Maunulointia

Opin pikkuserkultani uuden sanan, maunuloida. Ollaan vaan eikä tehdä mitään, tavallaan niinkuin oikein rentoa kotoilua. 

 Täällä osataan!

Weselius Hanna, Alma!

Kirjan nimihenkilö, Alma, on säveltäjä Gustav Mahlerin puoliso. Alma itsekin sävelsi, mutta hänestä on annettu kuva, ilmeisesti aika ilkeästikin, muun muassa myös lukuisten miesten hurmaajana. Weseliuksen kirjassa Alma Mahler ei kuitenkaan ole kokonaan pääosassa, vaan kirja valottaa oikeastaan naisen osaa ylipäätään, mm. siepattujen 234 nigerialaisen koulutytön kohtalon kautta. Yksi päähenkilöistä on lakinainen, joka etsii deittiseuraa netistä, toinen on kahden tytön yksinhuoltaja.

Kirja on mielestäni erinomainen, vaikka ei ehkä niinkään vain teemojensa puolesta kuin kielellisesti, kirjallisena teoksena. Tekijä onkin työskennellyt kuvajournalistina, kuvataiteilijana ja kirjailijana. Tällainen monilahjakkuus on kirjoittajalle eduksi: kuvataiteilija näkee asiat elävästi yksityiskohtia myöten ja osaa mielikuvituksensa avulla loihtia näkemänsä lukijalle nautinnolliseen muotoon. Saman voi todeta esimerkiksi kuvataiteilja-kirjailija Hannu Väisäsen kirjoissa.  Mieleeni jäi kohtaus jossa kuvataan pulun pörhistelyä suurkirkon kupolissa, sen tapaa tarkkailla päätään kallistellen ympäristöään, sitten sen lentoa yliopiston laitoksen pihalle ja sen katseen kohdistumista kahvilan ikkunan läpi sisällä istuvaan mieheen, joka siis onkin kohtauksen keskipiste. Ihailtavan elävää kuvausta!

Lahjojen jako

 Olen ollut havaitsevinani, että joulun tuulet ovat muuttumassa; tavaralahjojen lumo alkaa hiipua. Ainakin Tapiolan Stockmannilla väkeä on tavattoman vähän - lukuunottamatta ruokaosastoa, jossa lihatiskillä oli jo torstaina sellainen tungos, että en jaksanut jäädä odottamaan.. Mutta muualla on tyhjää. Stockmann yrittää työntää narulla ja houkuttelee ostajia päivittäin 20 prosentin alennuksella, milloin vaatteista, milloin laukuista, milloin kosmetiikasta. Kauppa ei vain näytä käyvän.

 Mutta lapsia ja koiria lahjat edelleen ilahduttavat.

Gräsa

klikkaa kuva terävämmäksi

Muutamat traditiot kuuluvat jouluun: joulupuuro ja haudalla käynti. Myöskään lipeäkalasta ei tule  laistaa. Saunasta ja takkatulesta voi tulla uusia perinteitä.




 

Joulurauhaa

klikkaa kuva terävämmäksi

Viikilä Jukka, Akvarelleja Engelin kaupungista

Finlandia-palkinnon voittaja 2016. Pieni kirja suuren arkkitehdin kuvitelluista yöpäiväkirjamerkinnöistä. Viikilän kieli on kaunista, paikoin maistellen luettavaa. Hienosti on Viikilä kuvitellut minkälaista saksalaisen perheen elämä kaukaisessa, pimeässä ja kylmässä pohjoisessa on ollut. Berliiniin on kova kaipuu, mutta työ pakottaa pysymään Suomessa. Talvi ottaa koville, ja ensimmäisinä vuosina päiväkirjamerkintöjä kertyykin lähinnä vain talvikuukausilta. s. 155: ”Talvi on täällä ainoa vuodenaika. Se joka ei ehdi vuodenkierron saatossa hävitä muistista.”

Henkisessä mielessä elämä silloisessa Helsingissä on ollut aika köyhää. Engel on varmasti ollut haluttua seuraa seurapiireissä, mutta sarkastisesti hän itse niihin suhtautuu, s. 85 :

”Välillä kuulen puhuttavan sivistyneistä seurapiireistä, joissa pärjätäkseen olisi tunnettava jokin ajankohtainen kirja tai ooppera, mutta voin kaikkialle kutsuttuna vakuuttaa, että mitään sivistyneitä seurapiirejä ei ole, mitään merkittäviä aiheita ei käsitellä, mitään älyn salamailmoita ei ole, vain pelokasta kuulumisten vaihtoa, joka sekin on enemmän kuvitelmaa ja toivetta siitä, miten haluaisi elämänsä olevan kuin todellisia asioita.”

Mielenkiintoisesti on Viikilä kuvannut rakentuvan Helsingin äänimaisemaa: joka puolella räjäytellään. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, miten kallioinen Helsingin maapohja on. Lisäarvoa kirjaan olisi tuonut Helsingin kartat ennen Engeliä ja Engelin jälkeen.

Rovelli Carlo, Seven brief lessons on physics

Seitsemässä kansantajuisessa kappaleessa Rovelli käy läpi koko nykytietämyksen atomiytimien osasista maailmankaikkeuteen. Universumi(e)n synty ja kuolema, yleinen suhteellisuusteoria, kvanttimekaniikka, termodynamiikka, ajan epälineaarinen olemus ja todennäköisyyksien vaikutus tapahtumiin ja ihmisen osa tässä kaikessa  – kaikki on nyt luettavissa ilman ennakko-opintoja. Ei ihme, että pikku kirjasesta, alle 100 sivua, on tullut menestys.

