Arne Nevanlinna: Heta

 Niin paljon kun pidinkin Nevanlinnan romaanista Marie, tähän olin pettynyt. Heta kertoo jalkavammaisesta tytöstä, joka pääsee aatelisperheeseen piiaksi. Osoittautuu, että Hetalla on kyky lukea ihmisten ajatuksia, ja tämän ratkaisun avulla Nevanlinna pääsee kuvaamaan miten ihmisten, varsinkin yläluokkaan kuuluvien ihmisten, julkikuva poikkeaa heidän sisäisestä ajatusmaailmastaan.

Rakennelma on sinänsä ihan käypä, mutta ihan se ei riitä laatukirjallisuuden pohjaksi. Nevanlinnan henkilögalleria on laaja: yksin Celeriuksen perhekuntaan kuuluu 20 jäsentä. Melko selvä on, että henkilökuvat jäävät aika ohuiksi ja kliseisiksi.

Toinen lukijaa kiusaava seikka on Nevanlinnan omituinen tapa käyttää suomenkieltä; sivulauseista hän useimmiten jättää pois että-pronominin, mutta ei silti käytä lauseenvastiketta. Ainakin minua tämä häiritsi, koska se ei tunnu luontevalta ja se haittasi lukemista. Muutenkin tuntuu, että tekstin hiomiseen ei ole juuri nähty vaivaa. Se on vähän epäkohteliasta lukijaa kohtaan, mutta silti nostan hattua 89-vuotiaalle kirjailijalle. Ikähyvitys huomioon ottaen Heta on esimerkillinen saavutus, johon harva yltää.