieressä pyörähti näytillä myös tämä komea vene, joka ei kuitenkaan laskenut maihin - kunhan vain kävi esittäytymässä.

klikkaa kuva isommaksi

 Uteliaisuuttani jäin seuraamaan sen touhua ja huomasin,

klikkaa kuva isommaksi

että komea vene onkin lasten lelu. Veneen nimi on hauskasti Baja; mahtavatko pikkukipparit arvata mitä assosiaatioita vene saattaa herättää:

klikkaa kuva isommaksi

Parkkipaikalla oli näytteillä vielä hauskannäköinen autovanhus:

klikkaa kuva isommaksi

Sen lisäksi että rekisterikilpi on mieheni tyttären nimi, auto jostain syystä toi mieleeni Aku Ankan. Sympaattinen menopeli.

Tyhmä, laiska ja piittaamaton ...

... on ihminen. Vai mitä on ajateltava tästä:

klikkaa kuva isommaksi

Roskia pitää tunkea ennestään  täyteen roskikseen, vaikka joku viisaampi on nähnyt vaivaa ja laittanut pöntön kylkeen selkeät ohjeet:

klikkaa kuva isommaksi

Kuva on Toppelundin parkkipaikalta.

Moinen herättää sisäisen anarkistini ja mieleni tekisi puhkoa renkaat noitten roskaajien autosta. Mitäköhän Pikku Myy teksisi?

Modernia taidetta ...

... vai näkymä parvekkeelle?  

Asunnossamme on kaksi parveketta, jotka on nyt remontin ajaksi suljettu ja joiden kohdalla ikkunat on peitetty. Peittämiseen ei ole käytetty mitään tylsiä puhtaita pahveja vaan näköjään materiaali on uusiokäytössä.

Olohuoneeseen aukeaa nyt tällainen näkymä:

klikkaa kuva isommaksi

ja harrastushuoneeseen tällainen:

klikkaa kuva isommaksi

Hieman on pimeää ja meluisaa, mutta onneksi tämä on vain väliaikaista!

Terhokotiin ...

Terhokoti: näkymä potilashuoneen ikkunasta (klikkaa kuva isommaksi)

... siirtyminen tuli läheiselleni eteen nopeammin kuin osasimme odottaa. Vajaa kuukausi sitten potilaani tila huononi äkisti, kuume nousi ja tulehdusarvot kohosivat taivaisiin. Kotisairaalan potilaana hänelle järjestyi nyt paikka Jorvin vuodeosastolla päivystyksen kautta kiertämättä. Kahden viikon suonensisäinen laajakirjoinen antibioottikuuri toi arvoja jonkin verran alemmas, mutta toimintakyky ja vointi eivät kohentuneet - vaan päinvastoin heikkenivät entisestään. Kotona pärjääminen olisi sula mahdottomuus. Kyse ei nähtävästi olekaan vain akuutista infektiosta vaan ihan perussairauden pahenemisesta.

Kun sairaalassa ruvettiin puhumaan kotiutuksesta, ei kysymys ollut kotiin tulemisesta, vaan siitä että potilas pitää saada pois sairaalan akuutista hoidosta. Tämähän on julkisen sairaanhoidon ja vanhushoidon pullonkaula, vaihtoehtoja on hyvin vähän tai ei niitä ei ole ollenkaan. Tässä tapauksessa ammattihenkilöstön päätös oli potilaan kannalta myönteinen: näissä olosuhteissa Terhokoti ymmärtääkseni tarjoaa parasta ja inhimillisintä hoitoa mitä alueellamme löytyy. 

Suotta murehdin taas etukäteen ...

... kun olin huolissani, miten käy pihamme komean jasmiinipensaan parvekeremontin alkaessa.

klikkaa kuva isommaksi: C-talo on nyt huputettu

 Ei nimittäin luultavasti mitenkään, sillä nyt kun parvekkeet on huputettu näyttää siltä, että jasmiini saakin jäädä paikalleen.

Koko homma on viivästynyt noin kuukaudella meidän talomme osalta, mikä on oikein hyvä: on ollut ilo istuskella parvekkeella kun tähän asti kesäsäät ovat suosineet.

klikkaa kuva isommaksi: parkkipaikan puoli, B-talo

A- ja B-talot ovat nyt valmiita, huput on purettu. Korjatut parvekkeet ovat siistit. Ne on korjattu alkuperäiseen asuunsa, arkkitehdin näkemystä kunnioittaen.