Kirjan viimeiset lauseet summaavat yhteen kaiken: ”Here, on the edge of what we know, in contact with the ocean of the unknown, shines the mystery and the beauty of the world. And it is breathtaking.”

Joulun kiirettömyyttä

klikkaa kuva terävämmäksi

Joulu joululta valmistelut vähentyvät. Lahjoja vain lapsille ja koirille, muille vain herkkuja. Itselleni kaikkein paras lahja on yhdessäolo läheisten ihmisten kanssa. Ilman kiirettä ja paineita.
Joulukoristeetkin saavat suurimmaksi osaksi jäädä kaappiin. Vain uskolliset tontut nostetaan esille niin kauan kuin niissä henki pihisee. Tontut olivat mukana jo omassa lapsuudessani: ne on tehty paperista ja paikoin korjailtu. Näistä en henno luopua.
 

Roeley Steven, Lily ja mustekala

”Lilyn viisaat, terävät haukahdukset ja yli-innokas hännänheilutus sulattavat jokaisen koiraihmisen sydämen.” Näin sanotaan kirjan takakannessa ja kyllä se paikkansa pitääkin.

Lily on aika epätavallinen koirakirja, koska se itse asiassa on aikamoinen fantasia. En ole varma, mutta oletan, että vaikka kirjan päähenkilöllä on eri nimi kuin kirjailijalla, Lilyllä olisi todellisuuspohja kirjailijan mäyräkoirana myös tosielämässä. Sen sijaan seikkailu mustakalaa vastaan ja moni muukin Lilyn kanssa koettu juttu ovat tietenkin olemassa vain kirjailijan hurjassa mielikuvituksessa. Ja silti koko juttu on allegorisena hyvinkin koskettava. Sujuvasti ja vetävästi kirjoitettu; tätä oli kiva lukea. 

Vanhat kirjaimet

Kirjojen painaminen on arkipäiväistynyt sitten 1800-luvun alkupuolen. Kirjasimet ovat joskus voineet olla persoonallisia ja kuin pieniä taideteoksia. Vielä oman koulutieni alkaessa opimme lukemaan myös fraktuuraa, joka oli aika konstikasta ja jonka sisäisellä korvallani "kuulin" ääntyvän eri tavalla kuin tavalliset kirjaimet.

Makroviikot, haaste: Teksti

Sairaslomalainen

Leica

Uuden kynnen kasvaminen ottaa aikansa. Elli on onneksi hyvä potilas ja osaa tehdä elämänsä mukavaksi. Otin kokeeksi kuvat sekä Nikonilla että Leicalla. Nikonilla myös salamalla.Ylin kuva on oma suosikkini. Kuva on tietysti rakeisempi, mutta salama taas latistaa. Keskimmäisessä  (Nikon ilman salamaa) on kauniimpi värisävy kuin Leicalla, mutta ylimpään sattui mukavampi ilme. Valokuvaaminen on haastavaa: kun yksi asia on kohdallaan, joku muu mättää. Mutta senpä takia tämä juuri on niin koukuttavaa :)

Nikon

Nikon salamalla

Witt-Brattström Ebba, Århundradets kärlekskrig

Tämä luettiin läsecirkelissä. Huhhuh, mikä kirja. Esikuvana Witt-Brattströmillä on ollut August Strindberg ja Märta Tikkanen. Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinasta pidin sekä kirjana että näytelmänä, kovastikin, mutta tämä on nyt ihan eri maata. Ilkeyksillä ei ole rajaa, hengähdystaukoja ei tule kuin korkeintaan hetkittäisissä menneiden aikojen muisteloissa. Jälkiäkään rakkaudesta, myötätunnosta tai edes intohimosta en ainakaan minä osannut edes rivien välistä löytää.  Osapuolten arvomaailma on niin kaukana toisistaan että lukija ei voi ymmärtää mikä tällaista paria pitää yhdessä vielä 2010-luvulla, jolloin avioero ei ole häpeä sen enempää kuin taloudellinen katastrofikaan.

Joukkoon on ujutettu aineksia toisilta tekijöiltä, mm. Edith Södergranin runoja, ilman että lähdettä olisi kovin selvästi ilmaistu. Muiden tekijöiden lauseet oli osin painettu isoilla kirjasimilla mutta ei systemaattisesti. Vähän names droppingin vikaa.

Sinänsä hyvin sujuvaa dialogia, mutta ilkeydessään niin raskasta että aika ahdistavalta tuntui ja pystyin lukemaan vain vähän kerrallaan.

Pieni esimerkki tyylistä, s. 9: Pari menee mm. terapiaan, josta mies toteaa:

”Den fredlighet som inträder

under terapin beror på

att båda parter inbillar sig

till följd av det relativa lugnet

att den andra parten

har gett efter

och att man snart ska få igenom

sina vilkor

Men eftersom ingen

egentligen har backat en tum

är det bara en tidsfråga

innan kriget utbryter på nytt.

Ett krig slutar på riktigt

när den ena parten är

fullständigt besegrad

eller död.“

Että tälleen. Tämä ei ole tosikoille. Ja minähän tunnetusti olen tosikko. Mutta sujuvasti kirjoitettu, kuin runoa.