Harmi vain, että komeat villiviinit jouduttiin leikkamaan. Kestää muutaman tovin, ennen kuin se kasvaa uudestaan.

klikkaa kuva isommaksi: B-talo syysasussaan ennen remonttia

  
Talon on suunnitellut arkkitehti Hilding Ekelund, joka on suunnitellut myös mm. Helsingin taidehallin.

klikkaa kuva isommaksi: sisäpihan puoli, A-talo takana, B-talo vasemmalla

Taloyhtiöön kuuluu neljä pienkerrostaloa ja se on rakennettu vuonna 1965.

klikkaa kuva isommaksi: sisäpiha, A-talo lähempää

Talossa ja pihapiirissä minua viehättää ihmisen kokoinen mittakaava sekä rakennusten ja laajahkon puistomaisen pihan sopusuhtainen sommittelu, jossa on otettu huomioon valo ja suojaisuus.

Tall Ships' Race

Nyt tulee iso pläjäys kuvia veneistä, kun kävin ihailemassa Hietalahteen saapuneita isoja paatteja.

klikkaa kuva isommaksi

Jotkut olivat kauniita, kuten tämä norjatar

klikkaa kuva isommaksi

jotkut taas hyvinkin vanhoja, kuten tämä tanskalaisvene vuodelta 1899

klikkaa kuva isommaksi

 Ilta-aurinko paahtoi lämpimästi ja teki veneiden ihailusta mukavaa:

klikkaa kuva isommaksi

Maailman toiseksi suurin purjealus on venäläinen nelimastoinen, Saksassa 1920-luvulla rakennettu ja näyttää tällaiselta:

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Venäläinen Mir-alus on huikean kaunis

klikkaa kuva isommaksi

Purjeiden reivaamisessa riittää hommaa, eivätkä

klikkaa kuva isommaksi

siinä kovin heikkohermoiset pärjäisi alkuunkaan:
 

klikkaa kuva isommaksi

ketteryyttä ja huimapäisyyttä tarvitaan!

Jon Kabat-Zinn: Olet jo perillä. Tietoisen läsnäolon taito

Kabat-Zinnin on yksi harvoista kirjoista, jotka olen ostanut itselleni sen jälkeen kun olen sen ensin lainannut kirjastosta. Näin käy vain silloin kun kirja ansaitsee tulla luetuksi uudelleen. Näitä uudelleen ja uudelleen luettavia kirjoja ei kohdalleni ole kauhean monta sattunut; Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, Dostojevskin Karamazovin veljekset ja Marie de Hennezelin La Mort Intime ovat joitakin esimerkkejä. Viimeksi mainittu on tärkeä kirja kaikille, jotka joutuvat tai saavat saattaa ihmistä elämän viimeisissä vaiheissa. Sen pitäisi kuulua lääkäreiden ja hoitajien peruskoulutukseen.

Kabat-Zinnin kirja tietoisesta läsnäolosta kuuluu näihin mindfulness-kirjoihin, joihin kuuluu myös äskettäin lukemani Onnenansa, mutta on mielestäni selkeämpi ja syvällisempi. Kirjoittaja on Massachusettsin yliopistollisen sairaalan stressiklinikan perustaja ja johtaja. Hänen päätutkimusaiheitaan ovat mielen ja kehon vuorovaikutus paranemisessa ja tietoiseen ja hyväksyvään läsnäoloon pohjautuvien meditaatioharjoitusten käyttö kroonisesta kivusta ja stressiin liittyvistä sairauksista kärsivien ihmisten hoidossa.

Marina

klikkaa kuva isommaksi

Marina on ihana - enkä tarkoita marisemista vaan venesatamaa. 
   Toisin kuin autot, veneet tuottavat iloa niillekin, joilla itsellään ei venettä ole. En haaveile veneestä, en edes pahemmin halua kyytiin (silmissäni nimittäin maisema keinuu jälkeenpäin paljon kauemmin kuin veneessä vietetyn ajan, eikä se tunnu ollenkaan miellyttävältä), mutta silti jaksan ihailla veneitä ja marina on minulle mieleinen kävelylenkin kohde. Varsinkin purjeveneissä on oma viehätyksensä. Purjehtiminen vaatii taitoa, eikä purjevene kulkiessaan levitä ympärilleen hiilidioksidia enempää kuin desibelejäkään.

Yritysilme ...

.. on tärkeä osa firman brändin hallintaa.  Ja siihen vaikuttaa kaikki, työntekijöiden asuista 

klikkaa kuva isommaksi

aina asujen kantajiin asti. Uskaltaisiko kuntoklubin asiakaskaan liiaksi poiketa annetusta linjasta?

Jäätelöä jonotetaan

 

klikkaa kuva isommaksi

Merenkävijöiden paviljongin edustalla olevan Mövenpickin jäätelökojun edessä on melkein aina jonoa - ainakin näin hyvillä ilmoilla. 

Sitäkin kummallisempaa on, että koju on välillä suljettuna jopa parhaaseen sesonkiaikaan, esimerkiksi sunnuntaina. Onko syynä vaikeus saada työntekijöitä hommiin vaiko liian korkeat kustannukset? Ihan pöllöä meininkiä, tuumaa päiväkävelyllään pettynyt potentiaalinen asiakas :-(

Vanha rouva (kuvassa vasemmalla) on tullut jäätelölle rollaattorin kanssa. Onneksi koju tällä kertaa oli auki.

Illan valo

klikkaa kuva isommaksi

Kesässä parasta on valo. Ja kaikkein parasta on kun vielä yhdeksän aikaan illalla aurinko paistaa ja on 23 astetta lämmintä. Puiden lomasta vinosti siilautuva valo on tunnelmallista.

klikkaa kuva isommaksi

Varjossa viihtyvä

klikkaa kuva isommaksi

Ulko-ovemme edustan asetelmassa on punainen kukkija, jonka nimeä en taaskaan tiedä. Ahkeraliisan kukat näyttävät samalta, mutta lehdet ovat erilaiset. Ovi aukeaa suunnilleen koilliseen, joten auringon paisteesta ei kukka tiedä juuri mitään. Hyvin se silti näyttää viihtyvän.

klikkaa kuva isommaksi

On hieno asia, että talossa asuu asiansa osaavia viherpeukaloita! Rakastan kukkia ja erityisesti niiden kuvaamista, mutta peukaloni on väärän värinen ja taitaa se olla väärässä paikassakin (siis melkolailla keskellä)  ;)

Angervot ja jasmiini II

klikkaa kuva isommaksi

 Ulko-oven vieressä mesiangervo muuttaa muotoaan.

klikkaa kuva isommaksi

En kyllä ole varma nimestä, mutta googlaamalla tämä näyttää mesiangervolta.

Etupihalla on toinen angervo, jonka kukat ovat punaiset kuin rinneangervolla, mutta lehdet eivät ole pyöreitä vaan suipohkot. Mikä mahtaa olla?

klikkaa kuva isommaksi

Angervot eivät jää parvekeremontin telineiden alle, toisin kuin jasmiini, josta vielä kerran pari kuvaa.

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Kaakonpuoleinen parveke on nyt huputettu. Lounaisparveke on vielä tämän viikonlopun ajan käytettävissä ennen kuin sekin peitetään. Sen jälkeen onkin perusteltu syy nauttia päiväkahvi paviljongin terassilla ;)

Mahtiveneitä

klikkaa kuva isommaksi

Tuntuu kuin joka kesä veneet muuttuisivat aina vain suuremmiksi. Meripelastajien Targakin kalpenee vierailevien paattien rinnalla. Espoon merenkävijöiden paviljongin terassin laituri on kuin St. Tropez'sta, mutta ökyveneiden omistajat tuskin istuvat terassilla lattea juomassa. Ainakin olen huomannut heidän viihtyvän paremmin veneensä kaukalossa, vaikka siitä ei nyt kuvaa olekaan. (Nähdä ja tulla nähdyksi, kas siinä lienee asian ydin.)

klikkaa kuva isommaksi

 Näkymä veneen ohjaamoon on kuin prosessitehtaan valvomosta:

Klikkaa kuva isommaksi

Tämä vene on kotoisin Hampurista ja omistaja haluaa ilmeisesti nähdä matkallaan muutakin kuin laineita. Sitä varten on mukaan otettu myös maalla kulkevat ajopelit. Ehkä ovat matkalla Savonlinnan oopperajuhlille. Siellä näitä mahtiveneitä ainakin näkee joukoittain.

klikkaa kuva isommaksi

Kukkia rannalla

Maalla kesää viettäessäni yksi suurimmista iloista oli luonnon kasvien kuvaaminen. Mutta onnistuu se kaupungissakin: nämä bongasin rannalla kävellessäni.

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

On the Beach

klikkaa kuva isommaksi

Koirien uimaranta on parasta mitä lähitienoo tarjoaa. Ihmisten hiekkarantoja on toki niitäkin oikein kaksin kappalein lyhyen välimatkan päässä toisistaan, mutta minua ei rannalla loikoileminen houkuttele ollenkaan.

Toiset meistä sen sijaan osaavat ottaa ilon irti rantaelämästä,....

klikkaa kuva isommaksi

...  kun ei oikein tiedä miten päin itseään hiekassa parhaiten pyörittelisi. 
Tästä rantaleijonasta joku saa itselleen ihanan petikaverin:

klikkaa kuva isommaksi

 Kaikki eivät moisesta porsastelusta välitä ...

klikkaa kuva isommaksi

 ... vaan pikemmin katsovat touhua kummissaan.

klikkaa kuva isommaksi

Olen Espoolle kiitollinen tästä rannasta, johon voin kävellä kotoani viidessä minuutissa nauttimaan päivittäisen ilopillerini. Koirien riemun seuraaminen saa koirattomankin sielun sulamaan. Muita vitamiineja ei tarvita!